Islamistirap aseena uskonsodassa

Ilmari Käihkö

Somalialainen taistelujärjestö Al-Shabaab rekrytoi uusia uskonsotureita rapin ja musiikkivideoiden avulla. Myös amerikkalaissotilaat ovat kokeilleet siipiään musiikkivalistuksen saralla.

Terroristijärjestö Al-Qaidan suurin saavutus on ääri-islamistisen kapinan globalisoituminen: järjestö on onnistunut yhdistämään lukuisia paikallisia konflikteja maailmanlaajuisen jihadin eli pyhän sodan kehykseen, joka on nyt kaikkien kapinaryhmien käytettävissä.

Al-Qaidan propagandaa on tosin alettu moittia vanhanaikaiseksi sen jälkeen kun järjestö julkaisi ensimmäisen numeron englanninkielisestä Inspire… and inspire the believers -lehdestä. Wikileaksin aikakaudella tämä haastatteluja ja pomminteko-ohjeita sisältävä, huonosti taitettu verkkolehti tuskin tavoittaa laajaa lukijakuntaa.

Sen sijaan verkkoon ladattu islamistirap on helposti saatavilla – ja se yhdistää rytmin, sanoman ja visuaalisen kuvaston tehokkaasti laajempaan globaaliin kehykseen. Ääri-islamistien ja muun maailmanvälillä käydään kamppailua ihmisten sydämistä ja mielistä, mikä usein jää väkivaltaisten uutiskuvien taakse. Tässä kamppailussa väkivalta saa usein välineellisen arvon, ja sitä käytetään etenkin netissä leviävässä propagandassa.


Musiikkia merirosvoille

Islamistien materiaalia on viiden viime vuoden aikana ilmestynyt arabian lisäksi myös muilla kielillä, sillä musiikintekijät pyrkivät laajentamaan yleisöään. Videoyhteisö YouTubesta voi esimerkiksi katsoa Tšetšenian mujahideenien taistelua ja leirielämää Kaukasuksen metsissä. Somalialaisen taistelujärjestön Al-Shabaabin amerikkalaisvahvistus Omar Hammami nousi puolestaan otsikoihin vuonna 2009 räppäämällä amerikanenglanniksi jihadin puolesta kappaleellaan Blow by blow.

Kappale sai pian vastustajan, kun somalialainen Waayaha-Cusub-ryhmä julkaisi kolmekielisen kappaleensa No to Al-Shabab, jossa kehotetaan vastustamaan tätä ääriryhmää. Kappaleen videossa jopa vilahtaa vastapuolen räppäri Hammami. Waayaha-Cusubin levyä jaettiin huhtikuussa 7000 kappaletta Kenian pääkaupungin Nairobin Eastleighissä, joka on tunnettu somalidiasporastaan. Lähiöön on jäljitetty niin Somalian merirosvojen kuin ääri-islamistienkin tukiverkostoja. Musiikki on siis hyvin kansainvälistä propagandaa, joka pureutuu yhtä kansainvälisiin ongelmiin.

Sissinimellä Abu Mansoor Al-Amriki ”Amerikkalainen” esiintyvä Hammami ei totisesti osaa laulaa. Esityskieli kertoo, että kohdeyleisö on lännessä, jossa kappaleen hittipotentiaali on olematon. Al-Shabaabin julkaisemien videoiden katsominen on Hammamin epämusikaalisuuden takia yhtä piinaa.

Sen sijaan brittiläinen Dirty Kuffar ”Likainen vääräuskoinen”, on sekä musiikillisesti että visuaalisesti paras – ja luultavasti tunnetuin – islamistinen rapkappale. Sen taidokkaasti tehty video alkaa CNN:n uutispätkällä, jossa yhdysvaltalaiset sotilaat hurraavat ammuttuaan haavoittuneen irakilaisen siviilin. Tuottamiseen on selvästi panostettu, ja lopputulos on tekstien kera visuaalisesti näyttävä. Itse video liittää Irakin lukuisiin muihin konflikteihin Israelista Venäjälle, joissa muslimit ovat osapuolena.

Militarismi näkyy konfliktien lisäksi myös vokalistien asusteissa: aseistautuneet ja naamioituneet räppärit yhdistävät perinteisen maastopuvun urbaanien aktivistien käyttämään mustaan huppariin. Nuoret britit laulavat jihadin ohella myös äärioikeistolaisesta National Frontista, joka rinnastetaan videolla kansallissosialisteihin ja Ku Klux Klaniin.

Laulu loppuu nauruun lentokoneen iskeytyessä WTC-torneihin ja pitkään listaan maita, jotka ovat ”Yhdysvaltain väkivallan uhreja vuodesta 1945”. Kappaleen takana olevat Sheikh Terra ja The Soul Salah Crew ovat osoitus siitä, miten islamistinen propaganda suunnitellaan paikallisiin oloihin ja kulttuuripiiriin. Palestiinassa koettu vääryys yhdistyy Englannissa arkipäiväisempään ja konkreettisempaan rasismiin.

Sanoman räätälöiminen lisää entisestään värväyspotentiaalia. Hammamin arvioidaan vajavaisesta musikaalisuudestaan huolimatta auttaneen satojen ulkomaalaisten taistelijoiden rekrytoinnissa Al-Shabaabin joukkoihin.


Epäpyhää kulttuuria

Länsimaissa asuvien terroristien on tavallisesti helppoa matkustaa synnyinmaahansa tekemään iskuja, koska he voivat matkustaa ulkomailla yleensä vapaasti. Esimerkiksi Somaliassa itsemurhaiskuja ovat toteuttaneet yhdysvaltalaiset ja englantilaiset somalit. Vapaamman liikkuvuuden avulla he voivat myös hankkia käytännön taitoja maailman taistelukentiltä myöhempiä iskuja varten.

Internet yhä tärkeämpi islamistien radikalisoitumisessa. Esimerkiksi yhdysvaltalais-jemeniläisen Anwar al-Awlakin Internet-saarnat on liitetty toukokuussa Englannissa tapahtuneeseen murhayritykseen. Al-Awlaki on Yhdysvaltain tappolistalla, ja monet hänen videoistaan on sittemmin poistettu YouTubesta, mutta käytännössä Internetin sensuroiminen on mahdotonta.

Islamistien lisäksi myös heidän vastustajansa ovat turvautuneet musiikkiin. Yhdysvaltalaissotilaiden Afganistanissa kuvaama video Lady Gagan Telephonesta on kerännyt YouTubessa jo lähes kuusi miljoonaa katsojaa. Yhdysvaltain puolustusvoimat tuskin osallistui videon tekoon, mutta se olisi epäilemättä kannattanut: videolla tanssivat sotilaat antavat Afganistanissa työskentelevistä sotilaista inhimillisemmän kuvan kuin yksikään puhdas propagandavideo.

Sen sijaan Waayaha-Cusubin levyn rahoitus tuli Yhdysvaltojen Nairobin suurlähetystöstä. Jokainen osapuoli ymmärtää musiikin propaganda-arvon mahdollisuudet.

Islamistirap on kiehtovaa siihen olennaisesti liittyvän ironian ja paradoksin tähden: ääriuskonnolliset muslimit käyttävät vihaamaansa länsimaista kulttuuria materiaalina ja hyödyntävät sitä omiin tarkoituksiinsa. Tiukan uskontulkinnan kannattajat tavallisesti kieltävät rapin ja muun nykymusiikin kuuntelun. Esimerkiksi Al-Shabaabin hallitsemilla alueilla ainoa sallittu musiikki on arabiankielinen messuaminen.

Islamin oppien mukaan hallitussa maailmanlaajuisessa kalifaatissa, jota monet ääriryhmät tavoittelevat, ei siis ole tilaa likaisten vääräuskoisten ohella myöskään Sheikh Terran ja The Soul Salah Crew’n musiikillisille hengentuotteille, vaikka ryhmä voittaa puhtaasti musiikillisin kriteerein useimmat rapmuusikot mennen tullen.


Linkit artikkelissa mainittuihin videoihin:

Al-Shabaab: Blow by Blow 

Waayaha Cusub feat. Ukoo Fulani: No to Al-Shabaab

Dirty Kuffar

Telephone Remake