Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Wikileaks herätti nukkuvan leijonan

Vilho Harle

Wikileaksin vuodot eivät pääse lähellekään Pentagonin papereiden tasoa. Vastarinnasta kiinnostuneiden tutkijoiden huomion pitäisi kohdistua ensisijaisesti Wikileaks-skandaalin paljastamiin valtarakenteisiin.

Poliittisen todellisuuden jakautuminen julkiseen ja salattuun on kiusallista demokratiassa. Demokratia ei voi elää kaksijakoisessa todellisuudessa. Salatun tiedon vuotaminen on palvelu demokratialle.

Kansallisen turvallisuuden vuoksi joitakin tietoja on voitava pitää salassa. Silti edes sen nimissä ei voida sallia kontrolloimatonta vallankäyttöä.

Yhdysvallat laajensi Vietnamin sotaa aloittamalla ”kostoiskut” Pohjois-Vietnamiin sen torpedoveneiden väitetyn hyökkäyksen jälkeen. Niin sanotut Pentagonin paperit osoittivat Yhdysvaltojen väitteen tekaistuksi.

Watergate-skandaalin tietovuodot pakottivat presidentti Nixonin eroamaan virastaan kesken kauden. Sittemmin huomiota ovat herättäneet Irakin olemattomat ydinaseet ja Abu Ghraibin vankilan kidutus- ja häpäisykuvat.

Voisi kuvitella, että maailmanlaajuinen tietoverkko, netti, tarjoaisi alustan tietojen vuotamiselle ja siten demokratian valvonnalle – tai yleisemminkin vastarinnalle kaikkea rajatonta valtaa tai mielivaltaa vastaan. Wikileaks osoittaa, että tämä on kuvitelmaa.

Wikileaksin vuodot eivät pääse lähellekään Pentagonin papereiden tasoa. Aineiston arvo sekä poliittisessa keskustelussa että akateemisessa tutkimuksessa punnitaan tosin vasta sitten, kun asiakirjoja tulee julkisuuteen nykyistä enemmän.

Tähänastiset tiedot ovat arkipäiväisiä, banaaleja. Niissä on paljon melua tyhjästä. Muutenkin on tiedossa, että Yhdysvallat valvoo Norjan turvallisuuspolitiikkaa, myös pohjoismaisen yhteistyön osalta.

Wikileaks ei ole vahvin tekijä nettisodankäynnissä. Yhdysvallat on.On silti kysyttävä, mitä Wikileaks ja sen musertamisoperaatio kertovat meidän maailmamme valtarakenteista ja vastarinnan mahdollisuudesta?

Tapaus osoittaa, että netti on varmin keino vastarinnan itsemurhaan. Kun tarjolle laitetaan satojatuhansia dokumentteja, jyvät katoavat akanoiden joukkoon.

Colt antaa pienikokoiselle mutta nopealle aseenvetäjälle mahdollisuuden kaataa iso vastustaja, netti ei. Valtaresurssien epätasainen jakautuminen koskee myös nettiä. Wikileaks on Yhdysvalloille – tai valtioille yleensä – heikompi vastustaja kuin Osama bin Laden.

Wikileaks ei ole vahvin tekijä nettisodankäynnissä. Yhdysvallat on.

Wikileaksin ympärillä harjoitetaan valtapolitiikkaa harvinaisen rajulla ja avoimella tavalla. Asiakirjojen vuotajaksi epäilty henkilö on mielipidevankina Yhdysvalloissa, eikä häntä odota tyhjä tuoli seuraavassa Nobel-juhlassa.

Nettiä ylläpitävät yhteisöt ja rahaliikenteestä vastaavat laitokset ovat rajoittaneet Wikileaksin toimintaa. Iso veli valvoo.

Wikileaksin ylläpitäminen on jäänyt yksittäisten ihmisten ja liikkuvien järjestelyjen varaan. Ylläpitäjät ja laitteet ovat erilaisten poliisitoimien kohteina.

Netin tarjoaman vastarinnan heikkous ei johdu pelkästään itseään tuhoavasta tietotulvasta ja imperiumin vastaiskusta.

Vastarintaan ryhtyneet yksilöt ja ryhmät ovat liian moninaisia, jotta syntyisi tehokas ja toimiva voima. Yhteinen tahto ja yhdistävä tekijä puuttuvat, samoin vastarinnan tavoitteet. Nettivastarinta tai Wikileaks eivät pääse sille tasolle, mihin Vietnamin sodan vastainen liike pääsi ilman nettiä 1960-luvulla.

Näiden tekijöiden valossa vastarinnasta kiinnostuneiden tutkijoiden huomion pitäisi kohdistua ensisijaisesti Wikileaks-skandaalin paljastamiin valtarakenteisiin. Itse asiakirjoissa ei toistaiseksi ole tullut esiin paljoa kiinnostavaa tai uutta.

Näkökulmaa on syytä laajentaa tässä tarinassa kansallisen turvallisuuden ja eloonjäämiskamppailun todelliselle näyttämölle: talouteen. Vanha turvallisuuspolitiikka on kuollut. Ehkä joku keksii perustaa Bankleaks-sivuston, jossa pienelläkin asiakirjamateriaalilla voitaisiin päästä tärkeämpien asioiden ytimeen.

Assange on luvannut, että Wikileaksin seuraava iso paljastus liittyisi isoihin pankkeihin. Lupaus saattaa kuitenkin jäädä häneltä toteuttamatta, koska Wikileaksin eloonjäämisennuste ei ole kovin hyvä.

Vilho Harle

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun kansainvälisen politiikan professori

 
Ulkopolitiikka 4/2010

Pääministerin EU-politiikka

Teija Tiilikainen

"Suomi otti paikkansa EU:n ytimessä"

Matti Remes

Kirjatutka: Vastuun harmaalla vyöhykkeellä

Teija Tiilikainen

Rakkaudesta metsään

Joonas Pörsti

Pikatie Kiinaan

Martina Ahola

Kielipeliä Alpeilla

Martina Ahola

Tulkinnat ohjaavat arktista geopolitiikkaa

Sami Moisio

Arktinen alue politisoitui uudelleen

Justiina Dahl

Suomi tukeutuu Arktiseen neuvostoon

Martina Ahola

Venäjä tarvitsee merenalaista kaasua

Tiina Kirkas

Norja katsoo pohjoiseen

Joonas Pörsti

Liuskekaasu sekoitti energiapelin

Antti Kivimäki

Ilmastonmuutoksen torjuja vai kiihdyttäjä?

Antti Kivimäki

Afganistan on jaettu maa

Joonas Pörsti

Politiikan trendikäs Pohjola

Kaisa Korhonen

Valtionrakennusta tyhjän päällä

Salla Nazarenko

Lohikäärmeen kolme neulansilmää

Ralf Lillbacka

Kansalaistoimintaa vihrein tunnuksin

Ari Ihander

Ydinaseiden valvonta kaipaa isoa remonttia

Martina Ahola

Kohti Yhdysvaltain vai Ranskan mallia?

Teija Tiilikainen

EU: n ulkosuhde-uudistus voi jäädä hampaattomaksi

Anna-Karin Friis

Afrikan aika on edessä

Olai Voionmaa ja Lauri Tähtinen

Islamistirap aseena uskonsodassa

Ilmari Käihkö

Ratkaisu Niilillä

Timo Behr

Afganistanin sodan pojankasvot

Noora Kotilainen

Kirjavieras: Irrallaan yhteiskunnasta

Martina Ahola

Kirjatutka: Pelko on kuin halla

Niina Sarkonen

Kirjatutka: Oikeistopopulismin yliote

Kaisa Korhonen

Kirjatutka: Islamistien oppi-isä

Janne Hopsu

Kirjatutka: Niukkuuden ulkopolitiikkaa

Jyrki Ruohomäki

Kirjatutka: Huumesotaa ja uppoavia eskimokyliä

Jani Saxell

Kirjatutka: Valtionyhtiöt politiikan välineinä

Lauri Tähtinen

Kenraalien terassilla

Lauri Voionmaa

Kirjatutka: Salaliittoteoria muovaa historiaa

Vadim Kononenko

Wikileaks herätti nukkuvan leijonan

Vilho Harle

Kiinassa kymmeniä miljoonia ympäristöpakolaisia

Ralf Lillbacka