Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Pelkona Pandoran lippaan aukaisu

Pasi Nokelainen


Vaikka kansanäänestys Etelä-Sudanin asemasta sujuisi rauhal­lisesti, on epävarmaa, saako kansainvälinen yhteisö uuden jäse­nen. Avainasemassa maan itsenäi­syyden tunnustamisessa ovat muut afrikkalaiset valtiot, joille tilanne on erittäin vaikea siirtomaa-ajalta pe­riytyvien mielivaltaisten rajojen vuoksi.

Crisis Management Initiativen projektipäällikkö Alemayehu Behabtu vertaa tilannetta Pandoran lippaan avaamiseen: uusi valtio voi johtaa valtioiden väkivaltaiseen pilkkoutumiskierteeseen. Ulkoministerin erityisedustaja Pekka Haavisto on samoilla linjoilla.

”Tämä on pelottavaa monelle maalle, sillä melkein missä tahansa Afrikan maassa on etnisiä ja uskonnollisiaperusteita rajojen muuttami­seen”, Haavisto toteaa.

Afrikan unionin komission pu­heenjohtaja Jean Ping tulkitsi to­dennäköisesti monen jäsenmaan tuntoja todetessaan tammikuussa, että Etelä-Sudanin itsenäistyminen loisi vaarallisen ennakkotapauksen mantereelle. Behabtu arvioi, että aktiiviset separatistiset liikkeet ainakin Etiopiassa, Kamerunissa, Nigeriassa, Senegalissa, Angolassa ja Marokossa voisivat saada siitä uutta virtaa.

Somaliasta vuonna 1991 irtaan­tuneen Somalimaan itsenäisyyttä ei ole tunnustanut yksikään valtio, vaikka biometrisine passeineen ja omine valuuttoineen se täyttää paremmin itsenäisen valtion tunnus­merkit kuin Etelä-Sudan. Silti Etelä-Sudanin mahdollisuudet tulla tun­nustetuksi ovat paremmat, jos ää­nestys sujuu rauhanomaisesti ja Khartum tunnustaa tuloksen. Syynä on se, että Afrikan unioni on yksi rauhansopimuksen takaajista – ja äänestys on keskeinen osa rauhan­sopimusta.

”Tunnustaminen on kuin ruuti­tynnyrin päällä istuisi. Silti mailla ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa sudanilaisten valintaa. Tämä on niin Afrikan unionin kuin sen jäsenmaidenkin virallinen kan­ta”, Behabtu toteaa.

Itsenäinen Etelä-Sudan olisi ensimmäisiä afrikkalaisia valtioita, jonka rajat eivät olisi enää peräisin eurooppalaisten siirtomaavaltojen piirustuslaudoilta ja hallinnollisista järjestelyistä.

 
Ulkopolitiikka 3/2010

Suomi on huipulla

Teija Tiilikainen

"Venäjällä käytetään isoja työkaluja"

Niina Sarkonen

Kiina-ilmiö iski Länsirannalle

Martina Ahola

Länsirannikon pehkua

Joonas Pörsti

USA pitää kiinni opiskelijoista

Martina Ahola

Pietari valmistautuu vallanvaihtoon

Daniil Tsygankov

Suurten suunnitelmien kaupunki

Daniil Tsygankov

Kuvernöörien vaihtoviikot

Joonas Pörsti

Venäjä yrittää loikata nopealle raiteelle

Katri Pynnöniemi

Uuden yhteistyön avaimet Itämerellä

Fjodor Lukjanov

Kruunu pärjää omillaan

Juhana Vartiainen

Israelin siirtokunnat rauhan esteenä

Olli Ruohomäki

Lähi-itä katsoo nyt Turkkiin

Johanna Nykänen

Ryhmäkuria ja ihmisoikeuksia

Sirpa Nyberg

Diplomatia 2.0

Martina Ahola

Verkkotunnusten valtiaat

Yrjö Länsipuro

Gayle Lemmon: Naisten perustamat yritykset muuttavat yhteiskuntaa

Martina Ahola

Kolonialistiset rajat murtuvat Sudanissa

Pasi Nokelainen

Uuden energiatalouden kynnyksellä

Thomas Spencer

Kirjavieras: Itsetunnon kohennusta eurooppalaisille

Joonas Pörsti

Kirjatutka: Euroopan kokaiinihimo koukuttaa Afrikkaa

Kukka-Maria Kuisma

Kirjatutka: Ruotsille rohkeampaa peliä EU-kentällä

Kaisa Korhonen

Kirjatutka: Avun imperatiivi

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Pysyvästi paossa

Satu Nieminen

Kirjatutka: Verkostot kutovat tulevaisuutta

Ulla Anttila

Kirjatutka: Kapina Meksikossa

Pekka Wahlstedt

Afganistanin sodan pojankasvot

Noora Kotilainen

Obaman toivo muuttui tragediaksi

Markku Ruotsila

Pelkona Pandoran lippaan aukaisu

Pasi Nokelainen

Suomalaisten uusi työkenttä?

Pasi Nokelainen

Sisäisiä ja ulkoisia voimia

Pasi Nokelainen