Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Al-Qaidan etsikkoaika

Juha Saarinen

Terroristiverkosto al-Qaida on menettänyt henkisen johtajansa ja ideologisen uskottavuutensa. Uusi johtajapolvi voi nousta Arabian niemimaalta.

Vuosi 2011 on ollut al-Qaidalle katastrofi. Vuoden alussa arabi­kevät yllätti terroristiverkoston, joka oli kolmen vuosikymmenen ajan pitänyt väkivaltaa ainoana tapana kaataa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan dik­tatuurit.

Kun arabinuorten väkivallattomat mielenosoitukset kaatoivat Tunisian ZineAbidine Ben Alin ja Egyptin Hosni Muba­rakin diktatuurit, al-Qaidan kertomalta tarinalta näytti menneen uskottavuus.

Toukokuun alussa amerikkalaisjou­kot surmasivat al-Qaidan johtajan, syys­kuun 2001 terrori-iskujen isänä pidetyn Osama bin Ladenin Pakistanin Abotta­badissa. Vaikka bin Laden olikin enem­män al-Qaidan henkinen kuin operatiivi­nen johtaja, al-Qaida näytti menettäneen myös suunnannäyttäjänsä.

Mykistävä vallankumous

Vaikutelma suuntansa menettäneestä al-Qaidasta vahvistui jo ennen bin Ladenin kuolemaa, sillä terroristiverkoston johta­jien lausuntoa Egyptin vallankumoukses­ta saatiin odottaa helmikuuhun. Kun ver­koston keskusjohtoon kuuluvan Ayman al-Zawahirin äänitallenne Egyptin val­lankumouksen jälkeen viimein julkais­tiin, siinä ei viitattu suoraan mellakoihin eikä Mubarakin vallasta syöksemiseen.

Al-Zawahiri on monien al-Qaidan vanhimpien johtajien tavoin egyptiläinen ja liittyi al-Qaidaan, kun Egyptin islami­lainen jihad -järjestö aikoinaan sulautui siihen. Ennen arabikevään tapahtumia Al-Zawahiri kommentoi vielä ahkerasti Egyptin sisäpolitiikkaa.

Nyt kommentoinnin hitaus ja sisältö vakuuttivat monet siitä, että al-Qaida ja sen edustama ääri-islamilainen ideologia eivät kykene reagoimaan arabimaiden tapahtumiin mitenkään. Osama bin La­denin kuoleman jälkeen puheet al-Qai­dan merkityksettömyydestä arabikevään jälkeisessä Lähi-idässä kiihtyivät.

Al-Qaidan operatiivisten johtajien surmat erityisesti Afganistanin sodas­sa heikensivät verkoston kykyä suuriin iskuihin pitkin 2000-lukua. Lisäksi jär­jestön operatiivisen kapasiteetin – tais­telijoiden määrän, aseistuksen ja koulutuksen laadun, rahoituksen ja tukikoh­tien määrän – arvioidaan laskeneen koko 2000-luvun.

Bin Ladenilla ei kuitenkaan ollut al-Qaidassa operatiivista roolia. Korkean profiilinsa ansiosta hän oli terroristiver­kostolle korvaamaton henkinen johtaja ja tärkeä jihadistiliikkeen uusien taisteli­joiden rekrytoinnin kannalta, mutta vas­tuu al-Qaidan varsinaisesta toiminnasta oli jo ennen hänen kuolemaansa siirty­nyt tytärjärjestöille Jemeniin, Irakiin, Pohjois-Afrikkaan ja Somaliaan.

Uusi sukupolvi nousee

Jo ennen bin Ladenin kuolemaa oli sel­vää myös, että al-Qaidan nuoremman sukupolven johtajat pyrkivät hyödyn­tämään arabikevättä astuakseen esiin. Vaikka bin Ladenin seuraajaksi noussee al-Zawahiri, arabikevään aikaansaama imagotappio saattaa nostaa esiin myös nuorempia jihadisteja.

Yksi vahvimmista ehdokkaista al-Qaidan uudeksi kasvoksi on libyalai­nen Abu Yahya al-Libi, jota esimerkiksi terroristiasiantuntija Jarret Brachman on luonnehtinut seuraavaksi bin Ladeniksi. Toinen on Arabian niemimaan al-Qai­dassa (AQAP) toimiva amerikkalaissyn­tyinen Anwar al-Awlaki.

Nuoret johtajat ovat erityisen mie­lenkiintoisia siksi, että he ovat asettuneet alusta asti arabikevään mielenosoittajien puolelle. Al-Awlaki jopa totesi AQAP:n englanninkielisen Inspire-verkkolehdessä viimeisimmässä julkaisussa, että arabi­maiden vallankumoukset voivat hyödyt­tää jihadisteja, vaikka kumoukset eivät johtaisikaan islamilaiseen hallintoon.

Al-Awlaki on organisoinut useita yrityksiä räjäyttää matkustaja- ja rahtikoneita 2000-luvun lopulla. Hänen tie­detään myös olleen yhteydessä Nidal Malik Hasaniin, joka ampui 13 ihmistä Yhdysvaltain Fort Hoodin sotilastuki­kohdassa Teksasissa syksyllä 2009.

Al-Awlakin nousevasta asemasta ja AQAP:n kasvavasta operatiivisesta kyvys­tä kertoo myös se, että Yhdysvallat yrit­ti tappaa al-Awlakin miehittämättömän lennokin iskulla Etelä-Jemenissä vain muutama päivä bin Ladenin kuoleman jälkeen.

 


Juha Saarinen

Kirjoittaja työskentelee projektiavustajana Crisis Management Initiative-järjestössä

 
Ulkopolitiikka 2/2011

Sauli Niinistö: Velanmaksun aika

Juha Mäkinen

Välineet ja mekanismit

Juha Mäkinen

Euroopan hinta

Teija Tiilikainen

Yhdysvallat pyyhkii arabikadun pölyjä

Ari Kerkkänen

Brysselissä häärii liikaa kokkeja

Kristi Raik

Kirjatutka: Kädenvääntöä terroristien kanssa

Toby Archer

Mitä on "suomettuminen"?

Jukka Huopaniemi

Kruunupäiden juhlat

Juha Mäkinen

Vaihtoehtoinen rauhanpalkinto

Juha Mäkinen

Virtaa Niilistä

Joonas Pörsti

Velkaantumisen pitkä tie

Samu Kurri

Ylös velkasuosta

Samu Kurri

Remontti nosti kansankodin arvoa

Antti Kivimäki

Vaikeasti hallittava mosaiikki

Outi Korhonen

Pitkä tie demokratiaan

Taru Salmenkari

Afrikan diktatuurien aikalisä

Anna-Kaisa Hiltunen

Afrikan hirmuisimmat hallitsijat

Anna-Kaisa Hiltunen

Nuorta työikäistä väkeä

Anna-Kaisa Hiltunen

Al-Qaidan etsikkoaika

Juha Saarinen

Diplomaattien kapina

Louis Clerc

L’exception marocaine

Anna Virkama

Avoimuuden aikakausi

Sinikukka Saari, Arto Nokkala

Iso yhteiskunta, pieni valtio

Olli-Matti Nykänen

Epätietoinen kolmas sektori

Olli-Matti Nykänen

Suomen kriisinhallinnan uusi tarina

Touko Piiparinen

Operaatio Paxin jälkilypsy

Jaakko Blomberg

Yhden onni, toisen tappio

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Pragmatisti presidenttinä

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Muslimifeministi varoittaa ääri-islamista

Tiina Tarvainen

Kirjatutka: Muslimimaailman valtasukujen tyttäret

Janne Hopsu

Kirjatutka: Internetin luoma vapaus on illuusio

Juha Mononen

Kirjatutka: Populismin oravanpyörä uhkaa taloutta

Mikael Wigell

Kirjatutka: Alati jatkuva itä–länsi-ottelu

Pekka Vahvanen

Lyömäase liennytystä vastaan

Juha Mäkinen

Eurokriisi on seurausta poliittisesta projektista

Katarina Sehm-Patomäki

Serbia katsoo Eurooppaan

Rinna Kullaa, Tanja Tamminen

Counter-jihad ja Norjan tragedia

Toby Archer

Voisiko internetistä olla ihmisoikeudeksi?

Miia Halme-Tuomisaari

 

Tervetuloa entistä parempaan maailmaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Kirjatutka: Leïla ja puoli valtakuntaa

Anna Virkama