Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
Kirjatutka: Populismin oravanpyörä uhkaa taloutta
Sebastian Edwards: Latin America and The False Promise of Populism. University of Chicago Press 2010, 296 s.
Sebastian Edwards esitti jo 20 vuotta sitten yhdessä kollegansa Rudiger Dornbuschin kanssa näkemyksen, jonka mukaan Latinalaisen Amerikan maille tyypillinen ”talouspopulismi” johtaa väistämättä tuhoon. Alue on jäänyt kehityksessä jälkeen vastuuttoman jakopolitiikan ja ylettömän talouden sääntelyn vuoksi. Näkemys sai paljon huomiota ja auttoi tasoittamaan tietä 1990-luvun uudistuksille, niin sanotulle Washingtonin konsensukselle, jonka aikana talouden sääntelyä purettiin ja valtionyhtiöitä yksityistettiin.
Kirjassaan Left Behind Edwards käsittelee teemaa uudelleen. Häntä huolestuttaa talouspopulismin uusi nousu Latinalaisessa Amerikassa. Venezuelan Hugo Chávezin, Bolivian Evo Moralesin ja muiden populististen presidenttien harjoittama talouspolitiikka on taas johtamassa katastrofiin. Edwardsin mukaan Latinalaisen Amerikan maat tarvitsevat pikemminkin lisää markkinauudistuksia. Hän käyttää suuren osan kirjasta osoittaakseen, kuinka 1990-luvun uudistukset jäivät pahasti puolitiehen, vaikka mediassa asiasta on vallinnut päinvastainen käsitys.
Uudistuksista huolimatta Latinalaisen Amerikan taloudet ovat yhä maailman protektionistisimpia ja säännellyimpiä. Edwardsin mielestä markkinauudistuksia ei näin ollen voi syyttää Latinalaisen Amerikan 1990-luvun loppupuolen ja 2000-luvun alun talousahdingosta; talousmenestyksen kehnous johtui nimenomaan markkinauudistustoimien vajavaisuudesta. Jotkut toimet taas eivät olleet Washingtonin konsensuksen mukaisia vaan ristiriidassa uuden markkinasuuntauksen kanssa. Sellainen oli esimerkiksi Argentiinan peson dollarikytkentä, joka vaikutti olennaisesti maan talouden romahtamiseen vuonna 2001.
Edwards on aikaisemmissa töissään tutkinut laajasti valuuttakytköksiä ja osoittanut, että pitkällä aikavälillä dollarikytköksiä on useimmiten seurannut valuuttakriisi.
Edwards kuitenkin muistuttaa, että Washingtonin konsensuksen kaltaiset talouspolitiikan uudistukset eivät riitä vakaan talouskasvun luomiseksi. Kirjan keskeinen sanoma onkin, että modernin talouden kannalta keskeiset instituutiot – omistusoikeuksien vakaus, hallinnon läpinäkyvyys, puolueeton oikeuslaitos ja vahva demokratia – ovat Latinalaisessa Amerikassa heikkoja.
Edwards pelkää, että joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta, Chile näistä vahvimpana esimerkkinä, alueen maat ovat joutuneet populistiseen oravanpyörään: heikot instituutiot jättävät tilaa talouspopulismille, joka on omiaan heikentämään modernin talouskehityksen kannalta välttämättömiä instituutioita entisestään.
Edwards ei siis kaikesta huolimatta ole mikään yksioikoinen markkinakiihkoilija. Hän kuuluu pikemminkin siihen taloustieteilijöiden joukkoon, joka korostaa myös poliittisten instituutioiden merkitystä
talouskasvulle.
Edwards esittelee keskeisimpiä historiallisia syitä instituutioiden heikkoudelle Latinalaisessa Amerikassa: siirtomaa- ajalta periytyvää poliittisen järjestelmän korruptoituneisuutta, sosiaalisia konflikteja ja eriarvosuutta. Lisäksi hän tarkastelee tämän heikkouden seurauksia taloudelle ja sosiaalisille olosuhteille. Näin kirja palvelee myös yleisellä tasolla mainiona katsauksena institutionaaliseen talousnäkemykseen Latinalaisen Amerikan kontekstissa.
Mikael Wigell
Kirjoittaja on tutkija Ulkopoliittisessa instituutissa.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää