Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
Kirjatutka: Internetin luoma vapaus on illuusio
Jevgeni Morozov: The Net Delusion. How Not to Liberate The World. Allen Lane 2011, 408 s.
Internet ja sosiaalinen media vaalivat tiedon nopeaa ja vapaata virtausta, mikä vahvistaa yksilön asemaa ja edistää ihmisyhteisöjen kykyä järjestäytyä. Autoritaarisissa maissa tietoteknisen kehityksen käynnistämä tiedon vallankumous haastaa valtiolliset propagandamonopolit ja helpottaa hallitusten vastustamista. Syntyy uusia mahdollisuuksia avoimuudelle ja demokratialle, kuten Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä on alkuvuodesta nähty. Arabimaiden kansannousuissa uusi viestintäteknologia toimi eräänlaisena poliittisten prosessien kiihdyttimenä.
Mutta muuttaako internet kansainvälistä politiikkaa, ja mihin suuntaan? Aiheesta on virinnyt aktiivinen akateeminen keskustelu, jota leimaa varovainen optimismi. Sosiaalisen median poliittisen voiman nähdään lisäävän vapautta pitkällä aikavälillä.
Jevgeni Morozov on asiasta eri mieltä. Hänellä on viestintäteknologian ja demokratian suhteesta synkkä näkemys.
Valkovenäläistaustaisella Morozovilla on henkilökohtaista kokemusta demokratian edistämisestä uuden median keinoin. Soros-säätiön tukeman kansalaisjärjestön palveluksessa Morozov opetti aktivisteja haastamaan presidentti Aljaksandr Lukašenkan diktatuurin bloggaamalla ja verkostoitumalla. Morozov tunnustautuukin uskonsa menettäneeksi idealistiksi, ex-kyberutopistiksi. Nyt hänen tavoitteenaan on tuoda poliittista realismia teknologiavetoiseen keskusteluun internetistä ja demokratiasta.
Morozov ei näe internetiä ainoastaan demokratiaa vahvistavana teknologiana. Hän todistaa vakuuttavin esimerkein, miten modernit autoritaariset valtiot kehittävät yhä hienostuneempia tapoja sensuroida ja valvoa kansalaisiaan ja levittää propagandaa uudessa viestintäympäristössä.
Morozovin mukaan internet myös latistaa ja pirstaloi julkista keskustelua ja voi hukuttaa tärkeät viestit kovenevan melun ja kiihtyvän rytmin kakofoniaan. Sitä paitsi internetin jatkuvasti tarjoamalla ajanvietteellä on strategista arvoa autoritaarisille hallinnoille: jokaista uutta digitaaliaktivistia kohden syntyy useita digitaalivankeja. He ovat kuluttamisen, viihteen ja pornon koukuttamia, passiivisia oman aikansa sivustakatsojia.
Uudet teknologiat muuttavat myös diplomatiaa. Morozovin mukaan se muuttuu valtioiden välisestä luottamuksellisesta toiminnasta valtioiden ja kansalaisten väliseksi dialogiksi – mutta digitaalista diplomatiaa ei tehdä tyhjiössä vaan poliittisen historian virrassa, missä kamppaillaan aatteista ja valta-asemista.
Siksi Morozov kritisoi nimenomaan lännen naiivia uskoa internetin vapauttavaan luonteeseen. Morozoville verkon vapaus on illuusio: hänen mukaansa teknologia ei vapauta ihmisiä eikä poliittisiinongelmiin ole teknologisia ratkaisuja.
Ongelmatonta ei ole myöskään yksityisen sektorin aktiivisuus ulkopolitiikan teossa. Morozov muistuttaa muun muassa siitä, että omien kaupallisten intressiensä ohjaamat amerikkalaisyritykset, kuten Facebook, Google ja Twitter, eivät aina suojaa käyttäjiensä yksityisyyttä riittävän tiukasti.
Joka tapauksessa vapaan tiedonkulun merkitys korostuu sitä mukaa, kun internetin rooli ihmisten arkielämässä ja poliittisessa toiminnassa kasvaa. Uudet teknologiat muuttavat kulttuuria laajasti ja vaikeasti ennustettavalla tavalla. Kansainvälisen politiikan näkökulmasta on tärkeää, mihin suuntaan globaalit tietoverkot kehittyvät. Tulevaisuuden skenaariot vaihtelevat optimistisen vapaan tiedonvälityksen utopiasta pessimistiseen erillisten ja tarkkaan valvottujen internetsaarekkeiden dystopiaan.
Juha Mononen
Kirjoittaja on viestintäalan yrittäjä.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää