Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
Kirjatutka: Muslimifeministi varoittaa ääri-islamista
Ayaan Hirsi Ali: Nomad: A Personal Journey Through the Clash of Civilizations. Simon & Schuster 2010, 304 s.
Analyyttistä keskustelua maahanmuutosta, kotoutumisesta sekä eristäytymisen ja radikalisoitumisen riskeistä on toistaiseksi käyty Suomessa vähän, etenkin verrattuna siihen, kuinka aiheet ovat nousseet poliittiseen keskusteluun muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomalainen debatti kulminoituu lähinnä marginaaliryhmien tunnepitoisiksi mielipiteiksi.
Keskustelunaihetta tarjoaa somalialaissyntyisen Ayaan Hirsi Alin tuorein teos Nomad. Aiemmin Hollannissa asunut Hirsi Ali muistetaan viiltävän islamkriittisistä teoksistaan Neitsythäkki ja Pakomatkalla sekä lyhytelokuvasta Submission, joissa hän käsitteli omaa historiaansa ja musliminaisten elämää, alistumista aviomiehelle, suvulle, Koraanille ja kohtalolle. Lyhytelokuvan jälkeen Hirsi Ali sai tappouhkauksia ja pakeni Yhdysvaltoihin. Elokuvan ohjaaja Theo van Gogh kuoli kiihkomielisen musliminuorukaisen veitseniskuihin.
Hirsi Ali ei osoita pelkäävänsä van Goghin kohtaloa vaan jatkaa provokatiivista linjaansa. Nomadissa Hirsi Ali käy läpi sukunsa traagisia kohtaloita ja omaa elämäänsä kiirastulessa, jonka läpi hän on kulkenut muutettuaan Hollantiin ja Yhdysvaltoihin. Nomad valottaa ristiriitaa, jonka ylhäältä annettujen moraalisten ja ideologisten ohjeiden ja länsimaisten arvojen yhteentörmäys voi aiheuttaa. Samalla käsitellään radikalisoitumisen dynamiikkaa: sitä, kuinka ”tavallisista” muslimeista tulee ”poliittisesti aktiivisia”.
Hirsi Ali kuvaa pitkäjänteistä ja taktisesti hiottua menetelmää, jossa kohde radikalisoidaan vasta, kun tämän mieli on valmis. Hirsi Ali näkee vaaran merkkejä erityisesti Euroopassa. Moskeijoiden monotoninen saarnaaminen on muuttunut aggressiiviseksi, poliittiseksi ja nuorisoa kosiskelevaksi. Uutta on myös se, että ääriainekset värväävät joukkoihinsa myös naisia, mikä ei aiemmin olisi tullut kuuloonkaan. Nomad tarjoaa toimintasuosituksia: yksittäisten radikaalien johtohahmojen sijasta tulisi keskittyä niihin sisältöihin ja keinoihin, joilla ihmisiä hienovaraisesti ja taktisesti radikalisoidaan.
Uskonnon ohella kritiikki kohdistuu yhteiskuntajärjestelmiin. Hirsi Alin mukaan lännen kulttuurirelativismiin sisältyy paradoksi: sallimalla yhteiskunnissaan ilmiöitä, jotka murentavat yksilönvapauksia, tasa-arvoa ja demokratiaa, läntiset yhteiskunnat sekä haurastuttavat omaa arvopohjaansa että vahvistavat ääri-liikehdintää.
Hirsi Ali paheksuu länsimaisia viittauksia toiseuteensa mutta perustelee omat näkemyksensä ”aidolla” empiirisellä kokemuksellaan. ”Söpöissä huiveissa esiintyvät yhdysvaltalaiset opiskelijatytöt” eivät Hirsi Alin mukaan ymmärrä, millaista on elää musliminaisena alistavassa yhteisössä vaikkapa Saudi-Arabiassa. Kirjoittaja haastaa modernit muslimit ottamaan myös islamin epäkohdat esille siinä missä he arvostelevat muitakin yhteiskunnallisia ongelmia.
Hirsi Ali kuuluu niihin islamin kriitikoihin, joiden näkemyksiä värittävät raadolliset omakohtaiset kokemukset. Siksi Nomad ja hänen aiemmat teoksensa on helppo sivuuttaa henkilökohtaisten pettymysten purkamisena. Lisäksi Hirsi Alin viha–rakkaus-suhde islamiin herättää kysymyksiä kirjoittajan tavoitteista: pyrkiikö hän lopulta vain uudistamaan itselleen selvästi tärkeää uskontoa?
Joka tapauksessa Hirsi Ali on näkemyksissään armoton. Hänen mukaansa islamin olennaisia piirteitä ovat alistuminen ja opetusten kyseenalaistamattomuus. Kirjoittaja ylistää klassisen liberalismin ja valistuksen arvoja, jotka ovat hänelle perustavanlaatuisen tärkeitä.
Oli Ayaan Hirsi Alin ajatuksista mitä mieltä tahansa, tarina Mekkan koraanikoulussa kasvaneesta tytöstä poleemiseksi ja ristiriitaiseksi poliitikoksi sekä tutkijaksi on huikea.
Tiina Tarvainen
Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteiden maisteri
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää