Vaikka kansanäänestys Etelä-Sudanin asemasta sujuisi rauhallisesti, on
epävarmaa, saako kansainvälinen yhteisö uuden jäsenen. Avainasemassa maan
itsenäisyyden tunnustamisessa ovat muut afrikkalaiset valtiot, joille tilanne
on erittäin vaikea siirtomaa-ajalta periytyvien mielivaltaisten rajojen
vuoksi. Crisis Management Initiativen
projektipäällikkö Alemayehu Behabtu vertaa tilannetta Pandoran lippaan avaamiseen: uusi valtio voi johtaa
valtioiden väkivaltaiseen pilkkoutumiskierteeseen. Ulkoministerin
erityisedustaja Pekka Haavisto on samoilla linjoilla. ”Tämä on pelottavaa monelle
maalle, sillä melkein missä tahansa Afrikan maassa on etnisiä ja
uskonnollisiaperusteita rajojen muuttamiseen”, Haavisto toteaa. Afrikan unionin komission puheenjohtaja Jean Ping tulkitsi todennäköisesti
monen jäsenmaan tuntoja todetessaan tammikuussa, että Etelä-Sudanin
itsenäistyminen loisi vaarallisen ennakkotapauksen mantereelle. Behabtu arvioi,
että aktiiviset separatistiset liikkeet ainakin Etiopiassa, Kamerunissa,
Nigeriassa, Senegalissa, Angolassa ja Marokossa voisivat saada siitä uutta
virtaa. Somaliasta vuonna 1991 irtaantuneen Somalimaan
itsenäisyyttä ei ole tunnustanut yksikään valtio, vaikka biometrisine passeineen
ja omine valuuttoineen se täyttää paremmin itsenäisen valtion tunnusmerkit
kuin Etelä-Sudan. Silti Etelä-Sudanin mahdollisuudet tulla tunnustetuksi ovat
paremmat, jos äänestys sujuu rauhanomaisesti ja Khartum tunnustaa tuloksen. Syynä
on se, että Afrikan unioni on yksi rauhansopimuksen takaajista – ja äänestys on
keskeinen osa rauhansopimusta. ”Tunnustaminen on kuin ruutitynnyrin päällä
istuisi. Silti mailla ei ole oikein muuta vaihtoehtoa kuin kunnioittaa
sudanilaisten valintaa. Tämä on niin Afrikan unionin kuin sen jäsenmaidenkin
virallinen kanta”, Behabtu toteaa. Itsenäinen Etelä-Sudan olisi ensimmäisiä
afrikkalaisia valtioita, jonka rajat eivät olisi enää peräisin eurooppalaisten
siirtomaavaltojen piirustuslaudoilta ja hallinnollisista järjestelyistä.