Suomi tukeutuu Arktiseen neuvostoon

Energian uusi maantiede

Martina Ahola

Jäämeren rantavaltioiden keskinäiset tapaamiset eivät uhkaa neuvoston asemaa, sanoo Suomen arktinen suurlähettiläs Hannu Halinen.

Suomen arktinen politiikka on kansainvälisten instituutioiden ja monenkeskisen yhteistyön varassa, koska Suomi ei ole Jäämeren rantavaltio. Suomen arktisessa strategiassa korostetaan erityisesti Arktisen neuvoston roolia, ja sen asemaa halutaan vahvistaa aluetta koskevassa keskustelussa ja päätöksenteossa.

Arktisen neuvoston kahdeksasta jäsenmaasta vain viidellä on talousvyöhyke pohjoisella Jäämerellä. Nämä viisi valtiota ovat viime aikoina tiivistäneet yhteistyötään, mikä on aiheuttanut huolta supistetun ryhmän ulkopuolelle jääneissä Suomessa, Ruotsissa ja Islannissa. Tästä ovat esimerkkinä rantavaltioiden keskinäiset kokoontumiset Ilulissatissa ja Chelseassa.

Suomen arktisen suurlähettilään Hannu Halisen mukaan huoli oli todellinen silloin, kun Ilulissatissa järjestettiin 2008 ensimmäinen rantavaltioiden tapaaminen. ” Käsityksemme oli, että se olisi jäänyt ainoaksi. Tätä taustaa vasten Kanadan aloite Chelsean tapaamisesta tuli yllätyksenä ja aiheutti keskustelua ”, Halinen sanoo.

Arktisen neuvoston asema näyttää Halisen mukaan turvatulta Chelsean kokouksen jälkeenkin. ” Kaikkien kahdeksan jäsenmaan hallitukset ovat toistuvasti todenneet, että tämä on se keskeinen foorumi, jota halutaan vahvistaa ja kehittää ja että rantavaltiotoiminta ei
millään tavalla kilpaile tämän instituution kanssa. Siitä, tuleeko rantavaltiokokouksia vielä lisää , ei Halisen mukaan kuitenkaan ole tietoa.

” Suomen kannalta tärkeintä on avoimuus. Saamme etukäteen tiedon kysymyksistä, joista kokouksissa halutaan keskustella sekä niihin liittyvistä motivaatioista. Tietysti myös kuulemme jälkeenpäin, mistä on puhuttu.”

Turvallisuus palaa agendalle
Suomi on ollut aloitteellinen Arktisen neuvoston vahvistamisessa. Ulkoministeri Stubb listasi viime kesän linjapuheessaan kuusi konkreettista asiaa. Tällainen on esimerkiksi EU : n arktisen tiedotuskeskuksen perustaminen Rovaniemelle. ” Nämä kaikki kysymykset ovat neuvoston asialistalla ja niistä keskusteltiin viimeksi lokakuun lopulla Färsaarilla ”, toteaa Halinen.

” Näkemykseni mukaan ainakin virkamiestasolla on muotoutumassa laaja konsensus tietyissä asioissa. Näitä ovat pysyvän sihteeristön perustaminen ja siihen liittyvä hallintobudjetti ”, Halinen kertoo. Vuonna 1996 perustetun Arktisen neuvoston lähtökohta oli ympäristökysymyksissä ja kestävässä kehityksessä.

” Turvallisuuskysymykset rajattiin alusta pitäen pois järjestön agendalta. Näyttää siltä, että nyt on valmiutta harkita tilannetta myös tältä osin. En tarkoita, että sotilaallinen turvallisuus nousisi Arktisen neuvoston keskusteluihin, mutta ympäristöturvallisuuden
ohella asialistalle tulee varmasti myös muita laaja-alaisen turvallisuuden kysymyksiä.” Halinen katsoo, että neuvosto on muuttumassa päätöksiin vaikuttavasta päätöksiä tekeväksi. Samalla sen poliittinen painoarvo kasvaa.

Suuri arktisen alueen tulevaisuuteen liittyvä kysymys koskee ympäristöarvojen ja luonnonvarojen hyödyntämisen yhteensovittamista. ” Ympäristöongelmien ennaltaehkäisy ei ole varmastikaan sataprosenttisesti mahdollista, mutta asioiden yhteenkuuluvuuden ymmärtäminen on hyvin tärkeää. Meksikonlahden jälkeen on selvää, ettei yksikään yritys tai valtio halua olla se, jonka kohdalla vastaava onnettomuus tapahtuisi arktisella alueella.”