Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Kädenvääntöä terroristien kanssa

Görzig, Carolin: Talking to Terrorists: Concessions and the Renunciation of Violence. Routledge 2010, 192 s.

Toby Archer


Brittiläinen Edwin Dyer ja kolme muuta turistia kidnapattiin Malissa vuonna 2009, kun seurue oli palaamassa musiikkifestivaaleilta Saharan autiomaan laidalta. Sieppaajat myivät panttivankinsa terroristiverkosto al-Qaidan
pohjoisafrikkalaiselle aluejärjestölle, jonka jäsenet vapauttivat lopulta seurueen kolme sveitsiläistä ja italialaista jäsentä.

Dyer ei päässyt vapaaksi – hänen kaulansa katkaistiin.

Sveitsin ja Italian hallitukset todennäköisesti maksoivat kansalaisistaan lunnaita. Dyerin kohtalon puolestaan määräsi brittihallinnon linjanveto, jonka mukaan terroristien kanssa ei neuvotella. Brittihallinnon logiikka on, että jos terroristeille kerran annetaan periksi, he jatkavat laittomuuksiaan, tai muut vastaavat ryhmät ottavat heistä mallia omia etujaan ajaakseen. Carolin Görzigin väitöskirjaan perustuvan Talking to Terrorists -teoksen lähtökohtana on haastaa tämä ”ei neuvotteluja, ei myönnytyksiä” -politiikka.

Alun perin Görzigin hypoteesi oli, että parhaita tuloksia saataisiin nimenomaan neuvottelemalla terroristien kanssa
eikä turvautumalla periaatteeseen, jonka mukaan myönnytyksiä ei tehdä. Kenttätutkimukset Egyptissä, palestiinalaisalueilla, Kolumbiassa ja Turkissa kuitenkin ohjasivat Görzigin monisyisempään johtopäätökseen.

Görzigin mukaan terroristien kanssa neuvottelemisen tulokset riippuvat ensinnäkin siitä, millaisia myönnytyksiä
valtiot ovat valmiita tekemään. Görzig nimeää kahdenlaisia mahdollisia myönnytyksiä, kollektiivisia ja selektiivisiä.Edelliset liittyvät terroristiryhmän ideologiaan tai poliittiseen valtaan, kuten siihen, että terroristijärjestön poliittisen siiven annetaan osallistua vaaleihin. Jälkimmäiset koskevat yksittäisiä terroristeja: taistelijoita voidaan esimerkiksi armahtaa, jotta heidät saadaan antautumaan.

Toinen Görzigin analyysin keskeinen muuttuja on se, suhtautuvatko muut terroristiryhmät myönteisesti vai kielteisesti valtion kanssa neuvottelevaan ryhmään ja itse neuvotteluihin. Se, millaista mallia muut terroristijärjestöt ottavat yhden järjestön neuvotteluista, riippuu järjestöjen keskinäisistä suhteista.

Jo tästä yksinkertaistetusta myönnytysten ja suhteiden valikoimasta seuraa hyvin monimutkaisia vaikutuksia. Görzigin analyysiä hankaloittaa eniten se, että kirjassa käytettyjä selvärajaisia,teoreettisia kategorioita on vaikea soveltaa todellisiin tilanteisiin, ja tämän kirjoittaja myöntää itsekin.

Görzigin esimerkki Egyptistä käsittelee kahta samankaltaista egyptiläistä terroristiryhmää, al-Gama’a al-Islamyyaa
(GI) ja Egyptin islamilaista jihadia (EIJ). GI alkoi aikanaan neuvotella Egyptin hallituksen kanssa ja luopui sittemmin
väkivallasta. Osa EIJ:n johtajista seurasi GI:n esimerkkiä, osa ei. Sen sijaan osa EIJ:n jäsenistä muodosti terroristijärjestö al-Qaidan ytimen ja radikalisoitui seuratessaan, kuinka GI ”petti islamistisen aatteen”.

Görzigin mukaan neuvottelut GI:n kanssa siis lopettivat järjestön terrorismin, mutta tällä oli muihin ryhmiin sekä
myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Moni muu asiantuntija tosin katsoo, että GI joutui luopumaan väkivallasta heikkona ja pakon edessä: ennen GI:n kanssa käytyjä neuvotteluja Egyptin hallituksen joukot olivat hyökänneet terroristijärjestöä vastaan asein, mikä oli heikentänyt järjestöä ratkaisevasti.

Görzig osoittaa, ettei myönnytykset kieltävä linja toimi kaikissa tapauksissa, niin puoleensavetävän yksinkertainen
kuin se onkin. Toisaalta Görzig toteaa myös, ettei tarjolla ole vaihtoehtoistakaan teoriaa, sillä poliittinen, historiallinen ja sosioekonominen konteksti vaikuttaa kunkin terroristijärjestön toimintaan. Siksi kirjan pääansioksi jää selittävän teorian luomisen sijaan konkreettisten esimerkkien analysoiminen.

 
Ulkopolitiikka 2/2011

Sauli Niinistö: Velanmaksun aika

Juha Mäkinen

Välineet ja mekanismit

Juha Mäkinen

Euroopan hinta

Teija Tiilikainen

Yhdysvallat pyyhkii arabikadun pölyjä

Ari Kerkkänen

Brysselissä häärii liikaa kokkeja

Kristi Raik

Kirjatutka: Kädenvääntöä terroristien kanssa

Toby Archer

Mitä on "suomettuminen"?

Jukka Huopaniemi

Kruunupäiden juhlat

Juha Mäkinen

Vaihtoehtoinen rauhanpalkinto

Juha Mäkinen

Virtaa Niilistä

Joonas Pörsti

Velkaantumisen pitkä tie

Samu Kurri

Ylös velkasuosta

Samu Kurri

Remontti nosti kansankodin arvoa

Antti Kivimäki

Vaikeasti hallittava mosaiikki

Outi Korhonen

Pitkä tie demokratiaan

Taru Salmenkari

Afrikan diktatuurien aikalisä

Anna-Kaisa Hiltunen

Afrikan hirmuisimmat hallitsijat

Anna-Kaisa Hiltunen

Nuorta työikäistä väkeä

Anna-Kaisa Hiltunen

Al-Qaidan etsikkoaika

Juha Saarinen

Diplomaattien kapina

Louis Clerc

L’exception marocaine

Anna Virkama

Avoimuuden aikakausi

Sinikukka Saari, Arto Nokkala

Iso yhteiskunta, pieni valtio

Olli-Matti Nykänen

Epätietoinen kolmas sektori

Olli-Matti Nykänen

Suomen kriisinhallinnan uusi tarina

Touko Piiparinen

Operaatio Paxin jälkilypsy

Jaakko Blomberg

Yhden onni, toisen tappio

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Pragmatisti presidenttinä

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Muslimifeministi varoittaa ääri-islamista

Tiina Tarvainen

Kirjatutka: Muslimimaailman valtasukujen tyttäret

Janne Hopsu

Kirjatutka: Internetin luoma vapaus on illuusio

Juha Mononen

Kirjatutka: Populismin oravanpyörä uhkaa taloutta

Mikael Wigell

Kirjatutka: Alati jatkuva itä–länsi-ottelu

Pekka Vahvanen

Lyömäase liennytystä vastaan

Juha Mäkinen

Eurokriisi on seurausta poliittisesta projektista

Katarina Sehm-Patomäki

Serbia katsoo Eurooppaan

Rinna Kullaa, Tanja Tamminen

Counter-jihad ja Norjan tragedia

Toby Archer

Voisiko internetistä olla ihmisoikeudeksi?

Miia Halme-Tuomisaari

 

Tervetuloa entistä parempaan maailmaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Kirjatutka: Leïla ja puoli valtakuntaa

Anna Virkama