Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
Kirjatutka: Muslimimaailman valtasukujen tyttäret
Clinton Bennett: Muslim Women of Power. Gender, Politics and Culture in Islam. Continuum 2010, 236 s.
Papiksi vihitty State University of New Yorkin tutkija Clinton Bennett käsittelee Muslim Women of Power -kirjassaan viittä naisjohtajaa muslimimaissa. Bhutton lisäksi mukana ovat Bangladeshin pääministeriydestä keskenään kilpailleet Khaleda Zia ja Sheikh Hazina Wazed, Indonesian entinen presidentti Megawati Sukarnoputri sekä Turkin entinenpää- ja ulkoministeri Tansu Çiller.
Bennett listaa kolme lähestymistapaanaisten rooliin islamilaisissa maissa: naiset voidaan nähdä miehiin nähden tasaarvoisina mutta erilaisina (vanhoillinen tulkinta, jonka mukaan naisilla ja miehillä ei ole samoja oikeuksia), miehet ja naiset voidaan nähdä tasa-arvoisina (Bennettin itsensä kannattama ”feministinen”ja nykyaikainen pyhien tekstien tulkinta), tai islamia voidaan vaatia hylättäväksi.
Kirja tekee selväksi, että yritys ängetä islam, naisten asema, ympäröivä kulttuuri ja politiikka samaan muottiin maassa kuin maassa on todellisuudelle vieras. Bennett ei kiistä uskonnon merkitystä mutta muistuttaa, että valtiot lainsäädäntöineen ovat erilaisia. Esimerkiksi Turkki on virallisesti maallinen, kun taas Pakistan on islamilainen tasavalta.
Bennettin tutkimissa tapauksissa naisten poliittiselle johtajuudelle esi-Muslimimaailman valtasukujen tyttärettetyt vastalauseet olivat mielipiteitä ja asenteita eivätkä
perustuslaillisia esteitä. Pakistanissa uskonnollista lakia shariaatulkitseva korkein oikeus tosin totesi, että nainen voi olla pääministeri vain siinä tapauksessa, että presidenttinä on mies. Bennettin tutkimissa maissa ajatellaan yleisesti, että naisten paikka on kotona– mutta naiset ovat silti mukana myös islamilaisten, jopa islamististen, puolueiden toiminnassa.
Bennettin kirjan viidestä johtajasta muut kuin Turkin Çiller nousivat valtaanpoliittisen dynastian jäseninä. Osa tutkituista koki uransa ”kohtalona” jatkaa perheensä aatteiden levitystä. Tämä ei kuitenkaan ole vain naisten keino päästä eteenpäin: ”Kaikkien poliitikkojen on tehtävä nimensä tunnetuksi, saavutettava jotain erityistä päästäkseen mukaan politiikan areenalle ja kerätäkseen ääniä”, Bennett muistuttaa.
Onko sukupuolella sitten merkitystä? Naiseus on vaikuttanut yhdessä vaikutusvaltaisen perhetaustan kanssa naisten valtaannousuun, Bennett vastaa. Esille nousemisessa auttoi esimerkiksi näyttävä ulkonäkö mutta myös asema surmatun isän kärsivänä tyttärenä.
Bennettin mukaan ”naisjohtajat yrittävät hallita konsensuksella ja kiinnittää erityistä huomiota muiden muassa konfliktinratkaisuun, ihmisoikeuksiin, terveydenhuoltoon ja koulutukseen”. Silti naiset eivät olleet toimissaan miehiä pehmeämpiä: esimerkiksi Çiller oli taloussuuntautunut, ja Khaleda Ziaanverrattuna häntä on pidetty autoritaarisena.
Bennett pohtii varsin vähän sitä, miksei naisia ole noussut vallan huipulle arabimaissa. Hänen mukaansa miesten ote vallasta arabimaissa vahvistui, kun islam levisi sotilaallisesti, hallintaan otettiin yhä laajempia alueita ja miehet ylläpitivät mieskeskeisiä tulkintoja Koraanista. Arabimaissa on ollut nykyaikana kuitenkin vahvoja naistaustavaikuttajia, kuten Egyptin ja Tunisian entisten presidenttienpuolisot Suzanne Mubarak ja Leïla Ben Ali. Vielä on varhaista sanoa, nostavatko kansannousut esiin useampianaisia.
Oman tutkimuksen paikka olisiva teurooppalaiset naismuslimipoliitikot. Heistä näkyvin lienee Ranskan oikeusministerinätoiminut Rachida Dati.
Janne Hopsu
Kirjoittaja on MTV3:n ulkomaantoimittaja
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää