Iso yhteiskunta, pieni valtio
Britannia kohisee Big Society -ohjelmasta, jolla maan konservatiivipääministeri aikoo siirtää julkisia palveluita yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Pääministeri pitää ohjelmaa vallan siirtämisenä kansalle, kriitikot sokeana yksityistämisenä ja julkisten palveluiden alasajona.
Kutistetaan valtion osuutta ja kasvatetaan paikallistason, yksityisen ja kolmannen sektorin vastuuta julkisten palvelujen tuottamisessa. Näille ideoille perustuu Britannian konservatiivipääministerin David CameroninBig Society -ohjelma, jolla hallitus aikoo uudistaa Britannian julkista sektoria – ja valtion tehtäviä yleensä.
Ohjelma on briteille tuttu jo konservatiivien vaalikampanjasta viime keväältä, mutta kuluneen kevään aikana Cameron on puhaltanut ohjelmaan uutta tuulta. Cameron on korostanut, että Britannian valtiokeskeinen malli julkisten palvelujen tuotannossa on tullut tehottomana ja toimimattomana tiensä päähän. Siksi julkisia palveluita on nyt määrä ulkoistaa ja siirtää myös vapaaehtoisen järjestötyön varaan.
Valtaa kansalle?
Cameron on ilmoittanut, että Big Society on hänen poliittinen ”intohimonsa”. Pääministeri haluaa omien sanojensa mukaan aktivoida Britannian kansalaisyhteiskuntaa, voimauttaa kansaa ja siirtää valtaa eliiteiltä tavallisille kansalaisille. Tavoitteena on muuttaa Britannian yhteiskuntaa syvemmin kuin vain karsimalla valtionhallintoa ja julkisia menoja.
Big Society -ohjelman avainsanoja ovat yksityistäminen, paikallisuus ja vapaaehtoisuus.
Hallitus aikoo esimerkiksi uudistaa lainsäädäntöä siten, että julkisten palvelujen työntekijät voivat entistä helpommin perustaa yhteisomistajuuteen perustuvia yrityksiä ja voittoa tavoittelemattomia yksiköitä. Päätösvaltaa ja vastuuta halutaan siirtää alaspäin palveluja tuottaville yksiköille, jotka saavat itse päättää toiminnastaan ja varojensa käytöstä.
Esimerkiksi koulutussektorilla valtio sallisi vanhempien perustaa lapsilleen yksityiskouluja. Kirjasto-, posti- ja vaikkapa kuljetuspalveluita puolestaan voitaisiin ja pitäisi Cameronin mukaan hoitaa paikallisin vapaaehtoisvoimin. Konservatiivien mukaan tavoitteena on luoda uudenlainen, kansalaisten oma-aloitteisuuteen perustuva toimintakulttuuri. Ajatuksena on, että valtio, kunnat ja yksityinen sektori eivät yksin riitä vaan myös kansalaisten täytyy osallistua ja ylläpitää julkisia palveluja, valtiosta ja sen rahoista riippumatta. Siksi vapaaehtoisuus on keskeistä.
Rahat uudesta pankista
Vaikka Cameron on korostanut haluavansa uudistaa ohjelmallaan brittiläistä yhteiskuntaa ja siirtää valtaa tavallisille kansalaisille, kyse on ennen kaikkea rahasta. Cameronin hallituksen poliittista linjaa vetävä kabinettiministeri Francis Maude on pitkin kevättä korostanut, että Britannian nykyinen yltiöbyrokraattinen, valtiokeskeinen järjestelmä ei ole onnistunut ratkaisemaan maan yhteiskunnallisia ongelmia. Siksi muutos on välttämätön, muuten valtiolta loppuu raha.
Konservatiivit näkevät nykyisen valtiokeskeisen järjestelmän kestämättömäksi ideologisista syistä, mutta myös julkisten palvelujen tehottomuus ja menojen kasvu ovat konservatiiveille kauhistus.
Britannian julkisen talouden velkataakka on huomattava. Eurostatin mukaan valtionvelka oli viime vuonna noin 80 prosenttia ja budjettialijäämä noin 11,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Valtiovarainministeri George Osbourne on korostanut, että budjettialijäämä on maailman suurista talouksista korkein ja siihen tulee puuttua pikaisesti.
Britannian järjestelmässä valtion osuus julkisista palveluista on suuri. Julkisten palvelujen kokonaismenot vuonna 2010 olivat 669 miljardia puntaa, josta valtionhallinnon osuus oli noin 74 pro senttia eli 495 miljardia puntaa. Erityisesti tätä osuutta Cameronin hallitus haluaa nyt leikata.
Rahoittaakseen uudenlaisen kansalaisyhteiskunnan toiminnan Cameronin hallitus ilmoitti helmikuussa perustavansa Big Society -pankin. Se on ensimmäinen laatuaan koko maailmassa, ja sen on määrä tukea toimintaa kolmannella sektorilla ja niin sanotuissa yhteiskunnallisissa yrityksissä.
Sellaisia ovat yritykset, jotka toimivat yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseksi, kuten ympäristönsuojelun tai vähävaraisten puolesta. Yhteiskunnallisten yritysten voitot eivät kasvata osakkeenomistajien kukkaroa, vaan voitot sijoitetaan takaisin toimintaan tai yrityksiä pyörittäviin yhteisöihin.
Pankin alkupääomaksi hallitus arvioi noin 400 miljoonaa puntaa. Tästä reilut 200 miljoonaa hankitaan sijoittamalla Britannian niin kutsuttujen nukkuvien tilien eli vuosia käyttämättöminä olleiden tilien varoja uuden pankin pääomaksi. Myös lottorahastojen varoja on määrä ohjata pankille. Lisäksi hallitus on sopinut Britannian suurimpien pankkien kanssa siitä, että pankit sijoittavat parin seuraavan vuoden aikana Big Societyn rahoitukseen 200 miljoonaa puntaa.
Muihin Britannian pankkeihin suhteutettuna Big Society -pankki on häviävän pieni, mutta verrattuna kolmannen sektorin ja yhteiskunnallisten yritysten nykyisiin 200 miljoonan punnan vuotuisiin investointeihin pankin pääomapotti on huomattava lisäys.
Toimiakseen Big Society -pankki edellyttää kuitenkin muiden pankkien tapaan voittoja. Epäilijöiden mukaan voitontavoittelu rajaa valtaosan kolmannen sektorin hyväntekeväisyys- ja vapaaehtoisjärjestöistä edelleen rahoituksen ulkopuolelle.
Savuverho leikkauksille?
Big Society on herättänyt kiperää arvostelua eritoten paikallishallinnossa ja kolmannella sektorilla. Kriitikot ovat pitäneet ohjelmaa hallituksen yrityksenä viedä huomiota siltä, että julkisten palveluiden rahoitusta aiotaan leikata jyrkästi. He ovat huomauttaneet myös, että itse asiassa säästökuuri on syönyt myös paikallistason rahoitusta ja monen järjestön valtiontukia – siis juuri sitä rahaa, jota tarvitaan, jotta uusi, suuri kansalaisyhteiskunta saadaan liikkeelle.
Sitä paitsi vapaaehtoisilla palveluntarjoajilla on oltava aikaa ja osaamista, kriitikot muistuttavat. Julkiset palvelut, kuten koulutus tai terveydenhuolto, eivät saa olla riippuvaisia esimerkiksi vapaaehtoisten määrästä, vaan palveluiden saatavuus on turvattava.
Ed Milibandin johtaman Labour-puolueen mukaan Big Society on pelkkä savuverho hallituksen kululeikkauksille ja sokealle yksityistämiselle.
Moni britti näyttää olevan samalla kannalla: Lontoossa järjestettiin keväällä hallituksen leikkausten vastainen suurmielenosoitus, joka keräsi satojatuhansia ihmisiä. Protesti oli Britannian suurin sitten Irakin sodan syttymisen.
Labour ja muut Big Society -ohjelman arvostelijat ovat syyttäneet hallitusta myös epämääräisyydestä, tyhjistä sanoista ja kyvyttömyydestä esitellä konkreettisia uudistuksia, joilla kululeikkauksia tasapainotettaisiin.
Puhumalla ”aloitteellisuudesta” julkisten palvelujen uudistamisessa konservatiivit ovat tulleet näkyvästi työväenpuolueen tontille. Entisen ulkoministerin, Labourin David Milibandin mukaan konservatiivien compassionate conservatism, myötätuntoinen konservatismi, on suuri haaste työväenpuolueelle. Se on Milibandin mukaan konservatiivien keino kaapata julkisista palveluista käytävä keskustelu ja tarjota ratkaisuksi perinteisiä konservatiivien lääkkeitä, ja se voi toimia esimerkkinä myös muun Euroopan oikeistolle.
Labourin vastaus Cameronille on Good Society. Myös Labour tunnustaa valtiokeskeisen järjestelmän epäkohdat ja tehottomuuden ja kannattaa vallan hajauttamista. Labour kuitenkin katsoo, että valtiolla on huomattava rooli kolmannen sektorin toimintaedellytysten turvaamisessa ja vahvistamisessa.
Labourin varjoministerin, kansanedustaja Tessa Jowellin mukaan valtio ja muu yhteiskunta ovat toisistaan riippuvaisia, mitä Big Society ei tiedosta ja on siksi vahingollinen.
Big Societyn vahingollisuudesta kertoo kriitikoiden mukaan myös se, että hallitus lykkäsi alun perin maaliskuulle suunnitellun, Big Societya koskevan linjapaperin julkaisemista tuonnemmaksi.
Kriitikoiden mukaan siirto kielii siitä, että luvassa lienee hyvinkin radikaaleja ehdotuksia julkisten palvelujen yksityistämiseksi.
Olli-Matti Nykänen
Kirjoittaja asuu Lontoossa ja työskentelee projektikoordinaattorina Suomen Lontoon-instituutissa.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää