Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
Kirjatutka: Pragmatisti presidenttinä
James T. Kloppenberg: Reading Obama. Dreams, Hope, and the American Political Tradition. Princeton University Press 2011, 296 s.
James T. Kloppenbergin vastajulkaistu kirja Yhdysvaltain presidentti Barack Obamasta on harvinaislaatuinen. Harvoin on yksi aikamme johtavista aatehistorioitsijoista (tässä tapauksessa Harvardin yliopiston historian laitoksen johtaja) pureutunut päivänpoliittisiin ja henkilöä koskeviin kiistelyihin näin perinpohjaisesti.
Teoksen kirjoittaja on pragmatistisen filosofian koulukunnan asiantuntija, joka on aiemmin kirjoittanut varsinkin eurooppalaisen ja yhdysvaltalaisen vasemmistoneroista ja keskinäisistä vaikutussuhteista.
Pragmatistinen koulukunta kuuluu niihin mutkikkaisiin aatesuuntauksiin, jotka ovat vaikuttaneet Yhdysvalloissa koko modernin historian ajan mutta jotka avautuvat ulkopuolisille huonosti – eivätkä oikein sovi perinteiselle oikeisto– vasemmisto-jakolinjalle.
Tälle William Jamesista ja John Deweysta alkaneelle koulukunnalle on tyypillistä kaikkien absoluuttien hylkääminen, maailman näkeminen kilpailevien vaikuttimien ikuisena temmellyskenttänä ja aina uudelleen määrittyvän yhteishyvän etsintä lakkaamattomalla kokeilulla.
Kloppenberg perustelee kirjassaan vakuuttavasti, kuinka myös Obama on nimenomaan filosofinen pragmatisti. Hän ei siis ole – lehdissä usein esitetyistä väitteistä huolimatta – vain pragmaatikko, joka kussakin tilanteessa valitsee oman linjansa kustannus–hyöty-analyysin avulla, etsii keskitietä ja kompromisseja ja ottaa tilanteista opportunistisesti vaarin.
Päinvastoin, Kloppenbergin mukaan Obama on sisäistänyt jo vuosikymmeniä sitten pragmatismin perusopetukset ja rakentanut ne lähtökohtanaan oman poliittisen ohjelmansa.
Kloppenberg perustelee väitettään Obaman kahden kirjan ja niitä edeltäneiden, kauan sitten unohdettujen artikkeleiden sisällöllisellä tarkastelulla. Hän on myös haastatellut Obaman entisiä opettajia ja akateemisia kollegoita sekä analysoinut asiantuntevasti 1960-luvun jälkeistä liberaalia lainopillista teoriaa, joka on tehnyt Obamaan syvän vaikutuksen. Kloppenberg päättelee, että Obama on ennen muuta älykkö, toiseksi filosofinen pragmatisti ja kolmanneksi ”vasemmistonmies”.
Yhdeksi esimerkiksi kirjoittaja nostaa Obaman terveydenhuoltouudistuksen. Perinteiset vasemmistolaiset toivoivat valtiojohtoisen, keskitetyn järjestelmän luomista eli terveydenhuollon sosialisointia. Obama ei kuitenkaan tarjonnut tätä eikä muutakaan täsmällistä mallia. Sen sijaan hän halusi Kloppenbergin mukaan kuunnella kaikkia mielipiteitä, odotti konsensuksen kehittymistä ja päätyi tarjoamaan joustavaa, helposti muutettavaa ja sisäisesti sekavaa kompromissia.
Obaman pragmatismin, oman monikulttuurisen taustan, syvän uskonvakaumuksen ja yleisten vasemmistolaisten vaikutteiden yhdistelmä onkin niin omalaatuinen ja älyllisesti monimutkainen, että edes yhdysvaltalaisen vasemmiston enemmistö ei sitä ymmärrä. Siksi Obamaa haastetaan vasemmalta ainakin yhtä ankarasti kuin oikealta.
Ulkopolitiikasta Kloppenberg kirjoittaa vähän. Hän näyttää pitävän
Obamaa ulkosuhteissa enemmänkin pragmaatikkona kuin pragmatistina. Obaman Afganistan- ja Irak-linjaukset asettuvat Yhdysvaltain ulkopolitiikan jatkumoon, jossa kansallinen etu mielletään amerikkalaisen demokratian globaaliksi levityksek
si tilanteittain vaihtelevin, pragmaattisin keinoin.
Kloppenbergin kirjaa ei voi sanoa helpoksi luettavaksi. Sen ymmärtäminen edellyttää lukijalta huomattavaa yhdysvaltalaisen aatehistorian ja yleisen filosofian tuntemusta. Harvinaisen tärkeä puheenvuoro yhdysvaltalaisessa ja laajemmassakin keskustelussa kirja joka tapauksessa on.
Markku Ruotsila
Kirjoittaja on Yhdysvaltain ja Ison-Britannian historian dosentti Tampereen yliopistossa sekä Pohjois-Amerikan kirkkohistorian dosentti Helsingin yliopistossa.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää