Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Afrikan aika on edessä

Väestönkasvu on Afrikan suurin vahvuus, uskovat ranskalaisen uutuuskirjan kirjoittajat. Eurooppalaisten kannattaisi etsiä jatkossa kumppaneikseen maanosan nousevan nuoren sukupolven edustajia. Lue lisää UP-lehdestä 4/2010.

Kirjailijat tuntuvat olevan usein sitä mieltä, että kustantaja vaatii teokselle liian räväkän otsikon. Jean-Michel Sévérinon ja Olivier Rayn uutuuskirjan Le Temps de l'Afrique (Afrikan aika) kohdalla osat vaihtuivat. Ranskan kehitysyhteistyöviraston entisen pääjohtajan Sévérinon ja hänen avustajansa Rayn kirjan alkuperäinen nimi oli Miljardöörien Afrikka. Nimi viittasi unohdetun maanosan valtavaan potentiaaliin, mutta se oli kustantajan mielestä liian provokatiivinen.

Kirjailijat hyväksyivät kustantajan ehdotukseen. "Nimi kuvaa hyvin Afrikkaa maanosana, jolla on muutakin kuin historia ja nykyhetki. Afrikan hetki on vasta tulossa", Ray uskoo.

Sévérino ja Ray haluavat tehdä kirjassaan pesäeron muuhun Afrikkaa käsittelevään kirjallisuuteen, joka jakautuu usein ääripäihin: teokset ovat joko ylitoivekkaita tai ne juuttuvat menneisiin pettymyksiin. Sévérinon ja Rayn kirjan perusvire on myönteinen.

Entisten siirtomaiden itsenäistymisestä on tänä vuonna kulunut puoli vuosisataa, mikä on Ranskassa näkynyt useina Afrikan-suhteita sekä kehitysapua käsittelevinä teoksina. Keskusteluissa on vaadittu uudenlaista, entistä tasapainoisempaa suhdetta Afrikkaan. Vanhanaikainen kuva murtuu, kun on huomattu, että Välimeren toisella puolella onkin takapajulan sijasta dynaaminen markkina-alue.

Sévérino ja Ray pyrkivät antamaan entistä monipuolisemman kuvan maanosasta, joka on jäänyt vähälle huomiolle maailmalla käytävässä keskustelussa.

Rayn mielestä viime vuosien lähes yksinomaan kielteinen kuva Afrikasta aiheuttaa sen, että jo Afrikan kasvumahdollisuuksien mainitsemista voi pitää ylitseampuvan myönteisenä.

"Jos teoksestamme jää mieleen, että Afrikka nousee kovaa vauhtia, niin se on väärä kuva. Afrikassa on paljon potentiaalia, mutta kuten sanomme, siellä on paljon myös epävarmuustekijöitä, jotka saattavat luistaa koko maanosan raiteiltaan", Ray sanoo.

Näitä ovat vanhastaan tutut konfliktit sekä kasvavat muuttovirrat. Myöskään talouspoliittiset ratkaisut eivät ole vielä hallittuja.

Valttikorttina väestönkasvu

Teoksen mieleenpainuvin väittämä on väestötieteellinen. Seuraavien 40 vuoden aikana maanosan työikäisten määrä viisinkertaistuu, kun Euroopassa se laskee väestön ikääntymisen myötä lähes neljänneksellä. Myös laadullisesti Afrikan väestö jatkaa poikkeuksellista kehitystä, mikä näkyy esimerkiksi koulutustason nousuna. Kirjoittajat muistuttavat, että 40 prosenttia maanosan väestöstä on alle 15-vuotiaita ja 60 prosenttia alle 25-vuotiaita.

"Afrikan väestö on enimmäkseen nuorta, se on edelleen kovassa kasvussa kaikkialla ja keskittyy entistä enemmän kaupunkeihin. Afrikasta on hyvää vauhtia tulossa merkittävä markkina-alue, joka sijaitsee Euroopan rajoilla", Ray painottaa.

Moni näkee Afrikan väestökehityksessä lähinnä vain vaaroja, kun taas Sévérinolle ja Raylle se antaa uskoa Afrikan parempaan tulevaan.

"Afrikassa on jo nyt arviolta puoli miljardia matkapuhelimen käyttäjää, mikä on enemmän kuin Euroopan unionissa on asukkaita. Markkinamahdollisuudet ovat valtavat useilla aloilla, kuten rakennus-, energia- ja liikennesektoreilla."

