"Suomi otti paikkansa EU:n ytimessä"

Profiili

Matti Remes

Suurten maiden sooloilusta huolimatta EU on osoittanut päättäväisyyttä talouskriisin jälkihoidossa. Sen sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikassa EU uhkaa jäädä Yhdysvaltain ja Kiinan varjoon, pääministeri Mari Kiviniemi sanoo.

Huoli Euroopan taloudesta on hallinnut Mari Kiviniemen kesäkuussa alkanutta pääministerikautta. Kreikan ja Irlannin kaltaisten rahoituskriisien ehkäisemiseksi Euroopan unionissa yritetään parhaillaan sopia valtiontalouksien valvonnan tehostamisesta ja yhteisistä pelisäännöistä luistavien maiden rankaisemisesta. Työ on edelleen kesken ja lopputulos epävarma.

Kiviniemi on kuitenkin tyytyväinen siihen, että EU on osoittanut kykynsä tehdä merkittäviä päätöksiä vaikeissa tilanteissa.

”Talouspoliittinen koordinaatio on osoittanut, että yllättäviin kriiseihin pystytään reagoimaan ja tekemään yhdessä päätöksiä. Päätökset ovat lujittaneet Euroopan unionia, eivät hajottaneet”, Kiviniemi arvioi.

”On kuitenkin muistettava, että emme voi edelleenkään huokaista helpotuksesta. Nyt on tärkeää, ettei talouspolitiikan koordinaatiosta tehtyjä päätöksiä vesitetä enää jatkokäsittelyissä. Tämä olisi tärkeää Euroopan taloudelle ja loisi pohjaa vakaalle kasvulle.”

Kiviniemen mielestä kriisiin reagointi on osoittanut, että joulukuussa 2009 voimaan astunut Lissabonin sopimus antaa entistä paremmat puitteet päätöksenteolle.

”Lissabonin sopimus tarjoaa mahdollisuudet EU: n toiminnan kehittämiseen ja unionin painoarvon kasvattamiseen. Instrumentteja on riittävästi, kunhan niitä vain osataan käyttää keskeisiin ongelmiin – olipa sitten kyse kasvusta, työllisyydestä tai ilmastonmuutoksen torjunnasta.”

Suurten sooloilu ei huolestuta

EU: n poliittisen johtajuuden vahvistamiseksi Lissabonin sopimuksessa luotiin kaksi uutta merkittävää tointa – Eurooppa-neuvoston pysyvä puheenjohtajuus ja ulkosuhteista vastaavan korkean edustajan tehtävä. Virkoihin valittujen Herman van Rompuyn ja Catherine Ashtonin alkukausi on mennyt oman paikkansa etsimiseen EU-koneistossa.

Kiviniemen mielestä johtajuus ei ole EU: ssa hukassa, vaikka ulospäin asioiden eteenpäin vieminen näyttääkin välillä horjuvalta.

”On täysin luonnollista, että uudet toimijat hakevat vielä paikkaansa. On myös muistettava, että Euroopan unionissa johtajuuden ei pidäkään olla yksissä käsissä, vaan päätökset syntyvät synergiasta.Euroopan unionissa johtajuuden ei pidäkään olla yksissä käsissä, vaan päätökset syntyvät synergiasta. Tarvitsemme jatkossakin riippumatonta ja aloitteellista Euroopan komissiota. Toisaalta jäsenmailla sekä Eurooppa-neuvoston pysyvällä puheenjohtajalla ja korkealla edustajalla on omat roolinsa.”

Suurten jäsenmaiden keskinäiset sopimukset ja sooloilut ohi yhteisten pöytien eivät ole Kiviniemen mielestä haitanneet päätöksentekoa EU: ssa. Asia nousi jälleen esille lokakuussa, kun Saksa ja Ranska päättivät muiden selän takana vaatia lievennyksiä esitettyihin talouskurin tiukennuksiin.

”Tuntuu siltä, että unionin johtajuuskysymyksissä nähdään aina ongelmia. Jos Ranska ja Saksa sopivat keskenään jostakin, sitä pidetään pulmallisena. Toisaalta sitäkin pidetään ongelmana, jos suuret maat eivät pääse sopuun asioista.”

”Saksa ja Ranska tekevät aina silloin tällöin keskinäisiä päätöksiä ja muut niihin sitten jälkikäteen reagoivat. Minusta tämä on kohtalaisen luontevaa, kunhan reagoimisen lisäksi pystytään proaktiivisesti edistämään omia ajatuksia ja rakentamaan yhteistä agendaa. Suomi on onnistunut tässä poikkeuksellisen hyvin harjoittamalla ennakoivaa, määrätietoista EU-politiikkaa sekä rakentamalla tiiviit suhteet myös isoihin jäsenmaihin.”

Vahvempaa Eurooppa-neuvostoa ja pysyvää puheenjohtajuutta valmisteltaessa Suomi ja muut pienet jäsenmaat olivat huolissaan siitä, että uudistus voi vetää mattoa Euroopan komission alta. Kiviniemen mielestä on syytä olla varuillaan, jotta roolit pysyvät selkeinä.

”On hyvä varmistaa, että komissiolla on oma roolinsa, eikä Eurooppa-neuvosto ala sekaantua pieniin asioihin. Se ei ole asioiden eteenpäin viemisen kannalta hyvä asia. Eurooppa-neuvoston pitää olla suurten linjojen luoja, ei nippeleistä päättäjä.”

Ulkopolitiikkaan petrausta

Valtion- ja hallitusten päämiehistä koostuva Eurooppa-neuvosto on kokoontunut viime aikoina poikkeuksellisen usein. Kiviniemi myöntää, että turnausväsymys alkaa painaa.

”Kaikkien mielestä kokoustahti on ollut liian tiivis. Toisaalta taloudellisena kriisiaikana ja uusien toimijoiden hakiessa vielä paikkaansa tiheämpi tapaamisväli on ollut perusteltu. Aikojen normalisoituessa on kuitenkin syytä palata taas tavanomaiseen kokoustahtiin.”

Talouspolitiikassa EU on saavuttanut Kiviniemen mielestä hyviä tuloksia. Sen sijaan ulkopolitiikassa unioni ei ole onnistunut pitämään puoliaan. Poliittinen ja taloudellinen painopiste siirtyy vääjäämättä kehittyviin talouksiin. Pahimman skenaarion mukaan Kiina ja Yhdysvallat, niin sanottu G2, alkavat sopia asioista ohi Euroopan.

”Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa unionin pitäisi kansainvälisenä toimijana pystyä paljon parempaan kuin se tähän mennessä on tehnyt.Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa unionin pitäisi kansainvälisenä toimijana pystyä paljon parempaan kuin se tähän mennessä on tehnyt. Toisaalta esimerkiksi kehitysyhteistyössä ja ilmastopolitiikassa olemme jo nyt vahva toimija. Sama pätee talouteen ja kauppaan.”

Yhteisen ulkopolitiikan ohella jokainen EU-maa ylläpitää kahdenvälisiä suhteita unionin ulkopuolisiin maihin. Kiviniemi ei näe tässä mitään ongelmaa, mikäli kansalliset ulkopolitiikat ovat linjassa EU: ssa sovitun kanssa.

”Jäsenyys ei tarkoita sitä, ettei mitään omaa saisi olla. Olisi kuitenkin tärkeää, että ulkopolitiikat ovat linjassa keskenään ja että kahdenvälisissäkin tapaamisissa viedään eteenpäin yhteisesti sovittua EU-agendaa. Ei ole oikein, jos jotkut jäsenmaat alkaisivat EU: n puolesta sopia keskenään ja puuhailla omiaan ilman yhteistä agendaa.”

”Toisaalta näissä asioissa ei kannata olla liian herkkähipiäinen. Joskus voi yksittäisiltä jäsenmailta tulla ihan hyviäkin ehdotuksia, vaikka niitä ei olisikaan yhdessä EU-tasolla ensin mietitty. Vaikka tyylilaji ja sääntöjen noudattaminen ovat tärkeitä, vähintään yhtä keskeistä on saada EU kehittymään ja asiat menemään eteenpäin yhteisesti sovitulta perustalta.”

Populismi kumpuaa globaaleista mullistuksista

Yhteinen puheenaihe EU: ssa on populististen ja EU-vastaisten puolueiden nousu. Kiviniemen mielestä näiden liikkeiden ponnistusalusta lähtee jostakin muualta kuin Euroopan unionin toimimattomuudesta kansalaisten silmissä.

”En jaksa uskoa, että populismin ja ääriliikkeiden kasvu johtuisi yksin siitä, että kansalaiset kapinoivat EU: n demokratiavajetta vastaan. Kyllä kasvualustana ovat paljon arkisemmat asiat, kuten aito huoli nopeasti muuttuvasta maailmasta ja muutosten vaikutuksista.”

Kiviniemi muistuttaa, että eurooppalaiset yhteiskunnat läpikäyvät rajua rakennemuutosta globalisaation seurauksena. Tässä muutoksessa ihmisten on entistä vaikeampi hahmottaa sitä, miten he voisivat asioihin vaikuttaa kansallisella tasolla. EU vaikuttaa jo niin kaukaiselta, että tuntuu paremmalta vastustaa sitä kuin olla vaikuttamassa EU-tason päätöksentekoon.

”Tosiasiassa jatkuva muutos on väistämätön, EU: sta riippumaton tosiasia. EU kuitenkin pyrkii vaikuttamaan muutokseen tekemällä siitä omille kansalaisilleen turvallisen ja myönteisen. Tämä pitäisi pystyä viestimään ulos entistä selkeämmin.”

”Paras tapa vastata ääriliikkeiden nousuun on se, että EU keskittyy tekemään oikeita asioita, kuten tukemaan kasvua, työllisyyttä ja turvallisuutta. Paras tapa vastata ääriliikkeiden nousuun on se, että EU keskittyy tekemään oikeita asioita, kuten tukemaan kasvua, työllisyyttä ja turvallisuutta. Vasta tulosten ja todellisen lisäarvon Eurooppa lunastaa legitimiteetin kansalaisten silmissä. Unionin sisäisestä demokratiatilanteesta kansalaiset tuskin ovat huolissaan.”

Kiviniemi myöntää, että poliittiset päättäjät eivät ole onnistuneet kertomaan riittävän selkeästi kansalaisten vaikutusmahdollisuuksista.

”Meillä EU-asioihin vaikutetaan demokraattisella tavalla, koska eduskunta on niin vahvasti muotoilemassa EU: ssa ajettavia asioita.”

Suomi vaikuttaa ytimessä

Kiviniemi vakuuttaa, että Suomella on Euroopan unionissa vahvat vaikutusmahdollisuudet. Viimeaikaiset päätökset talouspolitiikan koordinaatiosta ovat pääministerin mielestä hyviä esimerkkejä oman agendan läpimenosta.

”Suomi on aktiivinen EU: n kehittäjä. Kuulumme unionissa valtavirtaan, ja euroryhmän jäsenenä olemme mukana kaikissa keskeisissä pöydissä.Kuulumme unionissa valtavirtaan, ja euroryhmän jäsenenä olemme mukana kaikissa keskeisissä pöydissä. Menneinä vuosina keskusteltiin, onko Suomi EU: n ytimessä vai ei. Vanhoja kielikuvia käyttääkseni olemme nyt hyvinkin ytimessä.”

”Suomen ajamat Itämeri-kysymykset ja laajemminkin pohjoinen ulottuvuus ovat tulleet osaksi EU: n toimintaa. Venäjä-asioiden osalta olemme taas tuoneet realismia ja omaa osaamistamme unioniin.”

Omien kantojen läpivienti edellyttää liittoutumista muiden jäsenmaiden kanssa. Liian pitkälle menevä blokkiutuminen ei ole Kiviniemen mielestä kuitenkaan järkevää.

”Peruslinjamme on ollut hyvin pragmaattinen. Liittoudumme niiden maiden kanssa, mikä kulloisessakin tilanteessa on tarkoituksenmukaista. Varsin usein esiin nousee kuitenkin keskeisiä kumppaneita, kuten Saksa, monissa asioissa myös Hollanti, Ruotsi, Britannia ja Ranska.”

”Maantieteellisesti tarkasteltuna yhteistyö syntyy usein helpoimmin pohjoisten kuin eteläisten tai itäisten maiden kanssa. Pohjoismaiden ja Baltian maiden kesken yhteistyö on toimivaa. Sitä harjoitetaan monilla foorumeilla, myös EU: ssa.”

Islannin ja Norjan mahdolliseen EU-jäsenyyteen Kiviniemi suhtautuu myönteisesti.

”Toki jokainen maa tekee omat päätöksensä jäsenyyden hakemisesta, jonka jälkeen pitää vielä käydä jäsenyysneuvottelut. Uskoisin, että pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamallin painoarvo EU: ssa jonkin verran kasvaisi, jos Pohjoismaita olisi enemmän mukana. En kuitenkaan haluaisi liioitella, että tällä asialla olisi kovin suurta merkitystä unionin kehitykselle.”

Maataloudesta tulossa kova kädenvääntö

Maatalous on edelleen yksi haasteellisimmista politiikka-alueista EU: ssa. Kiviniemi ei usko, että jäsenmailla on tulevaisuudessakaan valmiutta radikaaleihin muutoksiin.

”Tuntuu siltä, että suurin osa jäsenmaista haluaa säilyttää vahvan yhteisen maatalouspolitiikan sekä alue- ja rakennepolitiikan myös jatkossa. Tulevan rahoituskauden neuvottelut ovat tosin erittäin haasteelliset, kun yhteinen kakku ei juurikaan kasva, mutta jakajia on entistä enemmän.”

Suomelle on Kiviniemen mukaan tärkeintä, että nykyisen maatalouspolitiikan kaksi pilaria, eli viljelijöiden tulojen tukeminen ja maaseutualueiden kehittämistuki, säilyvät.

”Myös LFA-tuen eli luonnonhaittakorvauksen saaminen koko maassa ja tuotantoon sidottu tuki kuuluvat edelleen meille keskeisiin asioihin. Aluepolitiikassa pohjoisten harvaanasuttujen alueiden huomioiminen on Suomelle tärkeää myös jatkossa.”

Kilpailukyky edellyttää toimivia sisämarkkinoita

EU: n talouspolitiikassa tulisi Kiviniemen mielestä kiirehtiä nyt kilpailukykyä ja kasvua edistäviä toimia. Entistä toimivampien sisämarkkinoiden luominen on pääministerin päällimmäinen huolenaihe.

”Erityisen paljon tarvitsemme tätä digitaalisessa maailmassa. Toisin kuin Yhdysvalloissa, eurooppalaiset digitaalisen alan toimijat joutuvat räätälöimään tuotteensa 27: ään erilaiseen kehikkoon, oli sitten kysymys tekijänoikeuksista, kuluttajansuojasta, alv-käytännöistä, julkisen tiedon saatavuudesta, taajuuspolitiikasta tai ihan fyysisestä tietoliikenneinfrastruktuurista.”

Digitaalisen sisämarkkinan lisäksi Kiviniemi korostaa verokoordinaatiota kilpailukyvyn parantamisessa.

”Kyse ei ole missään nimessä verojen harmonisoinnista, vaan siitä, että kaikilla EU:n talouksilla on edessään talouden tasapainottaminen, eikä haitallinen verokilpailu ole kenenkään etu. Koordinoitavaa löytyisi esimerkiksi hiili- ja ylipäätään energiaverotuksessa. Alkoholiverossa voitaisiin puhua jopa enemmästä kuin pelkästä koordinaatiosta.”

Energiasektorilla on verotuksen ohella paljon muutakin, jolla voitaisiin edistää sisämarkkinoiden toimivuutta.

”Pohjoismaissa on toimivat sähkömarkkinat. Olisi järkevää, että vastaava järjestely olisi tulevaisuutta Euroopan unionissa laajemminkin”, Kiviniemi sanoo.

Mari Kiviniemi

• Syntynyt 1968 Seinäjoella
• Pääministeri kesäkuusta 2010
• Keskustan puheenjohtaja 2010–
• Kansanedustaja 1995–
• Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri sekä ministeri valtioneuvoston kansliassa 2005–2006
• Pääministeri Matti Vanhasen talouspoliittinen neuvonantaja 2004–2005
• Koulutus: valtiotieteiden maisteri
• Perhe: aviomies ja kaksi lasta
• Harrastukset: juokseminen, rullaluistelu, hiihto, pianonsoitto ja lukeminen

Kirjoittaja on vapaa toimittaja.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää