Energian uusi maantiede
Venäjän tärkeimmät kumppanit Barentsinmerellä ovat Norja ja Suomi, sanoo Pietarin valtionyliopiston professori Nikita Lomagin.
Vielä 2000-luvun alussa Venäjä korosti arktisen merialueensa strategista merkitystä ja luonnonvarojen hyödyntäminen jäi vähemmälle huomiolle.
Vuosikymmenen lopussa painotukset muuttuivat. Venäjän mantereen öljylähteet alkoivat huveta, mutta talouskasvu vaati energiaa. Katseet siirtyivät merelle, jossa sijaitsee 80 prosenttia arktisen alueen luonnonvaroista.
”Nyt Venäjän energiastrategia korostaa arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämistä. Varsinkin Barentsinmeren kaasu on tärkeässä asemassa”, Pietarin valtionyliopiston professori Nikita Lomagin viittaa Murmanskin edustalla sijaitsevaan Štokmanin kaasukenttään.
Venäjä onkin viime vuosina paaluttanut näyttävästi omistusoikeutensa arktisiin merialueisiinsa. Vuonna 2001 Venäjä esitti aluevaatimuksen, jonka mukaan lähes puolet pohjoisesta napa-alueesta kuuluu Venäjälle. Vuonna 2007 venäläinen sukellusvene laski lipun kiistellylle Lomonosovin harjanteelle lähellä pohjoisnapaa.
Vuotta myöhemmin presidentti Dmitri Medvedev nimesi arktisen alueen mannerjalustan Venäjän kansalliseksi perinnöksi. Samalla hän totesi, että Venäjä käyttää kaiken taloudellisen vaikutusvaltansa ja resurssinsa puolustaakseen kansallista etuaan.
Lomagin muistuttaa, että Venäjä on vuodesta 1997 sitoutunut YK : n merioikeusyleissopimukseen ja noudattaa sen määräyksiä. Syksyllä 2010 Venäjä ja Norja sopivat aluerajoista Barentsinmerellä ja Jäämerellä sekä luonnonvarojen hyödyntämisestä.
”Norjalla oli halua sopimukseen ja presidentti Medvedevilla valmiutta esiintyä valtiomiehenä”, Lomagin selittää yhteisymmärrystä.
Lomaginin mielestä Venäjän nykyjohdon kiinnostus arktiseen alueeseen on yksinomaan taloudellista. Hän ei usko, että esimerkiksi Kaukasuksen turvattomuus vaikuttaisi ilmansuunnan valintaan. ”Kaspianmerellä Venäjän öljyputkijärjestelmä toimii, samoin suhteet alueen valtioihin.”
Yhteistyö välttämätöntä
Toistaiseksi Venäjän öljy- ja maakaasuvarantoja ovat saaneet hyödyntää ainoastaan valtion omat yhtiöt. Štokmanissa kaasuyhtiö Gazprom huoli kuitenkin vuonna 2007 vähemmistöosakkaikseen ranskalaisen Totalin ja norjalaisen Statoilin. Venäjän luonnonvaraministeriö laajentaisi entisestään ulkomaalaisten mahdollisuuksia toimia pohjoisen öljy-ja kaasukentillä.
”Pohjoisten luonnonvarojen hyödyntäminen on kallista, eikä Venäjällä ole mitään mahdollisuuksia selviytyä urakasta yksin. Siksi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä”, Lomagin sanoo.
Esimerkiksi Štokmanin kaasukentät makaavat merenpohjassa 330 metrin syvyydessä, satojen kilometrien päässä rannikosta. Niiden hyödyntäminen kysyy pääomia, teknologiaa sekä kehittynyttä kuljetus- ja viestintäverkostoa.
Norjan lisäksi Lomagin listaa tärkeimmäksi yhteistyökumppaniksi Suomen, jonka asiantuntemusta Venäjä tarvitsee laivanrakennuksessa ja infrastruktuurin kehittämisessä. Kiinasta hän toivoo pääomaa.
Silti kuluu vuosia ennen kuin arktisen merialueen kaasusta on Venäjän talouden tukirangaksi. Nykyisellä halvalla markkinahinnalla tuotanto ei kannata, eikä se innosta uusia sijoittajia.
Ankarat elinolot eivät houkuttele myöskään ihmisiä. Nyt pohjoisessa on puolitoista prosenttia Venäjän väestöstä, vaikka se tuo 11 prosenttia viennistä ja 22 prosenttia bruttokansantuotteesta. Pohjoisen pitäminen asuttuna on jo turvallisuuskysymys, Lomagin toteaa.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.
Olai Voionmaa ja Lauri Tähtinen