Euroopan hinta

Teija Tiilikainen

Kun Eurooppa oli maailmansotien jälkeen raunioina ja Euroopan yhteisöä rakennettiin rauhantilan turvaamiseksi, paljoakaan ei kyselty EY:n hinnan perään. Kaikille näytti olevan selvää, että hinta kannatti maksaa pysyvästä rauhantilasta.

EU:n velkakriisi osoittaa, että moni asia on muuttunut Euroopan integraatiossa. Enää ei pidetä itsestään selvänä, että jäsenvaltioiden tulisi pitää toisiaan jaloillaan poliittisesti tai taloudellisesti. Unionimaiden keskinäisen riippuvuuden oikeudenmukainen hallinta vaatii paljon unionin demokraattiselta järjestelmältä, jonka puutteet ovat tulleet velkakriisin yhteydessä esille. Unionin kriisimaiden pelastamistoimet tulisi valmistella avoimesti ja demokraattisesti. Nyt valmistelu jäi kiireen ja hankalien markkinaolosuhteiden armoille. Tämä teki pelastustoimista helpon uhrin, jota kritisoimalla päästiin keräämään poliittisia irtopisteitä.

Suhtautuminen kriisitoimiin kertoi myös, että jotain vahasta integraatioajattelusta on silti jäljellä. Jäsenmaiden historialliset profiilit oli helppo tunnistaa, kun ne ryhtyivät ottamaan kantaa kriisipaketteihin.

Ranska peräänkuulutti EU:lle vahvaa roolia eikä olisi alun perin halunnut edes Kansainvälistä valuuttarahastoa mukaan kriisimaiden tukemiseen. Ranskalle kyse on viime kädessä Euroopan selviytymisestä sekä kunniasta ja arvovallasta.

Saksa on Euroopan yhdentymisen alusta asti joutunut hakemaan oikeutta itselleen ja omalle asemalleen. Ensin kyseessä oli Saksan poliittinen asema unionin päätöksenteossa, nyttemmin Saksan maksuosuuksien tasapainottaminen. Suurimpana nettomaksajana Saksa haluaa myös hyötyä unionin yhteisistä rahoista. Tukipaketeissakin Saksan lähtökohtana on ollut turvata oikeudenmukainen kohtelu sekä maksajille että avun vastaanottajille.

Mistä sitten kertovat Suomen vaikeudet olla hyväksymässä unionin tukitoimia, ja minkälaista profiilia muut jäsenmaat hahmottelevat Suomelle tämän pohjalta? Suomen jäsenyyshistoria ei ulotu integraation juurille eikä niihin vaiheisiin, kun rauhanprojektin hintaa ei laskettu. Suomessa integraatioajattelu painottuu edelleen unionin yhteisen kassan kautta kulkeviin maksuihin ja saataviin. Velkakriisit nostavat pöydälle kysymyksen siitä, miten meillä tulisi havainnollistaa Euroopan integraation kokonaisvaltaista merkitystä ja vaikutuksia tulevien suEuroopan
hintakupolvien arvoihin ja asenteisiin. Maailman jaottelu meihin ja muihin ei pitkällä aikavälillä edistä suomalaisten hyvinvointia.

Tässä UP-lehden numerossa keskitytään länsimaiden velkakriisiin ja Pohjois-Afrikan kansannousuihin. Samu Kurri osoittaa artikkelissaan, ettei velkakriisi ole vain Euroopan ongelma. Japani ja Yhdysvallat ovat sekä valtiontalouden alijäämällä että velkasuhteella mitattuina velkaantuneempia kuin euroalue. Japanin velkaantuminen jatkuu samaan aikaan, kun veronmaksajien määrä suhteessa vanhusväestöön vähenee.

Maailma seuraa hämmentyneenä Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän tapahtumia kansojen noustessa yksi toisensa jälkeen kapinaan autoritäärisiä johtajia vastaan. Tässä numerossa pohditaan tapahtumien taustatekijöiden ohella myös niiden vaikutuksia alueen ulkopuolella. Selvää on, että yhtä hyvin EU:n kuin Yhdysvaltojen politiikka joutuu uudelleenarvioitavaksi. Läntisillä toimijoilla lienee nyt mahdollisuus rakentaa kumppanuuksia Pohjois-Afrikan maiden kanssa aikaisempaa enemmän edustamansa arvomaailman varaan.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää