Kansalaistoimintaa vihrein tunnuksin

Ari Ihander

Kiinan keskushallinto sallii ympäristöjärjestöt, koska paikallistasolla tarvitaan valvovia silmiä. Samaan aikaan hallinto pelkää yleisen tyytymättömyyden kanavoituvan järjestöjen kautta.

Kiinan suurkaupunkien pysyvässä saastesumussa ei ole vaikea ymmärtää, miksi ympäristöliikkeestä tuli maailman suurimman maan ensimmäinen todellinen kansalaisaktivismin muoto.

Keskushallinto on vasta herännyt vihreisiin arvoihin, jotka näkyivät viime vuonna julkistetussa elvytyspaketissa. Kansalaisyhteiskunnassa ympäristöaktivismi on ollut sen sijaan voimakkaassa kasvussa jo vuodesta 1994, jolloin ympäristöjärjestöjen toiminta sallittiin. Maassa toimii tällä hetkellä 3 500 kotimaista ja ulkomaista järjestöä.

Uusia aktivisteja motivoivat paitsi elinympäristön surkea tila myös ulkomaiset esikuvat. Henanissa käytettyjä alkaliparistoja luonnosta keräävä liike sai alkunsa, kun sen perustaja näki Hollywood-elokuvan amerikkalaisesta ympäristöaktivistista Erin Brockovichista. Henanissa käytettyjä alkaliparistoja luonnosta keräävä liike sai alkunsa, kun sen perustaja näki Hollywood-elokuvan amerikkalaisesta ympäristöaktivistista Erin Brockovichista.

Kannustavia esimerkkejä on nykyään tarjolla yhä enemmän kotimaassa, sillä ympäristöjärjestöillä on alusta alkaen ollut tärkeä liittolainen – kiinalainen media. Ympäristöaktivisteja pidetään paikallistason luotettavimpina lähteinä raportoimaan ympäristötuhoista. Kun järjestöt sallittiin, ympäristöuutisten määrä viisinkertaistui sanomalehdissä seuraavien viiden vuoden aikana.

Monilla ympäristöjärjestöjen johtajilla on mediatausta, mikä selittää suorat linkit maan suurimpiin tiedotusvälineisiin. Luonnon ystävien puheenjohtaja Liang Congjie onkin todennut, että Kiinassa on "maailman vihrein media".

Järjestöistä on viime aikoina tullut myös uskaliaampia, ja ne ovat laajentaneet toimintaansa. Ympäristöjärjestöt ovat paljastaneet suuryhtiöiden laittomia projekteja ja viranomaisten korruptiota sekä puolustaneet ympäristötuhojen uhreja oikeudessa.

Alkuvuonna julkaistuja kuvia paristakymmenestä nuoresta miehestä ja naisesta matkaamassa Guangzhoun metrossa ilman housuja ei voi pitää pelkkänä kuriositeettina. Ympäristön saastumista vastaan suunnattu tempaus ei ehkä länsimaisella mittapuulla vaikuttanut erityisen uskaliaalta, mutta tiukkojen siveyslakien Kiinassa se oli osoitus ympäristöaktivistien kasvavasta toimintatilasta.

Ristiriitainen elvytyspaketti

Nopeasta kasvusta huolimatta järjestöt ovat tähän asti edenneet varovasti, sillä ne joutuvat tasapainottelemaan keskushallinnon ja paikallisten viranomaisten ja suuryritysten intressien välimaastossa varoen ärsyttämästä liiaksi ketään. Keskushallinnon elvytyspaketti saattaa kuitenkin tarjota niille lisää vapauksia.

Keskushallinto on tähän asti asennoitunut ympäristöjärjestöihin enimmäkseen myönteisesti, sillä ne valvovat osaltaan ympäristölakien noudattamista ja raportoivat saaste- ja terveysriskeistä. Toisaalta keskushallinto on aina suhtautunut varovaisesti massaliikkeisiin, sillä se pelkää niiden kanavoivan yleistä tyytymättömyyttä sekä ihmisoikeus- tai demokratiavaatimuksia. Puolue varmasti toivoo, että sen oma vihertyminen vähentäisi tarvetta liian pitkälle menevään kansalaisaktivismiin.

Elvytyspaketin suuret investoinnit vihreään energiaan sekä ympäristöystävälliseen asuinrakentamiseen ja infrastruktuuriin tarjoavat pienemmille kansalaisjärjestöille mahdollisuuden kehittyä ammattimaisemmiksi. Järjestöjen ongelma on ollut säännöllisten rahoituslähteiden puuttuminen.

Kun valtio sijoittaa 4 000 miljardia yuania ympäristöön, ruohonjuuritason kansalaisjärjestöjä tarvitaan valvomaan rahojen käyttöä. Vaarana nimittäin on, että keskushallinnon kunnianhimoinen ympäristöpolitiikka vesittyy paikallishallinnon tasolla politiikan toimeenpanossa.

Varoittavia esimerkkejä on jo olemassa. Provinssit aloittavat elvytysrahoilla kestävän kehityksen nimissä projekteja, joiden todelliset ympäristövaikutukset voivat olla katastrofaalisia. Esimerkiksi Yunnanin maakunnan suunnitelmassa puhutaan "vihreästä energiasta", mikä tarkoittaa Yunnan-joen leikkaamista useisiin haaroihin vesivoimaloiden käyttöön. Eri puolilla Kiinaa käynnistetään ympäristöprojekteja niin nopeassa tahdissa, ettei ympäristöjärjestöillä ole mahdollisuuksia tutkia niiden kaikkien todellista luonnetta ja esittää vaihtoehtoja.

Luonnon ystävät on vaatinut hallitusta pitämään huolta, että elvytysrahat todella käytetään kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Järjestöjen painostuksesta hallinto suostui paljastamaan elvytyspaketin kohteita.

Aktivistit joutuvat helposti vaikeuksiin, jos he yrittävät puuttua paikallisten päättäjien taloudellisiin etuihin. Häirintä on arkipäivää ympäristöaktivisteille, pahimmillaan se tarkoittaa tappouhkauksia ja pidätyksiä.

Järjestöt hyötyivät momentumista

Ympäristöaktiivien kansalaisvapaudet ovat suurempia kuin millään muilla kansalaisaktivisteilla Kiinassa. Tätä selittää historia. Vuoden 1992 YK:n ympäristökokouksen jälkimainingeissa Kiinan johto vakuuttui, että kansalaisjärjestöt pystyisivät hoitamaan ongelmia, joihin hallinnolla ei ollut voimavaroja puuttua. Lisäksi Kiina halusi parantaa kansainvälistä imagoaan sallimalla järjestöjen toiminnan. Samaan aikaan opiskelijat etsivät sopivaa kanavaa aktivismille Tiananmenin tapahtumien jälkeen.

Ympäristöliikkeet tukeutuivat alkuvaiheessa ulkomailla koulutettujen karismaattisten kiinalaisten pioneerihenkeen, kun omaa kokemusta kansalaistoiminnasta ei ollut. Myös maan vaikutusvaltaisimman ympäristöjärjestön perustaja Liang Congjie otti mallia ulkomailta, lukuun ottamatta yhtä seikkaa: toiminta ei saanut olla konfliktihakuista. Ympäristöaktivistit omaksuivat toimintatavoikseen mielenosoitusten sijaan valistuksen, konferenssit ja uutiskirjeet.

Ympäristöjärjestöjen määrä on kasvanut nopeasti. Osa järjestöistä on valtion perustamia rekisteröityjä yhdistyksiä, osa liikeyrityksiksi rekisteröityneitä järjestöjä. Kampuksilla toimii opiskelijajärjestöjä, akateemisia yhdistyksiä ja tutkimusinstituutteja.

Suurimman ryhmän muodostavat internetissä vaikuttavat aktivistit ja rekisteröimättömät järjestöt, joilla ei ole lupaa vastaanottaa rahaa. Viranomaiset voivat halutessaan myös sulkea ne helposti. Pieniltä järjestöiltä puuttuu rekisteröintiin tarvittavaa rahaa, aikaa ja poliittisia suhteita.

Tyytymättömyys kasvaa

Keskushallinto on toisaalta asettanut rajoja ympäristöjärjestöjen toiminnalle. Tästä esimerkkinä Pekingiin suunniteltu ympäristöseminaari peruuntui viime huhtikuussa päivän varoitusajalla. Tapahtuman aattona viranomaiset pidättivät aktivisti Gu Chuanin, varoittivat muita puhujia ja järjestäjiä seminaariin osallistumisesta, ja lopulta tilaisuudelle varattu hotelli painostettiin peruuttamaan seminaarin salivaraus.

Vaikka puolueella onkin absoluuttinen valta suhteessa kansalaisyhteiskuntaan, se ei voi enää ummistaa silmiään kansalaisten tyytymättömyydeltä. Lisääntyneet ympäristömellakat ovat osoittaneet, että kiinalaiset ovat valmiita uhmaamaan järjestystä, kun kyse on omasta ja perheen terveydestä.

Järjestöt voivat tarjota tyytymättömyydelle tukikohdan, mutta samalla niiden toiminta auttaa vähentämään tyytymättömyyden syitä – paikallishallinnon ja suuryritysten ympäristön kustannuksella tapahtuvaa edun tavoittelua. Kumpi on lopulta suurempi uhka puolueen asemalle: vahvemmat kansalaisjärjestöt vai kasvava tyytymättömyys?

Ari Ihander

Kirjoittaja on vapaa toimittaja

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää