Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Islamistien oppi-isä

John Calvert: Sayyid Qutb and the Origins of Radical Islamism. Hurst and Company 2010, 377 s.

Egyptiläinen Sayyid Qutb (1906–1966) oli yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimpia islamistisia ajattelijoita. Kun lattia aukesi hirttoköysi kaulassa seisovan Qutbin alta kairolaisessa vankilassa elokuussa 1966, teloituksen symbolinen ilmavirta aiheutti monen nuoren ideologisen heräämisen. Heidän joukossaan olivat niin Gulbuddin Hekmatyar, joka on nykyisin Yhdysvaltojen terroristilistalla oleva afganistanilainen sotapäällikkö, kuin al-Qaidan nykyjohtajiin kuuluva Ayman al-Zawahiri.

Qutb inspiroi yhä islamisteja. Hänen radikalismistaan ei kuitenkaan kulje viivasuoraa polkua nihilistiseen ääri-islamismiin, vaikka molempien uskonnollis-ideologinen kartta on samanlainen ja päämääränä on yhteiskunnan islamisointi.

Yhdysvaltalaisessa Creightonin yliopistossa Lähi-itää tutkivan John Calvertin Qutb-elämäkerta kuvaa kiihkotta ja monipuolisesti, kuinka kasvuympäristö ja yhteiskunnan epäkohdat, murrokset ja aatevirtaukset vaikuttavat poliittisesti ajattelevaan ihmiseen.

Qutb varttui brittihallintoa vastustavassa ilmapiirissä ja havainnoi myös maaseudun kurjuutta. Egypti modernisoitui, ja sen perinteinen kulttuuri tallautui länsimaisen sekularistisen rappiomoraalin ja materialismin alle. Näin koki valtion virkamiehenä työskennellyt, kirjallisesti lahjakas Qutb.

Calvert avaa lukijalle, kuinka Qutb sai ideologisia vaikutteita absoluuttiseen ja metafyysiseen tuonpuoleiseen ojentautuvan konservatiivisen islamin ohella myös nationalismista ja imperialismin vastustamisesta, ”kolmannen maailman” oikeudenmukaisuusvaatimuksista sekä bolševistisesta etujoukkoajattelusta. Qutbin kokemukset ja ajattelu kiteytyivät kuitenkin islamissa eivätkä vasemmistolaisuudessa.

Qutb vieraili Yhdysvalloissa 1940-luvun lopussa. Tunnettu matka sementoi hänen ehdottomuutensa: Yhdysvallat oli rasistinen imperialisti; maassa kaikki oli moraalisesti kelvotonta aina ilmastoon ja hiustenleikkuuseen asti. Calvert ei kuitenkaan näe matkaa ratkaisevana käännekohtana. Qutb lensi Atlantin yli mukanaan jo valmiiksi väkivahvat negatiiviset ennakkoluulot.

Qutbin varhainen uskonnollis-esteettinen maailmankuva kapeni ja kivettyi mustavalkoiseksi ehdottomuudeksi vankilassa, jonne hänet vei toiminta 1950-luvulla laittomaksi julistetussa Muslimiveljeskunnassa. Kaltereiden takana Qutb kirjoitti paljon. Juuri tätä tuotantoa nykyiset ääriainekset lainaavat.

Qutb oli vallankumouksellinen. Hänen mielestään Nasserin Egypti ja koko maailma eli jahiliyyan, vääriä jumalia palvovan tietämättömyyden tilassa. Hän ei pitänyt kadunmuslimeita uskottomina, mutta vaati heitä sisäistämään islamin kaiken kattavana oppina.

Käytännössä Qutb myös hyväksyi Muslimiveljeskunnan aseellisen koulutuksen, joka oli suunnattu Nasserin väkivaltakoneistoa vastaan. Hän kuitenkin ymmärsi, ettei veljeskunta kykenisi Nasserin tuhoamiseen.

Qutb uskoi, että yhteiskunnasta vetäytynyt uskovien etujoukko voi sanomaa levittämällä muuttaa ”jumalattoman” menon pikku hiljaa, ehkä vuosikymmenien päästä. Jos muu ei auta, islamin valta toteutuu viime kädessä väkivaltaisesti, mutta siviiliuhreja tietoisesti välttäen.

Calvertin mukaan pyhä sota eli jihad oli Qutbille selkeästi islamin laajentumishalun ilmenemismuoto. Ei-muslimilla oli kolme vaihtoehtoa: kääntyä islamiin, pysyä erityisveroa maksavina kristittyinä ja juutalaisina, tai menettää henkensä ja omaisuutensa.

Calvert puolestaan katsoo, että Qutbin ja muiden radikaalimuslimien ”toiset” demonisoiva islam-visio jättää aidolle poliittiselle vuorovaikutukselle vain vähän tilaa.¨

Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja.