Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

L’exception marocaine

Anna Virkama

Helmikuun 20. päivän protestiliike Mouvement du 20 février keräsi koko alkuvuoden ajan väkeä mielenosoituksiin Marokon kaupungeissa. Mielenosoittajista osa toivoi Marokosta tasavaltaa, osa taas vastusti työttömyyttä, hallinnon korruptoituneisuutta ja epädemokraattisuutta – mutta ei kuningasvaltaa sinänsä. Lue lisää UP-lehdestä 2/2011.

L’exception marocaine

Helmikuun 20. päivän protestiliike Mouvement du 20 février keräsi koko alkuvuoden ajan väkeä mie­lenosoituksiin Marokon kaupungeissa. Mielen­osoittajista osa toivoi Marokosta tasavaltaa, osa taas vastusti työttömyyttä, hallinnon korruptoituneisuutta ja epädemokraattisuutta – mutta ei kuningasvaltaa sinänsä.

Vieraillessani talvella Rabatissa ja Casablancassa marok­kolaisten ystävieni luona en kuitenkaan nähnyt mielenosoi­tuksista vilahdustakaan. Ystäväni välttelivät mielenosoituksia väkivaltaisuuksien pelossa ja seurasivat kansannousun leviä­mistä tarkasti. Tekstiviestit kulkivat tiuhaan, sillä internetyhteys ei toiminut.

Illalla Casablancan trendikkäässä brasilialaisravintolassa oli tungosta: bisnesväki ja ylempi keskiluokka lauloivat espan­jankielisiä vallankumouslauluja latinolaulajan tahdissa samaan aikaan kun Marokon omat cheguevarat kerääntyivät toisaalla suurmielenosoituksiin.

Marokkolaisissa ja ranskalaisissa lehdissä kirjoitettiin tuol­loin käsitteestä l’exception marocaine, marokkolainen poikke­us. Sillä on kuvattu Marokon hallitsijan vakaata asemaa ver­rattuna esimerkiksi Egyptiin ja Tunisiaan, joissa itsevaltiaat on syösty vallasta. Mutta kuinka vakaa kuninkaan asema on?

 

Marokon tilannetta ei voi ymmärtää yksinkertaisesta köyhät vastaan rikkaat -näkökulmasta, sillä monarkialla on kannat­tajia kaikissa yhteiskuntaluokissa.

Kun kuningas Mohammed VI vieraili Marokon Al Akha­wayn yliopistossa vuonna 2004, kampuksemme siivoojarouvat juoksivat kilpaa suutelemaan kuninkaan kättä. He uskoivat, että kuninkaan koskettaminen tuo barakaa, siunausta. Monet marokkolaiset pitävät kuningasta Allahin maanpäällisenä edus­tajana, lähes yliluonnollisena hahmona.

Elitistisenä pidetyn yliopiston marokkolaisopiskelijat puo­lestaan suhtautuivat kuninkaan vierailuun asianmukaisen kun­nioittavasti. Joitakin heistä tosin nauratti muodollinen arabian kirjakieli, jota yliopiston rehtori käytti kuninkaalle osoittamas­saan puheessa.

Arabia on Marokon virallinen kieli, mutta yleisesti puhu­taan darijaa, Marokon murteellista arabiaa. Kirjakielen ma­rokkolaiset oppivat yleensä koulussa – paitsi että noin puolet Marokon aikuisväestöstä ei osaa lukea ja kirjakielen ymmärtä­minen voi tuottaa vaikeuksia koulutetuillekin marokkolaisille. Silti myös Marokon kuningas pitää viralliset puheensa arabiaksi – eli kielellä, jota suuri osa kansasta ei ymmärrä.

 

Monelle marokkolaiselle kuningas onkin myyttinen hahmo. Myyttisyyttä lisää se, että nykyinen kuningas on perinyt ka­rismaattisen johtajan asemansa isoisältään Mohammed V:ltä, jonka aikana Marokko saavutti itsenäisyyden. Mohammed VI:n isä Hassan II puolestaan tunnettiin tiukkana johtajana, jon­ka aikana kuningasvallan vastustajat hiljennettiin tarvittaessa kovin ottein.

