Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: YK:n operaatiot paikallisten silmin

Béatrice Pouligny: Peace Operations Seen from Below. UN Missions and Local People. Kumarian Press 2006, 295 s.

Béatrice Pouligny on ottanut itselleen haastavan urakan kirjoittaessaan kirjan YK:n rauhanoperaatioista. Hän on tehnyt perusteellista työtä tutustuessaan operaatioihin useilla konfliktialueilla. Kirjan antama kuva ei ole ruusuinen – mutta kritiikki on välttämätöntä, jotta rauhanoperaatioita ja jälleenrakentamista voitaisiin edelleen kehittää.

Pouligny esittää moneen otteeseen vaatimuksen: operaatioissa työskentelevien on otettava huomioon, miltä YK:n lipun alla tapahtuva rauhanturvaaminen sekä avustus- ja muu toiminta näyttävät paikallisten asukkaiden silmin. Useat esimerkit paljastavat, että paikallisille ihmisille voi välittyä varsin erikoinen kuva operaatiosta. Taustalla ovat osittain paikallisten ihmisten väärät tulkinnat, mutta operaatioiden monikansallinen henkilöstö voi myös tehdä virheitä, jotka johtuvat usein paikallisen kulttuurin ja konfliktin vaikutusten puutteellisesta ymmärtämisestä.

Kambodžassa lapset tunsivat vielä kaksi vuotta UNTAC-operaation loppumisen jälkeenkin laulun: ”Aamulla me harjoitellaan, iltapäivällä autolla ajellaan, illalla baariin lähdetään.” Laulu sai alkunsa YK:n UNTAC-operaation aikana ja lapset lauleskelivat sitä kuullessaan muiden keskustelevan operaatiosta. Sanoituksen ilkikurisuus edustaa lievintä kritiikkiä, jota YK-operaatioihin kirjassa kohdistetaan.

Operaatioiden henkilöstön puutteelliset tiedot paikallisesta todellisuudesta aiheuttavat ongelmia. Ulkomainen henkilöstö elää usein eristyksissä, mikä voi johtaa äärimmäisiin tulkintoihin – joko yltiöoptimistiseen kuvaan paikallisten suhtautumisesta operaatioon tai toisena ääripäänä pelkoon paikallisia ihmisiä kohtaan.

Rauhanturvaajien toiminnan oikeutus rakennetaan askel askeleelta operaation aikana, eivätkä niiden oikeutus ja hyväksyntä ole paikallisten silmissä mitään itsestäänselvyyksiä. Operaatiot voivat epäonnistua esimerkiksi tiedotuksessa. Jos tietoa jaetaan vain kansainväliselle lehdistölle, epäonnistutaan keskeisessä tavoitteessa – toiminta-alueen asukkaiden pitämisessä ajan tasalla tilanteen kehityksestä.

Turvallisuusongelmat poistuvat harvoin konfliktin päätyttyä. Entisten taistelijoiden integroiminen yhteiskuntaan ja poliisivoimien perustaminen parantavat yleensä tilannetta merkittävästi. Turvallisuustilanteen varmistaminen onkin siviilien kannalta tärkeä tavoite, sillä se lisää operaation hyväksyttävyyttä.

Suomalaisessa keskustelussa YK:n rauhanturvaoperaatiot esitetään usein jonkinlaisina hyvän tyyssijoina, joita ei ole lupa kritisoida. Niitä pidetään jopa lähtökohtaisesti parempina kuin EU:n tai Naton johtamia operaatioita. Todellisuudessa kaikki kansainväliset sotilas- ja siviilioperaatiot joutuvat samankaltaisten ongelmien eteen. YK:n lippu voi saada osakseen hyväksyntää, mutta siihen kohdistuu myös paljon ennakkoluuloja. Rauhanoperaatioiden toiminnan pitää olla perusteltua ja läpinäkyvää, jotta paikalliset ihmiset ymmärtävät ulkomaalaisten toiminnan tarkoituksen ja parhaassa tapauksessa myös hyväksyvät sen.

Kirjan havainnoista voi olla paljonkin apua kriisinhallinnan kehittämisessä. Henkilöstön valintaan ja koulutukseen sekä operaatioiden johtamiseen ja käytännön toteutukseen annetaan paljon vinkkejä. Paikallisten kulttuurien ja konfliktin taustojen tuntemus sekä kyky kommunikoida asukkaiden kanssa suoraan ja tiedotusvälineiden kautta ovat varmasti tulevaisuudessakin tärkeitä taitoja kriisinhallinnassa.

Ulkomaalaisella henkilöstöllä on suuri vastuu rauhan rakentamisessa. Pitkäaikainen rauhanprosessi ei onnistu ilman luotettavaa tehtävien siirtoa paikallishallinnolle ja viime kädessä alueen asukkaille. Tällä saralla on paljon opittavaa inhimillisen turvallisuuden idean soveltamiseksi käytäntöön. Kuten Pouligny viisaasti toteaakin, sodan voittamisen ajatuksesta on siirryttävä rauhan voittamiseen.