Suuri väestö ei kuitenkaan takaa menestystä. Eräs tärkeimmistä kysymyksistä Afrikan kannalta on sen sisämarkkinoiden kehittyminen. Tällä hetkellä Afrikan maat käyvät kauppaa lähinnä muiden mantereiden ja maiden kanssa eivätkä riittävästi keskenään.

"Afrikan tulevaisuus riippuu maanosan sisäisten markkinoiden rakentumisesta. Tätä ei ole painotettu tarpeeksi. Sisämarkkinoiden vahvistuminen edellyttää, että Afrikan talousjärjestöt kehittyvät ja maiden välisiä esteitä puretaan", Ray katsoo.

"Erilaisia unioneita on Afrikassa paljon, mutta ne eivät ole erityisen tehokkaita. Vaarana on, että niitä on jopa liikaa."

Uutta suhdetta etsimässä

Eräs Le Temps de l'Afriquen kantavia teemoja on eurooppalaisten vähäinen kiinnostus Afrikkaan tai ainakin vääristynyt katsantokanta. Eurooppalaiset ovat kirjoittajien mukaan epäonnistuneet näkemään Afrikan potentiaalia. Syynä vähäiseen kiinnostukseen ovat Ranskan, Britannian ja Belgian kokemat pahat takaiskut 1980- ja 90-luvuilla Ruandassa, Norsunluurannikolla ja monissa muissa Afrikan maissa kaikilla politiikan sektoreilla.

"Sodat ja epidemiat antoivat kuvan väkivaltaisesta ja verisestä maanosasta", Ray toteaa. Samalla ulkomaalaisomistuksien pakkolunastukset esimerkiksi Norsunluurannikolla ovat johtaneet siihen, että Afrikka ei vaikuta eurooppalaisten mielestä mielenkiintoiselta sijoituskohteelta. Kiinalaiset sen sijaan sijoittavat Afrikkaan, ja Kiinasta on tullut monien Afrikan maiden tärkein kauppakumppani.

"Meidän tulisi kiinnittää huomio afrikkalaisten yhteiskuntien kaikkein dynaamisimpiin osiin, jotta saamme paremman ymmärryksen maanosasta. Näitä ovat nouseva keskiluokka sekä pienet ja keskisuuret yritykset."

"Eurooppalaisten diplomaattien on arvioitava uudelleen, keitä he valitsevat keskustelukumppaneikseen Afrikassa, jotta nämä eivät olisi menneen sukupolven edustajia. Nyt eurooppalaiset eivät keskity aktiivisimmille aloille eivätkä heidän kumppaninsa edusta nuorta väestöä."

"Euroopassa koulutetut keski-ikäiset afrikkalaismiehet ovat vähemmistö maanosassa, jossa kaksi kolmesta on alle 25-vuotiaita. Afrikassa on paljon nuoria yrittäjiä, jotka antavat maanosalle omanlaisensa dynamiikan."

Rayn mukaan eurooppalaisten olisi hyvä oppia Kiinan liikemiesmäisestä lähestymistavasta. Kiinalaiset eivät ole Afrikassa määräilemässä, vaan tekemässä voittoa ja hyödyttämässä molempia kaupan osapuolia. Rayn mukaan eurooppalaisten olisi hyvä oppia Kiinan liikemiesmäisestä lähestymistavasta.

"Eurooppalaisten asenne on jotakuinkin tekopyhä. Puhumme myötätunnosta ja avusta, mutta emme kansallisesta edusta. Kansalliset edut ja ystävyys eivät sulje pois toinen toisiaan."

Euroopan lähestymistavan Afrikkaan ei tulisi olla ainoastaan kehityspoliittinen. Ray muistuttaa, että EU:n komissiolla ei ole Afrikan kanssa poliittisia suhteita hoitavaa osastoa. Afrikan-suhteita hoitaa kehitysyhteistyökomissaarin alainen kehitysyhteistyötä johtava osasto.

"Afrikka on maanosa muiden joukossa, ja sitä täytyy kohdella kuten muitakin."

Pohjoismailla oma tehtävänsä

Pohjoismailla on Rayn mukaan tärkeä osa Euroopan Afrikka-suhteissa. "Pohjoismaiden ei välttämättä kannata antaa EU:n Afrikka-politiikkaa ainoastaan unionin eteläisten maiden johdettavaksi", hän arvioi.

