Afganistan on jaettu maa

Joonas Pörsti

Länsimaat voivat joutua korjaamaan mustavalkoisia viholliskuviaan, ennen kuin neuvottelut etenevät Afganistanissa.

Afganistanin yli yhdeksän vuotta kestänyt sota on edennyt kuluvana syksynä uuteen vaiheeseen. Yhdysvaltojen hallinnon edustajat ovat tunnustaneet eri yhteyksissä, ettei konfliktiin ole sotilaallista ratkaisua eikä taliban-kapinallisia voida kukistaa aseellisesti. Kapinallisten kanssa on ennemmin tai myöhemmin päästävä neuvotteluratkaisuun.

Yhdysvallat on marssittanut Afganistaniin kuluvan vuoden aikana yli 30 000 sotilaan lisäjoukot, mutta taliban pitää edelleen vahvaa jalansijaa maan etelä- ja itäosissa sekä Luoteis-Pakistanissa. Kenties selkein mitattava tulos presidentti Barack Obaman määräämästä sotilaallisesta lisäpanostuksesta Afganistaniin on kuolleiden sotilaiden ja afganistanilaissiviilien määrän nousu.

Vuoden 2010 alkupuolella Afganistanissa kuoli YK:n mukaan 1250 siviiliä, mikä on 30 prosenttia enemmän kuin samana aikana edellisenä vuonna. Suurin osa siviileistä on kuollut kapinallisten tienvarsipommeihin, mutta liittouma on siitä huolimatta häviämässä taistelun ”sydämistä ja mielistä” Afganistanissa – ja yhä enemmän myös omiensa keskuudessa.

Hollantilaiset joukot palasivat kotimaahan kesällä. Kanada ja Puola aikovat vetää sotilaansa Afganistanista seuraavien kahden vuoden aikana. Kesäkuussa Britannian vastavalittu pääministeri David Cameron ilmoitti, että maan 10 000 sotilaan vahvuinen osasto kotiutuu viimeistään vuonna 2015.

Ruotsin hallitus sopi marraskuun alussa punavihreän opposition kanssa joukkojen asteittaisesta vetäytymisestä vuosien 2012–2014 aikana. Ehtona tosin on, että vastuu maan turvallisuudesta voidaan siirtää Afganistanin armeijalle. Tämä ehto on tärkeä myös Suomelle, joka on lähettänyt Isaf-operaatioon vajaa 200 sotilasta maan pohjoisosaan.

Yhdysvallat aikoo käyttää ensi vuonna lähes 12 miljardia dollaria Afganistanin armeijan kouluttamiseen ja varustamiseen. Afganistanilaisten joukkojen ongelmia ovat olleet lukutaidottomuus, laajalle levinnyt huumeongelma ja rintamakarkuruus.


Sota tyttöjen kouluista

Sodan paradokseja on, että Afganistanissa on CIA : n arvion mukaan jäljellä korkeintaan sata al-Qaidan taistelijaa. Valtaosa nykyisistä vihollisista kuuluu muihin ryhmittymiin, kuten paštuheimoja edustaviin talibaneihin ja paikallisten huumeparonien asejoukkoihin. Yhdysvaltojen hyökkäyksen alkuperäinen tarkoitus oli varmistaa, että Afganistania ei käytetä enää terroristien tukialueena. Onko tuo tavoite nyt saavutettu?

Afganistanin tilanteeseen erikoistunut brittiläinen toimittaja James Fergusson korosti Prospect-lehden syyskuun numerossa, että talibanit ovat kiinnostuneita vain oman maansa hallitsemista eikä heillä ole tarvetta hyökätä ulkomaita vastaan. Talibanien johtajalla Mullah Omarilla ei ollut Fergussonin arvion mukaan osuutta syyskuun 2001 terrori-iskuihin.

Talibanien virhe oli suojella Osama bin Ladenia omien kunniakäsitystensä sekä bin Ladenin rahojen vuoksi. Fergusson esittää perustellusti, että talibanit tuskin toistaisivat uudelleen samaa virhettä, jonka seurauksena heidän hallintonsa iskettiin maahan.

Entisiä taliban-johtajia haastatellut Fergusson kyseenalaistaa artikkelissaan myös useita muita Afganistanin sodan jatkamiseen liitettyjä perusteluja. Vuosina 1996 – 2001 vallassa ollutta taliban-hallintoa on luonnehdittu raa’aksi sortohallinnoksi ja varoittavaksi esimerkiksi siitä, mihin maa palaisi ilman läntistä suojelua.

Fergusson muistuttaa, että talibanit nousivat valtaan sekasortoisissa oloissa Neuvostoliiton vuosikausia jatkuneen miehityksen ja viisi vuotta kestäneen sisällissodan jälkeen – ja onnistuivat rauhoittamaan maan lyhyessä ajassa.

Useimmat afganistanilaiset eivät pitäneet talibaneista, mutta olivat valmiita luopumaan eräistä kansalaisvapauksistaan, koska saivat vastapainoksi vakauden ja turvallisuuden. Talibanit kitkivät Afganistanista suurelta osin myös korruption, joka on nyt palannut läntisten tukimiljardien vanavedessä. Mitä tulee brutaalina ja keskiaikaisena lännessä pidettyyn šaria-lakiin, sama laki on voimassa Yhdysvaltojen liittolaismaassa Saudi-Arabiassa.

Taliban-hallinto ei myöskään kieltänyt tyttöjen koulunkäyntiä sinänsä, Fergusson jatkaa. Talibanit vastustivat sekakouluja ja pakottivat tytöt kotiin, koska eivät saaneet rakennettua heille uusia kouluja. Joissakin kouluissa tytöt jatkoivat myös talibanien kaudella tavanomaisten aineiden, kuten matematiikan, englannin ja biologian opiskelua.


Väsytystaistelu jatkuu

Lännen leiristä viestitään, että Afganistanissa ei anneta periksi talibanien hirmuvallalle. Käytännössä vetäytymistä valmistellaan jo useassa päämajassa. Äärikonservatiiviset talibanit edustavat niin suurta osaa Afganistanin väestöstä, että heitä on myöskin vaikea sulkea jatkossa maan poliittisen järjestelmän ulkopuolelle.

Talibanien puolestaan on vaikea hyväksyä joitakin nykyisen Afganistanin perustuslain pykäliä, kuten naisten 25 prosentin kiintiötä kansanedustajien paikoista. Virallisesti talibanit eivät edes myönnä neuvottelevansa rauhasta niin kauan kuin ulkomaalaiset joukot ovat maassa. Tämäkään ei aivan pidä paikkaansa.

Amerikkalaiskomentaja David Petraeuksen mukaan Nato-joukot ovat taanneet syksyn aikana joillekin kapinallisten neuvottelijoille pääsyn pääkaupunkiin Kabuliin. Tosin ainakin yksi presidentti Hamid Karzain hallinnon edustajien kanssa neuvotellut taliban-johtaja paljastui marraskuussa huijariksi.

Epäselvää on, kuinka vakavissaan rauhantunnusteluja on käyty. Liittouman ensisijaisena tavoitteena näyttää olevan tällä hetkellä vastustajan sotilaallinen heikentäminen mahdollisimman hyvien neuvotteluasetelmien luomiseksi. Talibanien strategiana on pitää kiinni asemistaan ja horjuttaa iskuilla vastapuolen taistelutahtoa.


Vaihtoehtoisia polkuja

Miltä sodanjälkeinen Afganistan voisi sitten näyttää? Arvovaltaisen yhdysvaltalaisen Council on Foreign Relations -tutkimuslaitoksen johtaja Richard N. Haass arvioi jo heinäkuussa Newsweek-lehdessä, että täydellinen vetäytyminen tuskin tulee kyseeseen. Sisällissota Afganistanissa voisi laajentua, ja vetäytyminen merkitsisi tappiota Naton yrityksille nousta maailmanlaajuiseksi turvallisuusorganisaatioksi.

Afganistanin jakaminen talibanien hallitsemaan etelään ja amerikkalaisten tukemaan pohjoiseen on niin ikään hankala vaihtoehto, koska separatismin idea voisi saada silloin tulta Pakistanin puolella sijaitsevilla paštujen alueilla.

Haass päätyy kolmanteen vaihtoehtoon: Afganistanin nykyisen keskushallinnon aseman purkamiseen. Yhdysvaltojen kannattaisi hänen mukaansa hyväksyä tosiasia, että Afganistan on moniin heimoalueisiin jakautunut maa, josta talibanit hallitsevat suurta osaa. Yhdysvaltojen tehtäväksi jäisi varmistaa kouluttamalla ja aseistamalla muiden heimojen taistelijoita, että talibanit eivät enää saa yliotetta koko maasta.

Sisällissota todennäköisesti jatkuisi silti vuosia, mutta paljon nykyistä pienemmässä mittakaavassa. Monia ihmishenkiä voisi säästyä, jos länsimaat olisivat valmiita tarkastelemaan uudelleen omia viholliskuviaan ja perustelujaan sodankäynnille.