Nykyinen kuningas on pyrkinyt edeltäjiään demokraatti­sempaan hallintoon: Hän on muun muassa uudistanut pat­riarkaalisena pidetyn perhelain ja lisännyt lehdistönvapautta. Mielenosoitusten aikaan maaliskuussa hän lupasi muuttaa perustuslakia esimerkiksi niin, että pääministeri valittaisiin tulevaisuudessa demokraattiset vaalit voittaneesta puolueesta ja oikeuslaitoksesta tehtäisiin entistä läpinäkyvämpi.

Mutta on kuninkaalla vastustajansakin. Yksi kovimmista kriitikoista tulee kuningashuoneen sisältä.

Yhdysvalloissa asuva, yhteiskuntatieteitä opiskellut prinssi Moulay Hicham sanoi taannoin espanjalaisen El País -lehden haastattelussa, ettei usko Marokon poikkeuksellisuuteen. ”Pu­naisen prinssin” mukaan Marokon ongelmat ovat samoja kuin muidenkin arabimaiden: korruptio, nuorisotyöttömyys ja val­lan keskittyminen harvojen käsiin.

Viimeaikaiset mielenosoitukset edustavat Hichamille uu­denlaista panarabistista liikehdintää, jota eivät enää motivoi vanhat anti-kolonialistiset ja anti-imperialistiset iskulauseet eikä islamismi vaan halu rakentaa demokraattista kansalaisyhteis­kuntaa. Myyttisestä kuninkaasta huolimatta.


Anna Virkama

Kirjoittaja on Ranskassa asuva sosiologi ja väitöskirjatutkija, joka opiskeli Al Akhawayn yliopistossa vuonna 2004.

 
Ulkopolitiikka 2/2011

Sauli Niinistö: Velanmaksun aika

Juha Mäkinen

Välineet ja mekanismit

Juha Mäkinen

Euroopan hinta

Teija Tiilikainen

Yhdysvallat pyyhkii arabikadun pölyjä

Ari Kerkkänen

Brysselissä häärii liikaa kokkeja

Kristi Raik

Kirjatutka: Kädenvääntöä terroristien kanssa

Toby Archer

Mitä on "suomettuminen"?

Jukka Huopaniemi

Kruunupäiden juhlat

Juha Mäkinen

Vaihtoehtoinen rauhanpalkinto

Juha Mäkinen

Virtaa Niilistä

Joonas Pörsti

Velkaantumisen pitkä tie

Samu Kurri

Ylös velkasuosta

Samu Kurri

Remontti nosti kansankodin arvoa

Antti Kivimäki

Vaikeasti hallittava mosaiikki

Outi Korhonen

Pitkä tie demokratiaan

Taru Salmenkari

Afrikan diktatuurien aikalisä

Anna-Kaisa Hiltunen

Afrikan hirmuisimmat hallitsijat

Anna-Kaisa Hiltunen

Nuorta työikäistä väkeä

Anna-Kaisa Hiltunen

Al-Qaidan etsikkoaika

Juha Saarinen

Diplomaattien kapina

Louis Clerc

L’exception marocaine

Anna Virkama

Avoimuuden aikakausi

Sinikukka Saari, Arto Nokkala

Iso yhteiskunta, pieni valtio

Olli-Matti Nykänen

Epätietoinen kolmas sektori

Olli-Matti Nykänen

Suomen kriisinhallinnan uusi tarina

Touko Piiparinen

Operaatio Paxin jälkilypsy

Jaakko Blomberg

Yhden onni, toisen tappio

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Pragmatisti presidenttinä

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Muslimifeministi varoittaa ääri-islamista

Tiina Tarvainen

Kirjatutka: Muslimimaailman valtasukujen tyttäret

Janne Hopsu

Kirjatutka: Internetin luoma vapaus on illuusio

Juha Mononen

Kirjatutka: Populismin oravanpyörä uhkaa taloutta

Mikael Wigell

Kirjatutka: Alati jatkuva itä–länsi-ottelu

Pekka Vahvanen

Lyömäase liennytystä vastaan

Juha Mäkinen

Eurokriisi on seurausta poliittisesta projektista

Katarina Sehm-Patomäki

Serbia katsoo Eurooppaan

Rinna Kullaa, Tanja Tamminen

Counter-jihad ja Norjan tragedia

Toby Archer

Voisiko internetistä olla ihmisoikeudeksi?

Miia Halme-Tuomisaari

 

Tervetuloa entistä parempaan maailmaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Kirjatutka: Leïla ja puoli valtakuntaa

Anna Virkama