Pohjoismaiden ja entisten siirtomaavaltojen ajattelutavat ovat Rayn mukaan toisiaan täydentäviä, vaikka esimerkiksi osa pohjoismaalaisista, amerikkalaistyyppisistä hyvän hallinnon ohjelmista arveluttaa ranskalaisia.

"Ne antavat kuvan neuvoa-antavasta lähestymistavasta, jossa ei kiinnitetä huomiota sisäisiin olosuhteisiin. Eurooppalaisten on vältettävä asetelmaa, jossa annamme ohjeita tai neuvoja", Ray korostaa. "Sen kaltaiset tilanteet ovat aiemmin johtaneet yleensä harhaan."

Silti afrikkalaisten kanssa on voitava myös käydä keskustelua arvoista, vaikka nyt on liian aikaista vääntää kättä poliittisista ehdoista kaupalle. "Afrikan potentiaali on vapautettava", Ray katsoo.

Uutta alkua Afrikan-suhteisiin on haettu jo jonkin aikaa myös Yhdysvalloissa. George W. Bush nosti kaudellaan Afrikan takaisin maansa asialistalle. Barack Obama painotti viimevuotisessa Accran-puheessaan instituutioiden sekä Afrikan nuorison merkitystä.

"Nuorison merkitys näkyi myös viime kesänä Valkoisessa talossa pidetyssä tapahtumassa, jonne Obama oli kutsunut Afrikan nuoria lupauksia", Ray kertoo.

EU:n yksisilmäinen keskittyminen kehitysapuun tulee hyvin esille, kun Euroopan lähestymistapaa verrataan Yhdysvaltain linjaan, jossa ovat mukana myös strategiset intressit. "Ulkoministeri Hillary Clintonin elokuinen Afrikan-kiertomatka keskittyi laajalti öljyyn ja strategisiin tavoitteisiin", Ray sanoo.

Sévérinon ja Rayn teoksella on sanottavaa myös monelle viimeaikaiselle Afrikka-keskustelijalle. Eräs näistä on Columbian yliopiston kansantaloustieteen professori Jeffrey Sachs, joka on vaatinut tehokkaampaa maanviljelyä lisäkehitysavun sijaan. Ray näkee tarvetta sekä talousuudistuksille että kehitysavulle.

"Jos analyysimme Afrikan kasvutekijöistä pitää paikkansa, niin kehitysavun suuntaamista sosiaalialoille tulisi arvioida uudelleen. Kehitysyhteistyötä tulee tehdä jatkossakin, mutta se tulisi kohdistaa talouskasvua tukeville aloille", Ray sanoo. Hänen mukaansa Afrikan kasvupotentiaalia voitaisiin tukea pitkäjänteisesti keskittymällä esimerkiksi energia- ja kuljetussektoreille. "Jos analyysimme Afrikan kasvutekijöistä pitää paikkansa, niin kehitysavun suuntaamista sosiaalialoille tulisi arvioida uudelleen."

"Vuosituhattavoitteet luotiin 1990-luvun hengessä. Silloin uskottiin, että Afrikan talous ei lähtisi nousuun ilman massiivisia panostuksia sosiaalialoille. Nyt talouskasvu on viiden prosentin luokkaa, kun se voisi olla kahdeksan prosenttia."

Ray ei innostu myöskään Dead Aid -teoksestaan tunnetun Dambisa Moyon näkemyksistä. "Keskustelu kehitysyhteistyön hyödyllisyydestä ei vie asioita eteenpäin. Jotkut odottavat kehitysavulta liikoja, ja toiset ajattelevat, että se on jopa haitallista. Kehitysavun todellinen arvo sijoittuu erilaisten äärinäkemysten välille. Avulle on tarvetta myös jatkossa, mutta sen täytyy tukea talouskasvua."

Ensi keväänä ilmestyy Le Temps de l'Afriquen englanninkielinen laitos. Käännösteoksen nimi Africa's Billions (Afrikan miljardit) kuvaa erinomaisesti teoksen tasapainoista sanomaa.

Olai Voionmaa ja Lauri Tähtinen

Voionmaa on jatko-opiskelija École normale supérieuressa (ENS) Pariisissa. Tähtinen viimeistelee historian väitöskirjaa Cambridgen yliopistossa.