Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kenraalien terassilla

Lauri Voionmaa

Mieli lepää Nigerian maaseudulla, Nigerin osavaltion syvän vihreällä, silmänkantamattomiin kumpuilevalla savannilla. Kenraali Abdulsalami Alhaji Abubakarin (evp) maaseutuhuvilan terassilta avautuva näkymä on huikea.

Mieli lepää Nigerian maaseudulla, Nigerin osavaltion syvän vihreällä, silmänkantamattomiin kumpuilevalla savannilla.

Kenraali Abdulsalami Alhaji Abubakarin (evp) maaseutuhuvilan terassilta avautuva näkymä on huikea. Ystäväporukkamme on käytännössä yksin. Muita vieraita ei näy eikä enemmin henkilökuntaakaan. Kenraali on matkoilla – jos hän täällä edes käy – ja alun perin arvovieraille suunnitellut huoneet ovat harvojen vierailijoiden vuokrattavina.

Nigerian poliittinen mosaiikki ja sen vaivalloinen selittäminen kauas ulkoministeriöön pyörii tiiviisti mielessä juuri tällä aurinkoisella terassilla. Kenraali Abubakar oli Nigerian sotilasdiktaattori niiden yhdeksän kuukauden ajan, jolloin maa jätti taakseen yllättäen kuolleen kenraali Abachan sotilasdiktatuurin. Abachan valtakausi (1993 – 1998) oli nigerialaisten perusvapauksien ja ihmisoikeuksien kannalta yksi hirveimmistä ajanjaksoista maan historiassa. ·

Nigeria sai nykyisen perustuslakinsa Abubakarin hallitessa, aivan siviilivaltaan siirtymisen kynnyksellä. Hänen väliaikaishallintonsa järjesti Nigerian ensimmäiset vaalit sitten vuoden 1993, jolloin Abachaa edeltänyt sotilasdiktaattori, kenraali Ibrahim Babangida, oli mitätöinyt kansainvälisten tarkkailijoidenkin suhteellisen onnistuneina pitämät vaalit. Samainen Babangida, täkäläisittäin IBB, on myös kotoisin näiltä kulmilta ja yksi presidentti Goodluck Jonathanin vastaehdokkaista ensi huhtikuun vaaleissa.

Kenraali Abubakar kerää Nigeriassa kunnioitusta. Hän otti vastaan tehtävän, joka olisi voinut antaa lähes absoluuttisen vallan. Monien yllätykseksi hän siirsi vastuun toukokuussa 1999 vaaleilla valitulle kenraalikollegalleen, presidentti Obasanjolle.

Poikkeuksellinen vapaaehtoinen vallansiirto siviilihallinnolle ei tietenkään puhdista kenraalia. Myös Abubakar tuki pahamaineista Abachaa. Abubakarinkin sanotaan syyllistyneen ihmisoikeusloukkauksiin.

Abubakarin huvilan hulppeus pistää silmään, vaikka onkin hillitymmästä päästä. Terassilla on hyvä pohtia demokratian tilaa laajemminkin. Huvilan kontrasti Nigerin maaseudun köyhyyden kanssa on melkoinen, mikä on tavallinen ilmiö monissa öljyn rikastuttamissa kehitysmaissa. Nigeria on maailman kuudenneksi suurin öljyntuottaja – eikä kaasuntuotanto ole edes päässyt vauhtiin. Silti noin 70 prosenttia kansalaisista elää alle 1,25 dollarilla päivässä.

Huvilan sähkö on jättimäisen generaattorin varassa, koska kunnolliseen sähköntuotantoon ja -jakeluverkkoon ei ole investoitu. Maaseutu on yöllä sysimusta vaikka ympäristössä on lukuisia fulanien kyliä. ·

Kokoussalin seiniä koristavat yhteisvalokuvat Abubakarista eri valtiojohtajien seurassa. Tunnistan kuvissa esiintyvistä presidenteistä Burkina Fason Blaise Compaorén, Kamerunin Paul Biyan ja Sudanin Omar al-Bashirin. Kaikki nousivat valtaan 1980-luvun eri vaiheissa ja ovat siitä lähtien pysyneet vallassa.

Nigerian historia on tunnettu suurista kenraaleista, joista todennäköisesti ainakin osa on istunut tällä terassilla muistellen toistensa syöksemistä vallasta. Nyt kaappaukset ovat vihdoin historiaa – todennäköisesti. Abubakar eroaa edeltäjistään myös siinä, että juuri kukaan ei osaa kertoa, mitä hän tällä hetkellä oikein tekee, paitsi omistaa viereisen maatilan ja vuokraa vierashuoneitaan.

Myös Obasanjolla on maatila, tiettävästi kanala, mutta hän toimii yhä politiikassa taustavaikuttajana. Obasanjo ei myöskään vapaaehtoisesti tyytynyt perustuslain mukaisiin kahteen kauteen vuoden 2007 vaalien aikaan, vaan siihen tarvittiin ennen näkemätön poliittinen painostus.

Lauri Voionmaa

Kirjoittaja työskentelee Suomen suurlähetystössä Abujassa. Mahdolliset arviot ja mielipiteet ovat hänen omiaan.


 
Ulkopolitiikka 4/2010

Pääministerin EU-politiikka

Teija Tiilikainen

"Suomi otti paikkansa EU:n ytimessä"

Matti Remes

Kirjatutka: Vastuun harmaalla vyöhykkeellä

Teija Tiilikainen

Rakkaudesta metsään

Joonas Pörsti

Pikatie Kiinaan

Martina Ahola

Kielipeliä Alpeilla

Martina Ahola

Tulkinnat ohjaavat arktista geopolitiikkaa

Sami Moisio

Arktinen alue politisoitui uudelleen

Justiina Dahl

Suomi tukeutuu Arktiseen neuvostoon

Martina Ahola

Venäjä tarvitsee merenalaista kaasua

Tiina Kirkas

Norja katsoo pohjoiseen

Joonas Pörsti

Liuskekaasu sekoitti energiapelin

Antti Kivimäki

Ilmastonmuutoksen torjuja vai kiihdyttäjä?

Antti Kivimäki

Afganistan on jaettu maa

Joonas Pörsti

Politiikan trendikäs Pohjola

Kaisa Korhonen

Valtionrakennusta tyhjän päällä

Salla Nazarenko

Lohikäärmeen kolme neulansilmää

Ralf Lillbacka

Kansalaistoimintaa vihrein tunnuksin

Ari Ihander

Ydinaseiden valvonta kaipaa isoa remonttia

Martina Ahola

Kohti Yhdysvaltain vai Ranskan mallia?

Teija Tiilikainen

EU: n ulkosuhde-uudistus voi jäädä hampaattomaksi

Anna-Karin Friis

Afrikan aika on edessä

Olai Voionmaa ja Lauri Tähtinen

Islamistirap aseena uskonsodassa

Ilmari Käihkö

Ratkaisu Niilillä

Timo Behr

Afganistanin sodan pojankasvot

Noora Kotilainen

Kirjavieras: Irrallaan yhteiskunnasta

Martina Ahola

Kirjatutka: Pelko on kuin halla

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Oikeistopopulismin yliote

Kaisa Korhonen

Kirjatutka: Islamistien oppi-isä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Niukkuuden ulkopolitiikkaa

Jyrki Ruohomäki

Kirjatutka: Huumesotaa ja uppoavia eskimokyliä

Jani Saxell

Kirjatutka: Valtionyhtiöt politiikan välineinä

Lauri Tähtinen

Kenraalien terassilla

Lauri Voionmaa

Kirjatutka: Salaliittoteoria muovaa historiaa

Vadim Kononenko

Wikileaks herätti nukkuvan leijonan

Vilho Harle

Kiinassa kymmeniä miljoonia ympäristöpakolaisia

Ralf Lillbacka