Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kirjatutka: Muslimifeministi varoittaa ääri-islamista

Ayaan Hirsi Ali: Nomad: A Personal Journey Through the Clash of Civilizations. Simon & Schuster 2010, 304 s.

Tiina Tarvainen


Analyyttistä keskustelua maahanmuutosta, kotoutumisesta sekä eristäytymisen ja radikalisoitumisen riskeistä on toistaiseksi käyty Suomessa vähän, etenkin verrattuna siihen, kuinka aiheet ovat nousseet poliittiseen keskusteluun muualla Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Suomalainen debatti kulminoituu lähinnä marginaaliryhmien tunnepitoisiksi mielipiteiksi.

Keskustelunaihetta tarjoaa somalialaissyntyisen Ayaan Hirsi Alin tuorein teos Nomad. Aiemmin Hollannissa asunut Hirsi Ali muistetaan viiltävän islamkriittisistä teoksistaan Neitsythäkki ja Pakomatkalla sekä lyhytelokuvasta Submission, joissa hän käsitteli omaa historiaansa ja musliminaisten elämää, alistumista aviomiehelle, suvulle, Koraanille ja kohtalolle. Lyhytelokuvan jälkeen Hirsi Ali sai tappouhkauksia ja pakeni Yhdysvaltoihin. Elokuvan ohjaaja Theo van Gogh kuoli kiihkomielisen musliminuorukaisen veitseniskuihin.

Hirsi Ali ei osoita pelkäävänsä van Goghin kohtaloa vaan jatkaa provokatiivista linjaansa. Nomadissa Hirsi Ali käy läpi sukunsa traagisia kohtaloita ja omaa elämäänsä kiirastulessa, jonka läpi hän on kulkenut muutettuaan Hollantiin ja Yhdysvaltoihin. Nomad valottaa ristiriitaa, jonka ylhäältä annettujen moraalisten ja ideologisten ohjeiden ja länsimaisten arvojen yhteentörmäys voi aiheuttaa. Samalla käsitellään radikalisoitumisen dynamiikkaa: sitä, kuinka ”tavallisista” muslimeista tulee ”poliittisesti aktiivisia”.

Hirsi Ali kuvaa pitkäjänteistä ja taktisesti hiottua menetelmää, jossa kohde radikalisoidaan vasta, kun tämän mieli on valmis. Hirsi Ali näkee vaaran merkkejä erityisesti Euroopassa. Moskeijoiden monotoninen saarnaaminen on muuttunut aggressiiviseksi, poliittiseksi ja nuorisoa kosiskelevaksi. Uutta on myös se, että ääriainekset värväävät joukkoihinsa myös naisia, mikä ei aiemmin olisi tullut kuuloonkaan. Nomad tarjoaa toimintasuosituksia: yksittäisten radikaalien johtohahmojen sijasta tulisi keskittyä niihin sisältöihin ja keinoihin, joilla ihmisiä hienovaraisesti ja taktisesti radikalisoidaan.

Uskonnon ohella kritiikki kohdistuu yhteiskuntajärjestelmiin. Hirsi Alin mukaan lännen kulttuurirelativismiin sisältyy paradoksi: sallimalla yhteiskunnissaan ilmiöitä, jotka murentavat yksilönvapauksia, tasa-arvoa ja demokratiaa, läntiset yhteiskunnat sekä haurastuttavat omaa arvopohjaansa että vahvistavat ääri-liikehdintää.

Hirsi Ali paheksuu länsimaisia viittauksia toiseuteensa mutta perustelee omat näkemyksensä ”aidolla” empiirisellä kokemuksellaan. ”Söpöissä huiveissa esiintyvät yhdysvaltalaiset opiskelijatytöt” eivät Hirsi Alin mukaan ymmärrä, millaista on elää musliminaisena alistavassa yhteisössä vaikkapa Saudi-Arabiassa. Kirjoittaja haastaa modernit muslimit ottamaan myös islamin epäkohdat esille siinä missä he arvostelevat muitakin yhteiskunnallisia ongelmia.

Hirsi Ali kuuluu niihin islamin kriitikoihin, joiden näkemyksiä värittävät raadolliset omakohtaiset kokemukset. Siksi Nomad ja hänen aiemmat teoksensa on helppo sivuuttaa henkilökohtaisten pettymysten purkamisena. Lisäksi Hirsi Alin viha–rakkaus-suhde islamiin herättää kysymyksiä kirjoittajan tavoitteista: pyrkiikö hän lopulta vain uudistamaan itselleen selvästi tärkeää uskontoa?

Joka tapauksessa Hirsi Ali on näkemyksissään armoton. Hänen mukaansa islamin olennaisia piirteitä ovat alistuminen ja opetusten kyseenalaistamattomuus. Kirjoittaja ylistää klassisen liberalismin ja valistuksen arvoja, jotka ovat hänelle perustavanlaatuisen tärkeitä.

Oli Ayaan Hirsi Alin ajatuksista mitä mieltä tahansa, tarina Mekkan koraanikoulussa kasvaneesta tytöstä poleemiseksi ja ristiriitaiseksi poliitikoksi sekä tutkijaksi on huikea.

Tiina Tarvainen
Kirjoittaja on helsinkiläinen valtiotieteiden maisteri
 
Ulkopolitiikka 2/2011

Sauli Niinistö: Velanmaksun aika

Juha Mäkinen

Välineet ja mekanismit

Juha Mäkinen

Euroopan hinta

Teija Tiilikainen

Yhdysvallat pyyhkii arabikadun pölyjä

Ari Kerkkänen

Brysselissä häärii liikaa kokkeja

Kristi Raik

Kirjatutka: Kädenvääntöä terroristien kanssa

Toby Archer

Mitä on "suomettuminen"?

Jukka Huopaniemi

Kruunupäiden juhlat

Juha Mäkinen

Vaihtoehtoinen rauhanpalkinto

Juha Mäkinen

Virtaa Niilistä

Joonas Pörsti

Velkaantumisen pitkä tie

Samu Kurri

Ylös velkasuosta

Samu Kurri

Remontti nosti kansankodin arvoa

Antti Kivimäki

Vaikeasti hallittava mosaiikki

Outi Korhonen

Pitkä tie demokratiaan

Taru Salmenkari

Afrikan diktatuurien aikalisä

Anna-Kaisa Hiltunen

Afrikan hirmuisimmat hallitsijat

Anna-Kaisa Hiltunen

Nuorta työikäistä väkeä

Anna-Kaisa Hiltunen

Al-Qaidan etsikkoaika

Juha Saarinen

Diplomaattien kapina

Louis Clerc

L’exception marocaine

Anna Virkama

Avoimuuden aikakausi

Sinikukka Saari, Arto Nokkala

Iso yhteiskunta, pieni valtio

Olli-Matti Nykänen

Epätietoinen kolmas sektori

Olli-Matti Nykänen

Suomen kriisinhallinnan uusi tarina

Touko Piiparinen

Operaatio Paxin jälkilypsy

Jaakko Blomberg

Yhden onni, toisen tappio

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Pragmatisti presidenttinä

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Muslimifeministi varoittaa ääri-islamista

Tiina Tarvainen

Kirjatutka: Muslimimaailman valtasukujen tyttäret

Janne Hopsu

Kirjatutka: Internetin luoma vapaus on illuusio

Juha Mononen

Kirjatutka: Populismin oravanpyörä uhkaa taloutta

Mikael Wigell

Kirjatutka: Alati jatkuva itä–länsi-ottelu

Pekka Vahvanen

Lyömäase liennytystä vastaan

Juha Mäkinen

Eurokriisi on seurausta poliittisesta projektista

Katarina Sehm-Patomäki

Serbia katsoo Eurooppaan

Rinna Kullaa, Tanja Tamminen

Counter-jihad ja Norjan tragedia

Toby Archer

Voisiko internetistä olla ihmisoikeudeksi?

Miia Halme-Tuomisaari

 

Tervetuloa entistä parempaan maailmaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Kirjatutka: Leïla ja puoli valtakuntaa

Anna Virkama