Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kiinassa talouskasvu on oopiumia kansalle

Kiinan tie kansainvälisen talousjärjestelmän huipulle on vaikea, jos maa jatkaa harvainvaltaisena järjestelmänä. Kasvu on pitänyt ihmiset tyytyväisinä tähän asti, mutta se voi jopa pysähtyä, jos yhteiskunnan rakenteita ei muuteta vapaammiksi, ennustavat professori Markus Lahtinen ja ekonomisti Petri Mäki-Fränti.

kuva Peter Morgan

Kiina on viimeisen kolmen vuosikymmen aikana pyrkinyt määrätietoisesti uudistamaan talouden rakenteita ja instituutioita markkinalähtöiseen suuntaan. Kiinan talous onkin kasvanut huomattavan nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Kiinan talouden kasvu on perustunut tuottavuuden kasvun lisäksi tuotantopanosten kasvuun eli investointien suureen määrään ja työvoiman siirtymiseen maanviljelyksestä teollisuuteen ja palveluihin. Harvainvaltaisesti hallitun Kiinan nopea talouskasvu on nostanut esiin tärkeän kysymyksen, etenkin kun maata verrataan demokraattiseen Intiaan: miten poliittinen järjestelmä vaikuttaa kansantalouden kasvuun ja kansalaisten taloudelliseen hyvinvointiin?

Demokraattisten maiden ongelma on usein populistinen, tämän hetken kulutusta painottava politiikka, jonka avulla vallassa olevat puolueet pyrkivät voittamaan seuraavat vaalit. Lisäksi pyrkimys tasoittaa tuloeroja korkealla verotuksella saattaa joissakin tapauksissa vähentää kiihokkeita taloudelliseen toimintaan.

Harvainvaltaisessa järjestelmässä päätöksentekijöiden ei tarvitse ottaa huomioon tulevia vaaleja, joten tämän päivän kulutuksesta luopuminen talouskasvua tukevien investointien hyväksi ei tuota ongelmia. Samasta syystä myöskään tuloerojen kasvu ei ole ongelma vallassa olevalle poliittiselle eliitille, kunhan väestö muutoin pitää järjestelmää oikeutettuna.

Kiinan tapauksessa nopea talouskasvu on myös merkittävä osa poliittisen järjestelmän oikeutusta. Tästä seuraa positiivinen kierre. Kun poliittisella eliitillä on hyvä motiivi harjoittaa talouskasvua edistävää politiikkaa, järjestelmän vakaus kasvaa. Tämä lisää talouskasvua tukevien investointien määrää entisestään.

Talouskasvu on jakautunut Kiinassa kuitenkin epätasa-arvoisesti rannikolla sijaitsevien kaupunkien hyödyksi ja maaseudun tappioksi. Koska muutto kaupunkeihin on luvanvaraista, vain riittävän nopea talouskasvu takaa sen, että vaurastumisesta riittää edes rippeitä koko väestölle. Jatkuva kasvu jaksaa myös pitää yllä maaseudun väestön unelmaa siitä, että viimeistään seuraava sukupolvi pääsee hyötymään maan vaurastumisesta.

Harvainvallasta talouskasvun este

Usein kysytään, joko Kiinan nopea kasvu tulee lähivuosina tiensä päähän. Pessimistisillekin arvioille voidaan löytää hyviä perusteluja. Tuottavuuden kasvu alkaa lopulta väkisin kasvattaa myös kiinalaisten keskimääräistä palkkatasoa, jolloin Kiinan ylivoimainen hintakilpailukyky alkaa murentua.

Jo sitä ennen protektionistisen politiikan kasvu voi rajoittaa Kiinan vientiä, vaikka suuri kauppataseen ylijäämä on toistaiseksi kasvattanut protektionistisia vaatimuksia lähinnä Yhdysvalloissa.

Pelkästään säästämällä ja pääomakantaa kasvattamalla ei voida ruokkia talouskasvua loputtomasti. Jossain vaiheessa pääomakanta kasvaa niin suureksi, että investoinnit riittävät ainoastaan korvaamaan olemassa olevien koneiden ja laitteiden kulumisen. Pitkällä aikavälillä talouskasvu voikin jatkua vain talouden kokonaistuottavuutta parantamalla.

Kokonaistuottavuudella tarkoitetaan sitä osaa työvoiman tuottavuudesta, jota ei voida selittää pelkästään aineellisen pääomakannan kasvulla. Tähän asti Kiinan teknologista kehitystäovat ruokkineet ulkomaistenyritysten suorat investoinnit. On kuitenkin epäselvää, kuinka suuri osa ulkomaisten yritysten tietotaidosta vuotaa työntekijöiden oppimisen tai teknologioiden kopioimisen kautta hyödyttämään muita yrityksiä, toimialaa tai koko kansantaloutta.

Kestävämpi ratkaisu jatkaa nopean talouskasvun tiellä on siis pyrkiä muuttamaan tuotantorakennetta korkeamman teknologisen kehityksen ja tuottavuuden aloille. Tämä muutos tulee kuitenkin olemaan Kiinalle huomattavasti vaikeampi kuin demokraattisille yhteiskunnille. Kun talouskasvun vaatima teknologinen kehitys lähestyy muun maailman tasoa, kasvun vaatimat puitteet muuttuvat radikaalisti.

Poliittisen ja taloudellisen eliitin välinen suhde on harvainvallassa piilossa. Tämän seurauksena taloudellisella eliitillä on laajemmat mahdollisuudet vaikuttaa poliittisen eliitin talouspoliittisiin päätöksiin. Vallan kontrollin puute auttaa siten hallitsevaa taloudellista eliittiä säilyttämään talouden tuotantorakenteen itselleen edullisena.

Koska vain osa nykyisestä taloudellisesta eliitistä pystyy hyödyntämään uutta teknologiaa, talouskasvulle tärkeä talouden rakenteiden uusiutuminen hidastuu ennen pitkää. Uusia aloja ei pääse nousemaan ja vanhat, taantuvat alat eivät katoa luonnollisesti. Jähmeys lamauttaa lopulta koko talouden kasvudynamiikan.

Poliittisten ja taloudellisten eliittien läheisen yhteistyön seurauksena investoinnit kohdistuvat aloille, joiden markkinoilla on jo ylikapasiteettia ja joiden tuottavuuskehitys on heikko. Demokraattisessa markkinataloudessa investoinnit kohdistuvat tuottavuuden kehityksen kannalta tehokkaammin. Avoimissa demokratioissa markkinoillepääsyn esteet ovat myös pienempiä ja olemassa olevien yritysten suojautumismekanismit heikompia kuin harvainvaltaisissa järjestelmissä. Kiina sijoittuu vasta sijalle 135 Maailmanpankin selvityksessä, jossa vertaillaan yrityksen perustamisen helppoutta eri maissa. Edellä ovat odotetusti lähes kaikki maailman demokratiat.

Rahaa riittää, uskottavuutta ei

Sitä mukaa kun maan merkitys maailmantaloudessa on kasvanut, Kiinan on odotettu nousevan myös kansainvälisen rahoitusjärjestelmän keskiöön täysivaltaiseksi toimijaksi Yhdysvaltojen ja euroalueen rinnalle. Saavuttaakseen tämän aseman Kiinan tulisi antaa valuuttansa arvon määräytyä markkinoilla. Kiinan tulisi tällöin myös siirtyä harjoittamaan modernia rahapolitiikkaa, joka tavoittelee uskottavasti vakaata ja maltillista inflaatiota.

Kiinan valuuttakurssi on tosiasiallisesti ollut jo pitkään sidottu Yhdysvaltojen dollariin. Kiina on antanut valuuttansa vahvistua vuoden 2005reformin jälkeen kutakuinkin maiden välisen inflaatioeron verran. Näin reaalisen valuutan arvo on pysynyt suhteessa dollariin hyvin vakaana. Kiinan keskuspankin toimenpiteet valuuttamarkkinoilla renminbin vahvistumisen estämiseksi ovat jo tähän mennessä kasvattaneet rajusti rahan määrää markkinoilla.

Pääomaliikkeiden rajoitusten vuoksi kiinalaiset eivät ole voineet sijoittaa varallisuuttaan ulkomaille, vaan kotitalouksien korkean säästämisasteen kerryttämä varallisuus on jäänyt pyörimään kotimaan talouteen. Tämä on näkynyt ehkä selkeimmin pörssiosakkeiden ja kiinteistöjen hintojen rajuna nousuna, kun sijoittajat ovat ostaneet niitä varoillaan. Osakkeiden ja kiinteistöjen hinnat eivät todennäköisesti olekaan kestävällä tasolla.

Kiinteän valuuttakurssin politiikka on merkinnyt luopumista itsenäisestärahapolitiikasta. Valuuttakurssin arvon vakauttaminen edellyttää, että valuuttakurssinsa toisen maan valuuttaan sitonut maa joutuu seuraamaan ”isäntämaan” korkopolitiikkaa. Kiinan keskushallinnolle tyypillisen varovaisen linjan mukaisesti korkotasoa on kuitenkin vähitellen hilattu ylöspäin vasta aivan viime aikoina. Koronnostot näyttävät Kiinan tapauksessa kuitenkin hillitsevän taloutta paljon tehottomammin kuin mihin länsimaissa on totuttu.

Rahapolitiikan vaikutuskanavat ovat Kiinassa erilaiset ja heikommat kuin länsimaissa, koska velattomat kuluttajat eivät reagoi lainakorkoihin, talousjärjestelmässä keskeisessä asemassa olevat valtionyhtiöt eivät operoi normaalilla budjettirajoitteella ja ulkomaiset firmat lainaavat rahansa ulkomailta.

Kiinan rahapolitiikan ongelmat ovat kuitenkin vielä tätä syvempiä. Uskottavasti inflaation hallitsemiseen perustuva moderni rahapolitiikka edellyttää institutionaalisia järjestelyjä, jotka takaavat keskuspankille riittävän itsenäisyyden maan hallituksesta. Uskottavan rahapolitiikan harjoittaminen vaatii onnistuakseen läpinäkyvyyttä ja jossain määrin myös ennakoitavuutta.

Nämä uskottavan rahapolitiikan edellytykset eivät täyty harvainvaltaisessa järjestelmässä, jossa instituutioiden välisten suhteiden tai niiden harjoittaman politiikan läpinäkyvyydestä ei ole mitään takuita. Kiinalla ei siis nykyisen poliittisen järjestelmän puitteissa ole edes mahdollisuutta harjoittaa omaa uskottavaa rahapolitiikkaa.

Säästäminen ongelmana

Monet ekonomistit ovat esittäneet, että nimellisen renminbin arvon pitäisi antaa vapaasti vahvistua suhteessa dollariin. Valuutan vahvistuminen kuitenkin heikentää vientiä, joten kotimaisen kysynnän pitäisi kasvaa, jos nopeasta talouskasvusta halutaan pitää kiinni. Yksityisen kulutuksen lisääminen ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys nykyisenkaltaisessa kiinalaisessa yhteiskunnassa.

Heikko sosiaaliturva yhdistettynä olemattomaan julkiseen terveydenhuoltoon ja pieneen eläketurvaan saa kiinalaiset säästämään yhä enemmän. Vaikutusta kasvattaa Kiinan yhden lapsen politiikan aiheuttama väestörakenteen vinoutuminen, jonka myötä ikäluokat ovat pienentyneet 1970-luvun lopusta lähtien.

Yli 60-vuotiaiden osuus kaksinkertaistuu vuoteen 2030 mennessä ja lisäksi parhaassa työiässä olevien 15–59-vuotiaiden määrä vähenee yli 10 prosenttia. Kiinan suuret ikäluokat alkavat jo varautua eläköitymiseen säästämällä tämän hetken tuloistaan eli kuluttamalla vähemmän.

Kotitalouksien lisäksi myös yritysten säästämisaste on ollut Kiinassa korkea. Yritysten säästämiseen vaikuttaa olennaisesti niiden halukkuus jakaa osinkoa omistajilleen. Jos yrityksen kasvunäkymät ovat hyvät, sen kannattaa olla jakamatta omistajilleen osinkoja – etenkin silloin, kunpääomamarkkinoiden kehittymättömyys haittaa ulkopuolisen rahoituksen saantia.

Yrityksiä voidaan käyttää myös muuhun tarkoitukseen kuin omistajiensa taloudellisen hyvinvoinnin maksimointiin. Harvainvaltaisessa järjestelmässä eliitit voivat pyrkiä takaamaan pidätettyjen voittovarojen avulla investointipäätöksen riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista, jotka tekevät päätöksensä pelkästään taloudellisesta näkökulmasta harkitsematta investointien poliittista tarkoituksenmukaisuutta.

Suuri riski Kiinalle on, että rakenteellisesti suurena pysyvä säästäminen yhdessä tuottavuutta lisäävien investointien vähenemisen kanssa ylläpitävät vaihtotaseen ylijäämää valuutan mahdollisesta vahvistumisesta huolimatta. Koska talouskasvu on välttämätön järjestelmän legitimiteetin kannalta, löysä raha- ja finanssipolitiikka on ilmeinen valinta hallituksen yrittäessä tukea talouskasvua tuottavuuden kasvun hiipuessa.

Rahan määrän lisäyksellä on kuitenkin riskinsä, sillä se ei välttämättä kasvata tuotteiden ja palvelujen kysyntää. Kuluttamisen sijaan monet eläköitymiseen, sairastumiseen tai työttömyyteen varautuvat ihmiset etsivät rahoilleen mieluummin sijoituskohteita, mikä saattaa nostaa eri sijoituskohteiden hintoja. Tämän kuplan puhkeaminen voi olla yksi mahdollinen alkusysäys, joka saa Kiinan talouskasvun kääntymään laskuun.

Tie huipulle kivikkoinen

Myös demokratiassa tuotantorakenne voi vääristyä, jos taantuvia teollisuuden aloja tekohengitetään poliittisen eliitin tuella. Avoimessa yhteiskunnassa poliittisen ja taloudellisen vallan välinen (haitallinenkin) yhteistyö on kuitenkin näkyvämpää. Uusien teollisuuden alojen nousu helpottuu ja olemassa olevien, tehottomiksi muodostuneiden yritysten on joko uudistuttava tai tuhouduttava.

Sananvapauden rajoittaminen vahvistaa entisestään poliittisen ja taloudellisen eliitin välisiä suhteita. Poliittisen eliitin alttius ottaa huomioon vallitsevan taloudellisen eliitin toiveita kasvaa, koska taloudellinen eliitti ja sen antamat voimavarat tulevat kiinteäksi osaksi poliittisen eliitin sisäistä valtataistelua. Tämä sekä pahentaa korruptiota että estää taloudellisen eliitin uusiutumista. Korruptio heikentää talouden tehokasta toimintaa välittömästi, mutta jälkimmäinen efekti on pidemmällä aikavälillä vielä haitallisempi.

Ilman poliittista reformia ja uusia institutionaalisia järjestelyjä Kiinasta ei voi tulla vakavasti otettavaa kilpailijaa Yhdysvaltojen ja euroalueen rinnalle. Nykyisen poliittisen järjestelmän legitimiteetti perustuu paljolti talouskasvuun, joten vakaan kasvun hiipuminen voi jossain määrin lisätä muutoksen mahdollisuutta. Poliittisen järjestelmän luhistumiseen ja uuden regiimin nousuun liittyy kuitenkin paljon ennalta arvaamattomia tekijöitä, joiden vaikutusta taloudelliseen kehitykseen ei tunneta. Kiinan tie kansainvälisen talousjärjestelmän huipulle on varmasti paljon kivikkoisempi kuin yleisesti uskotaan.