Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Egyptin vallanvaihto alkoi tietoverkosta

Henri Onodera

Nuoren polven egyptiläisille tärkeitä kansalaisaktivismin työkaluja ovat kannettavat tietokoneet, kamerakännykät ja internetin yhteisöpalvelut. Nettiaktivismilla oli keskeinen rooli Mubarakin eroon johtaneiden suurmielenosoitusten järjestämisessä.

”Olen kansalaisjournalisti” toteaa Mohammed Gamal al-Din, 25, kairolaisessa kahvilassa marraskuussa 2010. ”En halua sekaantua puoluepo­litiikkaan, sitä vaivaavat ideologiset rii­dat ja sisäiset valtakamppailut. Haluan omalta osaltani dokumentoida yhteis­kunnan eri ongelmia ja tuoda esille epä­tasa-arvoa, jota näen ja koen ympärilläni joka päivä”, hän painottaa ja esittelee samalla uutta digikameraansa.

”Lopetin bloggaamisen vuosi sitten. Huomasin, että herätän kirjoituksillani enemmän keskustelua Facebookissa. Juuri nyt haluan kuitenkin valokuvata enemmän kuin kirjoittaa. Hankin sa­tunnaisilla töillä tämän kameran, kan­nettavan tietokoneen ja mokkulan”, hän selittää kansalaisjournalistintärkeimpiä työvälineitä.

Al-Din opiskelee osa-aikaisesti vies­tintää Kairon yliopistossa ja haaveilee uutisvalokuvaajan ammatista. Se takai­si hänelle näköalapaikan Egyptin yh­teiskunnan murrokseen, jonka keskellä hän kokee vahvasti elävänsä ja jonka kulkuun hän ystäviensä lailla haluaa osallistua –tavalla tai toisella.

Marras-joulukuun vaihteessa 2010 järjestetyt parlamenttivaalit eivät odo­tetusti antaneet syytäoptimismiin. Vuo­desta 1981 maata hallinnut presidentti Hosni Mubarak ja NDP-puolue (Natio­nal Democratic Party) pönkittivät valta­monopoliaan entisestään. Käytännössä Egyptiin oli rakennettu yksipuoluejärjes­telmä, ja valtaeliitti kahmi kaikki langat käsiinsä. Maan oppositio, mukaan lukien vuoden 2005 vaaleissa viidenneksen paikoista voittanut Egyptin Muslimivel­jeskunta, puskettiin ulos parlamentista kansalaisyhteiskunnan ja katupolitiikan eri näyttämöille.

Marraskuussa al-Din halusi käydä vaaliuurnilla ensimmäistä kertaa, tarkoi­tuksenaan kuvata mitä äänestyspaikalla tapahtuu. Vaalilautakunta ei löytänyt hänen nimeään äänestäjälistasta eikä sallinut hänen äänestää. Siviilipukuiset poliisit estivät häntä ottamasta ensim­mäistäkään kunnollistakuvaa.

Vaalit järjestettiinkin mediapimennon ja korruptio syytteiden keskellä. Paikallis­ten ihmisoikeusjärjestöjen kouluttamat tai itsenäisesti järjestäytyneet kansalaistark­kailijat jakoivat kokemuksiaan, kuviaan ja videoitaan vaalipäivän tapahtumista lähinnä internetin välityksellä.

 

Uusi media, uusisukupolvi

Al-Din edustaa uutta aktivisti sukupol­vea, joka ilmestyi Egyptin katukuvaan 2000-luvulla. Puoluepolitiikkaa kar­sastavat nuoret toimivat pääosin katu­politiikan ja uuden median tarjoamien vaikuttamiskanavien välimaastossa. He vierastavat myös virallista oppositiota, jota he syyttävät tehottomuudesta ja puhtaasta oman edun tavoittelusta.

Nuoret valjastavat kännykkänsä ja kameransa politiikan välineiksi. He vai­kuttavat lähettämällä hallituksen vastai­sia joukkotekstiviestejä. He välittävät internetissä kuvia ihmisoikeusrikko­muksista ja reaaliaikaista videokuvaa mielenosoituksista.

Aktivistinuoret vakiinnuttivat ase­mansa Egyptin poliittisessa elämässä viimeistään vuoden 2005 presidentin- ja parlamenttivaalien alla. Tuolloin uudet protestiliikkeet, kuten Mubarakia ää­nekkäästi arvostellut Kifaya (Riittää) ja sen epävirallinen nuorisosiipi Nuoret muutoksen puolesta, kannustivat osan koulutettua kaupunkilaisnuorisoa mu­kaan hallituksenvastaiseen toimintaan.

Demokratiaa ja vapaita vaaleja aja­neet liikkeet onnistuivat kokoamaan – joskin väliaikaisesti – hajautunutta oppositiota niin vasemmiston, arabinationalistien, liberaalien kuin Muslimi­veljeskunnan konservatismiin turhautu­neiden islamistien riveistä.

Oppositioryhmien väliset verkosto­hankkeet ovat useimmiten kaatuneet niin poliisivaltion painostukseen kuin sisäi­siin ristiriitoihin. Poliittiset nuorisoliik­keet ja internet-aktivismi ovat kuitenkin tarjonneet nuorille miehille ja naisille uu­den väylän poliittiselle osallistumiselle.

Vanhempiensa luona asuva al-Din on toiminut vuoden 2008 ruokamella­koiden aikana syntyneessä protestiliik­keessä Huhtikuun kuudennenpäivän nuoret. Nykyään hän keskittyy osa-ai­katyönsä ohella internet-aktivismiin. Eri yhteisöpalvelut – kuten blogit, Twitter, Facebook jaYoutube – ovat hänen kal­taisilleen yhteiskuntakriittisille nuorille paitsi mobilisoinnin väline, myös keskei­sin tiedonlähde.

Myös perinteisemmät tiedotusvä­lineet, kuten uusihallituksesta riippu­maton lehdistö ja Al-Jazeeran kaltaiset satelliittikanavat, seuraavat nettiaktivis­tien paljastuksia Egyptin ihmisoikeustilanteesta. Nuoret muutoksen puolesta -ryhmässä toimineen bloggaajan Wael Abbasin, 36, välittämät videot poliisi­asemien kidutushuoneista tai kuvaukset naisten seksuaalisesta häirinnästä Kairon kaduilla ovat saaneet laajaa huomiota myös lännen tiedotusvälineissä. Yli 40 000 Twitter-viestiä lähettänyt Abbas nostetaankin usein kansalaisjournalismin edellä kävijäksi koko arabimaailmassa.

Säännöllisesti julkisuuteen vuotavat kidutustapaukset kasvattivat Egyptissä osaltaan hallituksenvastaista mielialaa. Poliisin mielivaltainen väkivalta on koh­distunut aktivistien ohella tavallisiin kansalaisiin. Keväällä 2010 poliisien kä­sissä kuolleen Khaled Saidin, 28, tapausnosti mielenosoitusten aallon useissa kaupungeissa.

Saidin muistoa vaalivassa Facebook-ryhmässä oli tammikuun lopulla yli 400 000 jäsentä. Ryhmän anonyymi perustaja, sittemmin IT-ammattilaiseksi paljastunut Wael Ghoneim, 30, on vä­littänyt ryhmän jäsenille jatkuvaa uutis­virtaa ihmisoikeusloukkauksista ja po­liisiväkivallasta sekä kannustanut heitä osallistumaan ympäri maata järjestettä­viin katu tempauksiin.

Vaikka aktivistinuoret ovat verraten hyväosaisia kaupungistuneen keskiluo­kan kasvatteja, heidän vaatimuksensa demokratiasta, ihmisoikeuksista ja viime kädessä omanarvontunnosta heijastele­vat laajempaa tyytymättömyyttä egypti­läisnuorison keskuudessa. Kaksi kolmas­osaa maan 8 0miljoonasta asukkaasta on alle 30-vuotiaita. He ovat syntyneet ja kasvaneet Mubarakin valtakaudella, ja kokevat yhteiskunnan muuttuneen tänä aikana vain huonompaan suuntaan.

Sosiaalinen eriarvoisuus ja tuloerot ovat tutkitusti kasvaneet viime vuosi­kymmeninä. Akateeminen työttömyys, elinkustannusten nopeakasvu sekä palkkatasojen jämähtäneisyys vaivaavat erityisesti nuorisoa. Perinteinen elämän­kaari, eli siirtyminen yliopistosta työelä­mään ja sitä kautta oman perheen pe­rustamiseen on käynyt yhä useammalle mahdottomaksi. 2000-luvulla keskimää­räinen avioitumisikä on ollut 35 vuotta.

Näköalattomuudesta ja epävarmuu­desta kärsivät nuoret syyttävät ahdin­gostaan valta- ja liike-elämän eliittiä. He asettavat paljon odotuksia Mubarakin jälkeiseen aikakauteen.

 

Kansalaisjournalismi kasvussa

Internetissä levitetyt kuvat poliisiväki­vallasta, korruptiosta ja yhteiskunnan ongelmista onnistuivat rikkomaan Mu­barakin hallinnon pönkittämää mieliku­vaa Egyptistä kultarantojen ja faaraoi­denaikaisten muinaismuistojen maana. Vaihtoehtoista kuvaa välittävät aktivistit ovat eläneet salaisen poliisin jatkuvan tarkkailun alla.

Internet-tiedonvälitystä on huomat­tavasti vaikeampi torjua kuin katumie­lenosoituksia. Ennakkotapauksia kuiten­kin on. Syksyllä 2006 Kareem Amer, 22, pidätettiin blogikirjoituksensa vuoksi. Myöhemmin hänet tuomittiin islamin ja Mubarakin herjaamisesta neljäksi vuo­deksi vankilaan.

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty International ja Human Rights Watch, saivat Amerin tapaukses­ta lisäpontta ihmisoikeuskampanjoin­nilleen Egyptissä. Amer pääsi vankilasta vuonna 2010 parlamenttivaaleja edel­tävällä viikolla. Lehdistötilaisuudessa hän julisti, ettei kadu sanojaan ja tekisi saman uudelleen.

Mediaympäristö muuttui oleellisesti Amerin vankeusaikana. Samalla kun it­senäisen lehdistön toimintaa rajoitettiin, digitaalinen vastarinta syttyi roihuun in­ternetissä. Tiedonvälitys on niin nopeaa ja monimuotoista, että ainoa hallituksel­le jäänyt painostuskeino oli sivustojens ulkeminen.

Egyptin sisäministeriö perusti heinä­kuussa 2010 erillisen osaston valvomaan Facebookissa tapahtuvaa mielipiteenvaih­toa. Facebookinkäyttäjien määrä Egyp­tissä lähentelee viittä miljoonaa ja blogien määrä oli jo vuonna 2008 yli 160 000.

”Käymme jatkuvaa online-kamppai­lua tiedonvälityksestä”, toteaa 23-vuo­tias bloggaaja Ramy Raoof, joka työs­kentelee kairolaisessa EIPR-järjestössä (Egyptian Initative for Personal Rights). ”Jos hallitus keksii uudentavan valvoa internetin käyttöä tai murtautuu jonkun internet-sivustoon tai Flickr-kuvapalve­lun tiliin, muutaman tunnin päästä net­tiaktivistit löytävät siihen jo uuden puo­lustusmekanismin.”

Raoof on ollut mukana valjasta­massa avoimen lähdekoodin Ushahidi-ohjelmaa demokratia- ja ihmisoikeus­kampanjoinnin välineeksi Egyptissä. Parlamenttivaalien aikana aktivistit kartoittivat ohjelman avulla väkivaltai­suuksia äänestyspaikoilla ja muita ihmis­oikeusloukkauksia.

”Jos hallitus keksii uuden tavan valvoa internetin käyttöä tai murtautuu jonkun internet-sivustoon tai Flickr-kuvapalvelun tiliin, nettiaktivistit löytävät siihen jo muutamantunnin päästä uuden puolustusmekanismin.”

Internetin kautta toimiva paikka­tietojärjestelmä on eräs uusimpia tek­nisiä sovellutuksia egyptiläisaktivistien valikoimassa. Ushahidi kehitettiin alun perin havainnollistamaan ihmisoikeus­rikkomuksia Kenian presidentinvaalien aikana 2007.

”Ohjelma ei edelleenkään toimi kun­nolla. Mutta kaikki asialle vihkiytyneet voivat korjata sen ominaisuuksia ja ul­koasua omiin käyttötarkoituksiinsa”, Raoof tarkentaa.

Uusi media tarjoaa käyttäjilleen tunnetusti vaihtoehtoisianäkemyksiä asioista, joista perinteinen lehdistö ei puhu. Mohammed al-Din arvioi, ettei hänellä ollut ennen internetiä keinoa löytää samanhenkisi äikätovereitaan, verkostoitua ja vaihtaa mielipiteitä aivan tuntemattomienkinkanssa.

Hänellä ei ole Abbasin tai Raoofin englanninkielen taitoa eikä juuri siteitä kansalaisjärjestökenttään, joka on am­mattimaistunut ja kansainvälistynyt. Hän edustaa aktivisti sukupolvensa valtavirtaa – niitä, jotka haluavat teh­dä asioille jotain, mutta joille parhaat keinot ja kanavat eivät ole helposti saatavilla.

Internet ja katuprotestit ovat heidän tapansa osallistua muutoksen politiik­kaan. Mielekkäitä vaihtoehtoja oman tulevaisuuden rakentamiselle on vähän. Pahinta on tunne, ettei edes yritä.

”Internetin vahvuus on, että sen kautta voimme tarjota egyptiläisille tie­toa omasta yhteiskunnastamme ja sen ongelmista”, al-Din vakuuttaa. ”Mutta se on vain osa laajempaa tapahtumaket­jua. On tärkeää, että ihmiset osallistuvat tämän tiedon varassa toimintaan katu­tasolla.”

Vaikka egyptiläiset ovat Lähi-idän ja Afrikan aktiivisimpia internetin käyttä­jiä, yli 80 prosenttia väestöstä ei käytä sitä päivittäiseen kanssakäymiseen tai tiedonhakuun. Aktivistinuoret ovat olleet karvaan tietoisia tästä Egyptiä jakavasta digitaalisesta kuilusta.

”Kriittistä tietoisuutta ja liikehdintää tarvitaan enemmän etenkin vähäosaisten parissa, köyhien asuttamissa kaupun­kislummeissa –yhteiskunnan alueilla, jonne internet ei ulotu”, el-Din pohtii.

 

Mubarakin jälkeen

Egyptin vallankumous tuli kaikil­le yllätyksenä. 18 päivää kestä­neet ja presidentti Mubarakin eroon johtaneet mielenosoitukset saivat alkunsa haastattelemani Moham­med al-Dinin kaltaisten aktivisti­nuorten levittämistä viesteistä internetin eri sosiaalisissa yhteisöis­sä.Vallankumousliikkeeseen liittyi­vät pian sekä tavalliset kansalaiset että opposition koko kirjo, lopulta myös työläisten lakkoliikkeet ja jopa valtiollinen media.

Loppuvuonna ratkaistaan Egyp­tin suunta pitkälle tulevaisuuteen. Maata hallitsee nyt sotamarsalkka Muhammad Hussein Tantawin johtama sotilasneuvosto. Se on ilmoittanut turvaavansa uudet parlamenttivaalit ja perustuslaista pidettävän kansanäänestyksen syyskuuhun mennessä. Myös presidentinvaalit järjestetään tänä vuonna.

Uudesta perustuslaista muo­dostunee julkinen mittelö eri poliit­tisten voimien välillä. Islamin mai­ninta eräänä lainsäädännön lähtee­nä sekä naisten ja uskonnollisten vähemmistöjen asema ovat kiista­kapuloita muidenjoukossa. Ei ole itsestään selvää, että aktivistinuor­ten ja laajemman vallankumousliik­keen vaatimukset maallisesta val­tiomuodosta ja siviilihallinnosta toteutuvat.

Samalla maan poliittisen elä­män, etenkin opposition, täytyy luoda nahkansa uudelleen. Mubara­kin valta-asemaan ja NDP-puolueen ympärille rakentuneet suhde- ja etuisuusverkostot ovat nyt muren­tuneet. On odotettavaa, että oppo­sitiopuolueiden ja -liikkeiden sisäi­set jännitteet kasvavat toisaalta vanhentuneen johdon ja toisaalta uudistusmielisten politiikkojen ja aktivistinuorten välillä – jälkimmäis­ten hyväksi. Asia koskee myös Egyptin Muslimiveljeskuntaa, joka hyppäsi vallankumoukseen jälkiju­nassa. Sen nykyinen konservatiivi­nen johto ei nauti laajaa kannatusta kansan keskuudessa.

Nähtäväksi jää, jatkavatko val­lankumousta johtaneet nuorisoliik­keet yhteistyötään siirtymäkauden aikana vai palaavatko ne takaisin vertaisryhmiensä pariin. Nuoret lupaavat kuitenkin uusia katupro­testeja, mikäli sotilasneuvosto pe­ruu sanansa ja kahmii poliittisen vallan itselleen.

Samalla kun Egyptiin rakenne­taan uutta yhteiskuntasopimusta, olisi myös tehtävä tiliä menneestä, erityisesti valtiollisen turvallisuus­poliisin laajamittaisista kidutuskäy­tännöistä. Osansa ovat jo saaneet Mubarakin kauden ministerit, joita odottavat oikeudenkäynnit korrup­tiosyytteineen.

Yli 300 ihmistä kuoli ja tuhansia haavoittui vallankumouksen aikana, ja tuhannet poliittiset vangit viruvat edelleen vankilassa. Heidän kohta­lonsa tulisi tutkia yksityiskohtaisesti ja saattaa vastuulliset oikeuden eteen. Totuuskomission kaltainen järjestely ei olisi lainkaan huono ratkaisu.

 

Henri Onodera

Kirjoittaja valmistelee Helsingin yli­opistossa väitöskirjaa Egyptin nuorisonpolitisoitumisesta 2000-luvulla

 
Ulkopolitiikka 1/2011

Pyöreitä vuosia

Teija Tiilikainen

Jaakko Iloniemi: Näin syntyi Ulkopolitiikka

Joonas Pörsti

Vastahakoinen johtaja

Timo Behr

Iloniemen virstanpylväät

Joonas Pörsti

Pyssyjä pasifisteille?

Juha Mäkinen

Silminnäkijä: Herra B:n passitoimisto

Salla Nazarenko

Kirjatutka: Mitä taloustieteen oppikirjat eivät kerro?

Henri Purje

"Huone täynnä kaasua"

Juha Mäkinen

Nuoren polven ulkopolitiikka

Paavo Lipponen

Ministerit lomalla

Joonas Pörsti

Taistelukenttänä menneisyys

Igor Torbakov

Valtio muistaa puolestasi

Johanna Nykänen

Suomalaiset tuntevat historiansa

Joonas Pörsti

Sotaa ja rauhaa luokkahuoneissa

Juha Mäkinen

Egyptin vallanvaihto alkoi tietoverkosta

Henri Onodera

Venäjä kurottaa länteen

Hiski Haukkala

Venäjän ymmärtämisen taidosta

Katri Pynnöniemi

Rakkauden vuoksi tai siitä huolimatta

Anna Virkama

Antakaa meille Lopez ja sopimus

Reeta Paakkinen

Dilma Rousseffin kova testi

Mikael Wigell

Euroopan oikeiston nousu taittuu

Joonas Pörsti

Islamin vastainen populismi etenee Hollannissa

Niina Sarkonen

Opposition kannatus nousee Saksassa

Susan Villa

Talouskriisi koettelee Espanjaa

Teemu Sinkkonen

Viro etsii uusia tavoitteita

Susan Villa

Oikeiston valtakausi loppunee Tanskassa

Niina Sarkonen

Suomi ilmastodiplomatian kärkeen

Oras Tynkkynen

Kriisinhallinta vailla suuntaa

Oskari Eronen, Jari Mustonen, Markus Peltola

Kahtiajako leimaa Yhdysvaltain mediaa

Lauri Seppälä

Teollisuusmies pettyi euroon

Yrjö Lautela

Demokratialla irti ydinaseista

Tarja Cronberg

Obaman kahden rintaman sota

Olli Ruohomäki

Kiina tien päällä

Lauri Tähtinen

Suomen historia brittitutkijan hampaissa

Jonathan Clements

Juoksuhiekkaa Tunisiassa

Louis Clerc

Sauli Niinistö: Velanmaksun aika

Juha Mäkinen

Välineet ja mekanismit

Juha Mäkinen