Sauli Niinistö: Velanmaksun aika
Euroopan maiden hyvinvointi on alkanut paljastua savijaloille rakennetuksi. Sauli Niinistön ohje velkojensa kanssa ongelmiin joutuneille maille on yksinkertainen: pitää oppia elämään vaatimattomammin, tulojen mukaan.
Portugali: 83,2. Irlanti: 94,2. Islanti: 123,8. Kreikka: tasan 144.
Nämä eivät ole urheilukilpailun tuloksia, vaan valtioiden julkisen velan määrä prosenttiosuutena bruttokansantuotteesta. Japanilla on kyseenalainen kunnia olla hallitseva velkaantumisen maailmanmestari tuloksellaan 225,8 prosenttia.
Suomi on eurooppalaisessa vertailussa vielä varsin ongelmaton tapaus: valtionvelka on meillä tällä hetkellä noin 44 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kehityssuunta ei silti anna aihetta henkseleillä paukutteluun. Vain kolme vuotta sitten velkamme oli alle 30 prosenttia.
Entinen eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sai valtiovarainministerinä toimiessaan ja tiukkaa taloudenpitoa vaatiessaan itselleen lisänimet kamreeri ja unilukkari. Tämän kevään aikana Niinistö on esiintynyt julkisuudessa useaan otteeseen eurooppalaisen tason unilukkarina.
Erityisen kriittisesti Niinistö suhtautuu uuden Euroopan vakausmekanismin (EVM) vastuunjakoon.
”Kun argumenttina on, että mekanismilla pelastetaan koko finanssijärjestelmä, miten johtopäätös voi olla, että vain euromaat vastaavat pelastustoimista? Siinä pettää logiikka.”
Kukin riskinsä mukaan
Niinistön mielestä mukana pitäisi olla kaikkien niiden, joilla on finanssijärjestelmän pelastamiseen joitain intressejä, kunkin ottamansa riskin mukaan. Nyt euron ulkopuoliset EU-maat – ja yhtä hyvin kaikki maat ja pankit, joilla on saatavia velkaantuneissa euromaissa – pääsevät ikään kuin vapaamatkustajina katsomaan sivusta, miten niidenkin saatavat turvataan.
”Jos Suomen vastuuosuus mekanismissa olisi laskettu suomalaisten finanssilaitosten ottamien riskien mukaan, Suomen osuus vakausmekanismista olisi murto-osa siitä, mikä se nyt tulee olemaan”, Niinistö laskee.
Myös vuonna 2010 laadittuun Kreikan tukipakettiin osallistuvat vain euromaat.
”Kun brittiperäiset saatavat Kreikasta olivat 30 kertaa suuremmat kuin suomalaisperäiset, niin miten selitämme suomalaisille, että Suomi lainaa Kreikalle 1,5 miljardia ja britit eivät penniäkään? Se on hiukan vaikea yhtälö perustella. On monille onneksi, että suomalaiset eivät ole keksineet tätä vielä paljon kysellä.”
Niinistö huomauttaa, että euroaluetta perustettaessa ei tähdätty jaettuun vastuuseen. Päinvastoin, vastuun kantaminen omasta taloudesta nähtiin solidaarisuutena muita kohtaan.
Uuden vakausmekanismin on tarkoitus astua voimaan heinäkuussa 2013. Mekanismissa valtioiden lainapapereihin liitetään niin sanotut yhteistoimintalausekkeet, joilla määritellään, miten toimitaan tilanteessa, jossa velallinen valtio ei pysty hoitamaan velkaansa.
Käytännössä EVM:n on tarkoitus lisätä lainanantajan riskiä. Jos valtio ei pysty hoitamaan velkojaan, se pannaan velkasaneeraukseen. Velkojilta voi tällöin jäädä saamatta osa saatavistaan.
Kaikki kuulostaa periaatteessa hyvältä, mutta Niinistöä arveluttaa, miten siirtymä väliaikaisesta vakausjärjestelmästä uuteen pysyvään järjestelmään sujuu.
”Ajatus, että asiat ratkeavat 2013, kun velkojille tulee velvollisuus osallistua velkaselvitykseen, on löysää puhetta. Siirtymä uuteen mekanismiin voi olla hieman vaarallinen vaihe, ja siitä on syytä käydä keskusteluaSiirtymä uuteen mekanismiin voi olla hieman vaarallinen vaihe, ja siitä on syytä käydä keskustelua.”, Niinistö toteaa.
”Ongelmamaissa on satojen miljardien velkasalkku, josta osa uudistetaan joka vuosi. Meillä on siis velkakirjan haltija, jonka saatava on nykyisessä järjestelmässä taattu, mutta vuonna 2013 hänelle tarjotaan sen tilalle velkakirjaa, jossa on velvoite osallistua tarvittaessa velkaselvitykseen. Kuka suostuu uudistamaan saatavansa heikommilla ehdoilla?”
”Euro ei ole kriisissä”
Toinen teesi, jota Niinistö ei väsy toistamasta, on se, että euro sinänsä ei ole kriisissä – osa euromaista vain on päästänyt julkisen taloutensa kuralle.
”Euroalueen sisällä on eräitä hyvin velkaisia maita, mutta niin on ollut myös ennen eurojärjestelmää tai EU-jäsenyyttä.”
Niinistö näkee, että Pohjois-Euroopan maat hyötyvät globalisaatiosta, mutta Etelä-Eurooppa on ongelmissa huonon kilpailukykynsä vuoksi.
”Ongelmista voitaisiin päästä eroon, jos kaikissa näissä ongelmamaissa talous lähtisi reippaaseen kasvuun, alijäämä saataisiin haltuun ja tulevaisuudennäkymät olisivat hyvät. Mutta Koska ongelmamaat joutuvat kilpailemaan kehittyvien maiden kanssa, olen hivenen epäluuloinen sen suhteen, että taloudellinen ruusutarha puhkeaisi kukkaan.”
Niinistön neuvo velkaantuneille maille on periaatteessa yksinkertainen: pitää oppia elämään vaatimattomammin, tulojen mukaan.
”Eikä siellä enää voidakaan elää velaksi niin helposti, koska korkotaso on noussut.”
Jos joku kyseenalaistaa velkaantuneiden euromaiden tukemisen mielekkyyden, hänelle vastataan yleensä, että muita vaihtoehtoja ei ole, ei ainakaan hyviä sellaisia.
Niinistökin toteaa, ettei hyviä vaihtoehtoja väliaikaisjärjestelyn osalta enää ole.
Milloin niitä olisi ollut?
”Tammikuussa 2010, jos Nicolas Sarkozy ei olisi avannut suutaan. Hän ilmoitti tuolloin, että euro hoitaa lapsensa ja Kansainvälinen valuuttarahasto pysyköön ulkopuolella. Siinä luotiin yleinen käsitys siitä, että euromaat hoitavat asian.”
Niinistön mukaan lainapaketteja ja vakausmekanismia suunnitellessa olisi kussakin maassa pitänyt käydä läpi perusteellinen pohdinta siitä, ketä ensisijaisesti pyritään tukemaan: velkaantunutta maata vai niitä oman maan tahoja, jotka ovat lainaa ongelmamaalle antaneet. EVM:n vastuupohjaa olisi hänen mukaansa vielä syytä yrittää laajentaa.
Pysähtyykö integraatio?
Millaisia poliittisia seurauksia monimutkaisesta velkavyyhdestä voi sitten koitua Euroopan unionille? Monet olivat valmiita laittamaan Perussuomalaisten menestyksen Suomen eduskuntavaaleissa ainakin osin Euroopan taloussotkujen syyksi; puhuttiin jopa ”uudesta EU-kansanäänestyksestä”.
Velkakriisin hoito on sinänsä syventänyt EU:n talouspoliittista integraatiota. Niinistö kuitenkin arvelee, että yleinen vaikutus on juuri se, että suhtautuminen EU:hun viilenee ja integraatiokehitys hidastuu tai kenties seisahtuu joksikin aikaa. Totaalisia suunnanmuutoksia tai EU-instituutioiden purkamisia Niinistö ei kuitenkaan usko tapahtuvan.
Entä voisiko Suomi ”ylisuuren” EVM-osuutensa ansiosta saada lisää vaikutusvaltaa tai pelivaraa EU:ssa käytäviin neuvotteluihin?
”En usko, että Suomea mistään hyväntekijän roolista tullaan palkitsemaan.”
Euroskeptikoiden kelkkaan Niinistöstä ei ole. Hän näkee, että Suomen euroon liittymisestä saamat hyödyt ovat kaikesta huolimatta suuret, eikä Kreikan tai muiden kriisimaiden lainoitus tee niitä tyhjiksi.
Jossain kehittyy jo uusi kupla
Euroopan maiden velkakriisi on vain osa laajempaa maailmantalouden kipuilua. Kansainvälinen talousjärjestelmä on ollut melkoisessa turbulenssissa jo reilun kolmen vuoden ajan. Epävakaudesta ja epävarmuudesta tuntuu tulleen pysyvä olotila.
Yhdysvaltalainen sosiologi Immanuel Wallerstein esitti alkuvuodesta julkaistussa Foreign Policy -lehden erikoisnumerossa tylyn väitteen: kriisi on talousjärjestelmän rakenteissa itsessään, eikä maailmantalous tule toipumaan, ei nyt eikä ikinä.
Niinistö ei niele Wallersteinin ennustelua, mutta ei hän nykytilannetta järin valoisanakaan näe – eikä hän usko, että tästä kerrasta olisi otettu opiksi sen enempää kuin edellisistä.
”Suuri ongelma on siinä, että maailma näyttää olevan valmis vääristämään kuvaansa kymmenen vuoden välein. Mieleeni tulevat Helsingin kadut 1990-luvun lopussa, jolloin moni näki asiakseen jonottaa korttelitolkulla saadakseen ostaa IT-yhtiöiden osakkeita satakertaiseen hintaan ymmärtäen hyvin, ettei siinä ole mitään järkeä, mutta ’kun kerran muutkin, niin ehkä sittenkin’.”
”2000-luvun alussa, IT-kuplan puhjettua, esitin retorisen kysymyksen: ’Mitäköhän nyt jo puuhaillaan?’ Nyt voi esittää taas saman kysymyksen. Pidän hyvin todennäköisenä, että heti, kun tästä vähänkin toinnutaan, kehittyy taas jokin uusi kupla.Pidän hyvin todennäköisenä, että heti, kun tästä vähänkin toinnutaan, kehittyy taas jokin uusi kupla.”
Eikö sen ehkäisemiseksi voida tehdä mitään?
”Ei paljoa. Kaikki kuplat syntyvät aina uusille alueille, jota ei osata säädellä.”
Niinistö huomauttaa, että nykyisessäkin kriisissä on kyse kuplan puhkeamisesta. Sitä ymmärtääkseen pitää ulottaa katse kriisiä edeltävään aikaan, jolloin kaikki vielä näytti menevän hyvin.
”Nyt on väitetty, että investointipankki Lehman Brothersin kaatuminen olisi aiheuttanut koko finanssikriisin. Se on outoa puhetta. Kuvitteellinen rahamäärä tämän aiheutti, ja sitä kuvitelmaa luotiin pitkin 2000-luvun alkua johdannaisilla ja johdannaisten johdannaisilla.”
Niinistö muistaa lukeneensa joskus vuoden 2005 paikkeilla Financial Timesista reportaasin kansainvälisestä kokouksesta, jossa Kiinan keskuspankin edustaja oli ihmetellyt, miten rahan määrä maailmassa kasvaa kahdeksan kertaa nopeammin kuin reaalituotannon määrä.
”Hänen huomionsa esitettiin hieman huvittavassa valossa, mutta nyt voidaan todeta, että Kiinan kaveri kyllä ymmärsi tilanteen, muut eivät.”
”Koko 2000-luvun ajan on luotu keinotekoista hyvinvointia luomalla keinotekoista rahaa. Kaiken järjen mukaan se purkautuu jollain tavalla. Lehman Brothers ja Kreikka ovat paiseita, joista tauti tuli hieman ulos, mutta sitä on jäljellä vielä huomattava määrä. Se kupla, jonka yksityissektori loi, on elvytysmantran välityksellä kuljetettu paljolti julkiselle sektorille.”
Niinistö lisää luottavansa kuitenkin siihen, että järjestelmä tervehtyy inflaation ansiosta, jos on tervehtyäkseen.
Ei sanaakaan tulevasta
Niinistö on ollut jo vajaan kuukauden eduskunnan velvoitteista vapaa mies. Takana on yhteensä 20 kansanedustajavuotta, joista viimeiset neljä puhemiehenä. Arkadianmäelle ei tule ikävä.
”Olen niin monta paikkaa elämässäni jättänyt, etten enää osaa kaivata.”
Niinistön nimestä on tullut synonyymi tiukalle ja tarkalle taloudenpidolle – kokoomusnuorten puheenjohtaja Wille Rydman kampanjoi eduskuntaan tunnuslauseella ”Niinistöläistä talouskuria”. Puhemiehenäkin Niinistö tullaan muistamaan eduskunnan kulujen karsimisesta.
”Täällähän on yritetty uudistaa hallintoa, ja erityisesti taloushallinnon kohdalla siinä onnistuttiinkin. Eduskunta on onnistunut aika ponnekkaasti hillitsemään käyttömenojaan. Siitä olen tyytyväinen, sillä uusi eduskunta joutuu tekemään leikkauksia, ja leikkaajan on hyvä näyttää itse esimerkkiä.”
Eduskunnan puhemies on tasavallan hierarkiassa presidentistä seuraava. Osa mediasta tuntuu odottavan kuin Jeesuksen toista tulemista Niinistön ilmoitusta siitä, onko hän käytettävissä ensi vuoden presidenttikisassa. Odotusten vuoksi Niinistö ei suostu sanomaan sanaakaan tulevaisuudensuunnitelmistaan – muistakaan kuin politiikkaa koskevista.
”Optimistinen kuvitelma ajatella, että vastaisin tuohon”, Niinistö sanoo ja nauraa makeasti.
Kun oikein tinkaa, yhteen tavoitteeseen Suomen Palloliiton puheenjohtaja sentään suostuu: Suomen jalkapallomaajoukkueen saamiseen arvokisoihin lähivuosien aikana.
”Se on ihan hyvä tavoite, joskin sen edistäminen on hyvin vähän minun mahdollisuuksieni rajoissa.”
Sauli Niinistö
- Syntynyt Salossa 1948
- Eduskunnan puhemies 2007–2011
- Valtiovarainministeri 1996–2003, oikeusministeri 1995–1996
- Euroopan investointipankin varapääjohtaja 2003–2007
- Kansanedustaja 1987–2003 ja 2007–2011
- Suomen Palloliiton puheenjohtaja 2009–
- Naimisissa, kaksi aikuista lasta
Lue myös: Välineet ja mekanismit
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää