Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Voisiko internetistä olla ihmisoikeudeksi?

Miia Halme-Tuomisaari

Internetin määrittäminen ihmisoikeudeksi on elitististä ja hämärtää entisestään ihmisoikeuksien käsitettä.

Internetyhteys on YK:n mukaan ihmisoikeus, uutisoivat muun muassa Helsingin Sanomat (6.6.) ja Los Angeles Times (3.6.) kesäkuussa. Uutisissa viitattiin YK:n ihmisoikeusneuvoston toukokuiseen raporttiin, jossa korostettiin mahdollisuutta taata tiedon- ja ilmaisunvapauden toteutuminen internetin avulla.

Lisäksi raportissa painotettiin, että laajasti saatavilla olevat internetyhteydet voivat pienentää länsimaiden ja kehitysmaiden välistä digitaalista kuilua.

Aiheesta on keskusteltu kuluneen vuosikymmenen aikana paljon esimerkiksi YK:ssa ja EU:ssa. Aihetta ovat korostaneet myös kansalaisjärjestöt, kuten Amnesty International, joka on arvostellut muun muassa Kiinan internetsensuuria.

Viime aikoina internetistä on puhuttu esimerkiksi Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kansannousujen edesauttajana. Myös internet ihmisoikeutena on ollut esillä: BBC julkaisi viime vuonna kyselyn, jonka mukaan valtaosa maailman väestöstä piti internetyhteyttä ihmisoikeutena.

Yritykset ihmisoikeusvastuussa

Suomessa tuli heinäkuussa 2010 voimaan asetus, joka määrittää kohtuuhintaisen yhden megabitin laajakaistayhteyden ”yleispalveluksi”.

Termi on peräisin EU-kontekstista, jossa sillä viitataan posti- ja telepalveluiden saatavuuteen. Asetuksen taustalla on huoli maantieteellisestä eriarvoisuudesta: kaupungeissa internetliittymä on maksanut murto-osan haja-asutusalueiden hinnoista.

Esimerkiksi CNN tulkitsi, että asetus teki internetistä Suomessa lakiin kirjatun oikeuden. Oikeuksista puhui myös edellisen hallituksen viestintäministeri Suvi Lindén asetusta esitellessään.

Itse asetuksessa tai sen valmisteluasiakirjoissa oikeuksista ei kuitenkaan puhuta.

Suomen esimerkki havainnollistaa, kuinka oikeuksien kieli – joka viittaa olemassa oleviin lakeihin ja yleisluontoisiin käsityksiin oikeuksien sisällöstä – laajenee. Nykyään ihmisoikeuskysymyksiksi mielletään esimerkiksi naisten, alkuperäiskansojen ja kehitysvammaisten oikeudet, joita ei vielä YK:n ihmisoikeuksien julistuksen hyväksymisen aikaan vuonna 1948 pidetty yksiselitteisinä ihmisoikeuksina.

Ihmisoikeuksien takaaminen on perinteisesti nähty valtioiden tehtävänä. Suomessa käytännön vastuu laajakaista-asetuksen toteutumisesta on siirretty teleoperaattoreille: niiden tulee toimittaa kohtuuhintaisia laajakaistayhteyksiä taajamiin jopa tappiollisesti.

Ihmisoikeuksiksi määritettyjen palveluiden siirtäminen yritysten vastuulle on kuitenkin ongelmallista. Tarkoitukseen soveltuvaa, sitovaa normistoa on kansainvälisesti vaikea luoda, ja ihmisoikeudet viittaavat perusmerkitykseltään juuri yksilöiden ja valtioiden välisiin suhteisiin.

Lisäksi internetiä koskeva ihmisoikeusnormisto on vähäistä. Esimerkiksi mainittu YK:n ihmisoikeusneuvoston raportti ei ole juridisesti sitova asiakirja. Siksi se ei voi velvoittaa YK:n jäsenvaltioita tai yrityksiä edullisten, saati ilmaisten internetyhteyksien tarjoamiseen.

Ruoka, vesi – ja internet?

Ihmisoikeuksien kieli laajentuu yhä uusille alueille, mutta laajentumista ei tule pitää luonnonlakia muistuttavana ilmiönä. Ihmisoikeuspuheella on kiistaton sija poliittisessa retoriikassa ja kansainvälisessä yhteistyössä – ja puhe on tehokkainta, kun se kohdistuu kaikkein vakavimpiin ihmiskunnan hyvinvoinnin uhkiin.

Suurella osalla maapallon väestöstä ei ole riittävästi ruokaa tai puhdasta juomavettä, sähköstä, tietokoneesta tai lukutaidosta puhumattakaan. Siksi puhe internetistä ihmisoikeutena näyttäytyy utopistisena ja elitistisenä.

Kirjoittaja toimii tutkijatohtorina Helsingin yliopiston Erik Castrén -instituutissa.

 
Ulkopolitiikka 2/2011

Sauli Niinistö: Velanmaksun aika

Juha Mäkinen

Välineet ja mekanismit

Juha Mäkinen

Euroopan hinta

Teija Tiilikainen

Yhdysvallat pyyhkii arabikadun pölyjä

Ari Kerkkänen

Brysselissä häärii liikaa kokkeja

Kristi Raik

Kirjatutka: Kädenvääntöä terroristien kanssa

Toby Archer

Mitä on "suomettuminen"?

Jukka Huopaniemi

Kruunupäiden juhlat

Juha Mäkinen

Vaihtoehtoinen rauhanpalkinto

Juha Mäkinen

Virtaa Niilistä

Joonas Pörsti

Velkaantumisen pitkä tie

Samu Kurri

Ylös velkasuosta

Samu Kurri

Remontti nosti kansankodin arvoa

Antti Kivimäki

Vaikeasti hallittava mosaiikki

Outi Korhonen

Pitkä tie demokratiaan

Taru Salmenkari

Afrikan diktatuurien aikalisä

Anna-Kaisa Hiltunen

Afrikan hirmuisimmat hallitsijat

Anna-Kaisa Hiltunen

Nuorta työikäistä väkeä

Anna-Kaisa Hiltunen

Al-Qaidan etsikkoaika

Juha Saarinen

Diplomaattien kapina

Louis Clerc

L’exception marocaine

Anna Virkama

Avoimuuden aikakausi

Sinikukka Saari, Arto Nokkala

Iso yhteiskunta, pieni valtio

Olli-Matti Nykänen

Epätietoinen kolmas sektori

Olli-Matti Nykänen

Suomen kriisinhallinnan uusi tarina

Touko Piiparinen

Operaatio Paxin jälkilypsy

Jaakko Blomberg

Yhden onni, toisen tappio

Olai Voionmaa

Kirjatutka: Pragmatisti presidenttinä

Markku Ruotsila

Kirjatutka: Muslimifeministi varoittaa ääri-islamista

Tiina Tarvainen

Kirjatutka: Muslimimaailman valtasukujen tyttäret

Janne Hopsu

Kirjatutka: Internetin luoma vapaus on illuusio

Juha Mononen

Kirjatutka: Populismin oravanpyörä uhkaa taloutta

Mikael Wigell

Kirjatutka: Alati jatkuva itä–länsi-ottelu

Pekka Vahvanen

Lyömäase liennytystä vastaan

Juha Mäkinen

Eurokriisi on seurausta poliittisesta projektista

Katarina Sehm-Patomäki

Serbia katsoo Eurooppaan

Rinna Kullaa, Tanja Tamminen

Counter-jihad ja Norjan tragedia

Toby Archer

Voisiko internetistä olla ihmisoikeudeksi?

Miia Halme-Tuomisaari

 

Tervetuloa entistä parempaan maailmaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Kirjatutka: Leïla ja puoli valtakuntaa

Anna Virkama