Serbia katsoo Eurooppaan

Rinna Kullaa, Tanja Tamminen

Serbia etsii sotarikoksista syytetyn Ratko Mladićin luovutuksella tietä ulos talousvaikeuksista.

Kauan etsitty serbikenraali Ratko Mladić pidätettiin 26. toukokuuta vain 80 kilometriä Serbian pääkaupungista Belgradista. Mladić siirrettiin Haagiin, missä YK:n turvallisuusneuvoston perustama tuomioistuin ICTY käsittelee entisen Jugoslavian alueen sotien sotarikoksia.

Mladićia syytetään muun muassa kansanmurhasta ja 8 000 bosnialaisen pojan ja miehen joukkomurhasta Srebrenicassa, Bosnia-Hertsegovinassa vuonna 1995. Srebrenican joukkosurma oli Euroopan suurin sitten toisen maailmansodan.

Mladićin pidätyksen jälkeen lehdistö keskittyi siihen, mikä vaikutus tapahtumalla on uhrien omaisille Bosniassa. Pidätyksellä on kuitenkin käytännön merkitystä Serbialle. Avainkysymykset ovat, miksi Serbian demokraattinen johto oli voimaton luovuttamaan Mladićia ennen vuotta 2011 ja mitä luovutus merkitsee maan tulevaisuudelle.

Joka viides on työtön

Mladićin pidätyksessä on kiinnostavia yhtäläisyyksiä Serbian entisen presidentin Slobodan Miloševićin luovutukseen Haagin rikostuomioistuimeen kymmenen vuotta sitten, heinäkuussa 2001.

Milošević astui Serbiassa valtaan 1980-luvun lopulla. Seuraavan kahden vuosikymmenen aikana Jugoslavia hajosi. Miloševićin hallintatapa oli nationalismiin nojaava osittaisdiktatuuri, joka tukeutui uhkakuvaretoriikkaan: Milošević lietsoi pelkoa siitä, että niitä serbejä, jotka jäivät etnisiksi vähemmistöiksi muihin entisiin Jugoslavian tasavaltoihin, kohtaisi tuhoisa kohtalo.

Milošević syrjäytettiin Serbian ja Montenegron muodostaman tynkä-Jugoslavian johdosta vuonna 2000. Miloševićin luovutuksen aikaan vuonna 2001 työttömyys Serbian ja Montenegron muodostamassa Jugoslaviassa oli lähes 40 prosenttia. Luovutus tapahtui päivää ennen Brysselin kansainvälistä avunantajakonferenssia, jossa maalle luvattiin 1,28 miljardia dollaria tukia ja lainoja.

Serbian talous on vaikeassa tilassa aivan kuten Miloševicin luovutuksen aikaan. Keskipalkka on vain 320 euroa kuukaudessa, ja maassa vallitsee noin 19 prosentin työttömyys. Järjestäytynyt rikollisuus hallitsee esimerkiksi rakennusteollisuutta, monia tuontioikeuksia ja tuotemerkkien edustajuuksia.

Nationalismi hellittää

Mladićin pitkittyneen karkuruuden tausta ulottuu syvälle Serbian 1990-luvun sisäpolitiikkaan. Miloševićin jälkeen valtaan nousivat Demokraattinen puolue DS ja Serbian Demokraattinen puolue DSS. Edellisen riveistä pääministeriksi nousi Zoran Djindjić, jälkimmäisen joukoista valittiin presidentti Vojislav Koštunića.

Serbian poliittista kenttää hallitsi valtapuolueiden välinen konflikti: pääministeri Djindjić uskoi nopeaan avautumiseen kohti länttä, kun taas presidentti Koštunića ei halunnut antaa ulkovaltojen määritellä Serbian kehitystä.

Nyt Serbian poliittinen kartta on selvästi muuttunut vastakkainasettelun ajoista. Vuonna 2007 Serbian eduskuntavaaleissa voiton vei Demokraattinen puolue DS. Puolueen ehdokas Boris Tadić oli noussut presidentiksi jo vuonna 2004, ja neljä vuotta myöhemmin hänet valittiin toiselle presidenttikaudelle.

Sekä DS että Serbian toiseksi suurin puolue, entisen äärikansallismielisen Tomislav Nikolicin johtama Serbian edistyspuolue, julistavat EU-jäsenyyden ulkopoliittiseksi päämääräkseen.

Rationaalista politiikkaa

Kroatia ja Serbia ovat entisen Jugoslavian suurimmat taloudet: Kroatian bruttokansantuote on 63 miljardia dollaria, Serbian 43 miljardia dollaria.

Mladić pidätettiin 17 päivää ennen kuin Euroopan komissio suostui siihen, että Kroatian EU-jäsenyysneuvottelut viedään päätökseen. Sekä Kroatian presidentti Ivo Josipović että Serbian presidentti Tadić olivat vierailleet Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn luona samalla viikolla, kun komission tuki Kroatian EU-jäsenyydelle julkistettiin.

Boris Tadićin tavoitteena on saada Serbia mukaan Kroatian EU-jäsenyysneuvotteluiden imuun. Taustalla on lisäksi toiveita EU:n taloudellisesta tuesta. 1990- ja 2000-luvulla Serbia haki tukea itäisiltä kumppaneiltaan Kiinalta ja Venäjältä, mutta nyt katse on kääntynyt länteen.

Kroatian EU-jäsenyysneuvottelut aloitettiin sen jälkeen, kun yhteistyö Haagin sotarikostuomioistuimen kanssa oli johtanut kroatialaiskenraali Ante Gotovinan pidätykseen vuonna 2005. Serbikenraalin pidätys oli välttämätön sekä kauppasuhteiden että EU-jäsenyyden kannalta. Serbialle povataan nyt EU:n ehdokasmaan statusta.

Sotarikollisten vangitseminen ja EU-jäsenyysmyönteisten puolueiden synty niin Serbiassa kuin Kroatiassakin osoittaa, että kansainvälisen yhteisön toiminnalla on ollut alueella merkitystä.

Kirjoittajista Kullaa on Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori ja Tamminen työskentelee tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää