Afrikan diktatuurien aikalisä

Anna-Kaisa Hiltunen

Monet Pohjois-Afrikan vallankumouksiin vaikuttaneista yhteiskunnallisista tekijöistä ovat voimissaan myös Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa.

Maailman 55:stä autoritaari­sesti hallitusta valtiosta 18 sijaitsee arabimaissa, osa Pohjois-Afrikassa. Saharan eteläpuolisen Afrikan maista autoritaa­risia on yli 20, kertoo The Economist -lehden demokratiaindeksi.

Demokratiatilaston perää pitävät arabimaista Libya, Syyria ja Saudi-Ara­bia. Niiden tilastonaapureina ovat muun muassa sellaiset Saharan eteläpuolisen Afrikan maat kuin Päiväntasaajan Gui­nea, Keski-Afrikan tasavalta, Kongon demokraattinen tasavalta ja Zimbabwe.

Myös köyhyys, taloudellisten mah­dollisuuksien puute ja laaja nuorisotyöt­tömyys ovat ongelmia sekä Saharan ete­läpuolisessa Afrikassa että arabimaissa.

Saharan eteläpuolisen Afrikan hen­keä kohti laskettu bruttokansantulo vuonna 2009 oli Maailmanpankin mu­kaan noin 1 100 dollaria. AfricanEcono­micOutlook.org-sivuston mukaan alueennuorista keskimäärin joka viides on vailla työtä. Useat työllisistäkin tekevät huonopalkkaisia ja turvattomia harmaan talouden töitä.

Miksi Pohjois-Afrikasta alkanut kan­sannousuaalto ei silti ole levinnyt Saha­ran eteläpuolelle?

”Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yhteiskunnallinen tilanne ei yksinker­taisesti ole ollut aivan yhtä synkkä kuin arabimaissa”, vastaa tutkija Jarik Tur­janskyi Etelä-Afrikan ulkopoliittisesta instituutista (South African Institute of International Affairs).

”Tämä pätee kuitenkin vain Zimbab­wea lukuun ottamatta. Jos kansalaisten mieliala muuttuu otolliseksi ja esiin nou­see jokin laukaiseva tekijä esimerkiksi ennen vaaleja, Zimbabwe voi olla Afri­kan seuraava vallankumouskandidaatti.”

Väkivallasta vallankumoukseen?

Zimbabwe on yksi lukuisista Afrikan maista, joissa on määrä järjestää presi­dentin- ja parlamenttivaalit tänä vuon­na. Toukokuussa maan poliitikot tosin puhuivat vaalien siirtämisestä ensi tai jopa sitä seuraavaan vuoteen, jotta uusi perustuslaki saataisiin voimaan ennen äänestystä.

Zimbabwe voi olla Afrikan seuraava vallankumouskandidaattiZimbabwe on myös yksi maista, joita on monien arabimaiden tapaan jo vuosikymmeniä hallinnut väkivaltainen diktaattori. Turjanskyin mukaan Zimbab­wessa on nyt toiveita siitä, että maata vuo­desta 1980 hallinnut 87-vuotias Robert Mugabe väistyisi. Samankaltaisia toiveita vanhojen ja sairaiden diktaattorien läh­döstä oli ennen vallankumousta myös Tunisiassa ja Egyptissä, mikä todennäköi­sesti nosti kansan vallankumousmielialaa.

Sitä paitsi zimbabwelaiset ovat, mo­nen arabimaan kansalaisten tapaan, saa­neet tarpeekseen hallintonsa väkivallas­ta, Turjanskyi sanoo.

Vallankumouksen voisi laukais­ta esimerkiksi se, että väkivalta yltyisi vaalien alla tavallista vakavammaksi. Jo nyt zimbabwelaiset ihmisoikeusjär­jestöt raportoivat, että hallintokoneisto on kiihdyttänyt väkivaltaansa varsinkin oppositiota kohtaan. Ja vaikka Mugaben diktatuuri lop­puisi esimerkiksi sairauden vuoksi jo ennen vaaleja, Zimbabwe olisi silti val­lankumousaltis. Valtatyhjiö odottaisi täyttäjiään.

Mugabe on pönkittänyt asemaansa poliittisella väkivallalla koko hallinto­kautensa ajan. Viimeksi väkivalta kiihtyi presidentin- ja parlamenttivaalien aikana 2008. Tuolloin Mugabe myönsi jääneen­sä toiseksi presidentinvaalien ensimmäi­sellä kierroksella mutta pelasi itselleen toisen kierroksen väittämällä, ettei op­positioehdokas Morgan Tsvangirai ollut saanut äänten enemmistöä. Mugaben joukot terrorisoivat maata poliittisella väkivallalla, kunnes Tsvangirai vetäytyi toiselta kierrokselta.

Nuoriso pirstaloitui

Arabimaissa niin sanottu nuorisopullistuma ja korkea nuorisotyöttömyys ovat olleet vahvoja vallankumouksellisia voi­mia.

Yhdysvaltain väestönlaskentaviran­omaisten mukaan Pohjois-Afrikassa alle 25-vuotiaiden osuus väestöstä on noin puolet. Juuri tästä joukosta ovat tulleet arabimaiden demokratia-aallon etujou­kot: suuri osa vallankumouksellisista on ollut korkeasti koulutettuja mutta työt­tömäksi jääneitä nuoria miehiä, jotka ovat vaatineet parempaa.

Zimbabwessa ja muualla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa nuorten osuus väestöstä on vähintään yhtä suuri.

Zimbabwen 12-miljoonaisesta väes­töstä alle 25-vuotiaita on noin 64 pro­senttia, koko Afrikan väestöstä noin 60 prosenttia. Zimbabwelaisnuorten työttö­myysprosenttia on mahdoton arvioida, sillä suuri osa nuorista, kuten muusta­kin väestöstä, saa elantonsa harmaasta taloudesta.

Saharan eteläpuolella nuorten jouk­ko on kuitenkin Pohjois-Afrikan nuori­soa jakautuneempi, sanoo Oslon rau­hantutkimusinstituutin (Peace Research Institute Oslo) ja Harvardin yliopiston tutkija Henrik Urdal. Läheskään kaikilla ei ole korkeakoulutusta, ja monissa mais­sa nuoriso jakautuu kilpaileviin etnisiin ryhmiin.

Siksi näköalattomien nuorten on vaikea yhdistyä yhteisen tavoitteen taakse. Sen sijaan heitä on helpompi rekrytoida pienempiin aseellisiin kapi­navoimiin – tai valtiolliseen väkivalta­koneistoon diktaattorin tueksi, kuten Zimbabwessa.

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää