Talouskriisin alta paljastuu uusi maailmanjärjestys

Teija Tiilikainen

Globaali valtajärjestys on ollut muutoksen kourissa jo kaksi vuosikymmentä. Vieläkään ei ole kirkossa kuulutettu, minkälaiseen pysyvämpään olotilaan se mahdollisesti seuraavaksi asettuu. Varmaa on kui­tenkin, ettei Eurooppa ole enää järjestelmän polttopisteessä niin hyvässä kuin pahassakaan, kuten viime vuosisadalla.

Uusi maailmanjärjestys rakentuu Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen valta-akselin ympärille. Aasian ja Tyynenmeren alueesta tulee globaalin valtadynamiikan kannalta keskeinen alue Eu­roopan jäädessä taka-alalle.

Yhdysvaltalainen politiikan tutkija Daniel Hamilton sanoo tässä UP-lehden numerossa, että myös transatlanttisten suhtei­den painopiste on väistämättä siirtynyt Euroopan ulkopuolelle. Yhdysvaltain ja Euroopan kumppanuutta tarvitaan nyt glo­baalien ongelmien ratkaisemiseksi ja maantieteellisesti etäisten uhkakuvien pitämiseksi loitolla.

Euroopalle tämä merkitsee yhtäältä, että Yhdysvallat toivoo siltä entistä selkeämpää tukea omille globaalipoliittisille tavoit­teilleen historiallisen arvoyhteyden nimissä. Toisaalta Yhdysvallat panostaa vähemmän Euroopan vakauteen ja turvalli­suuteen, koska odottaa Euroopan kykenevän nyt hoitamaan oman kotikenttänsä.

Eurooppa on vasta heräämässä uuteen vastuulliseen rooliinsa. Vastuunkanto oman lähialueen turvallisuudesta on pitkään perustunut transatlanttiseen suhteeseen. Samalla on luotettu tämän suhteen pysyvyyteen.

Kun Euroopalta nyt odotetaan entistä vahvempaa otetta, manner on väistämättä jäänyt omien asenteidensa vangiksi. Tästä käyvät esimerkeiksi niin Euroopan unionin toiminta­kyvyn puute Libyan kriisissä kuin unionin nopean toiminnan joukkojen jääminen käyttämättä.

Globaali talouskriisi on jättänyt varjoonsa monta muuta kohtaa globaalipolitiikan asialistalla. Kun kriisi jossain vaihees­sa hellittää, päästään arvioimaan sen heijastumista globaaleihin valtasuhteisiin. Kriisi on pakottanut EU:n etsimään uudelleen johtajuutta. Talous- ja rahaliiton paikkaileminen lyö leimansa koko unionin poliittiseen järjestelmään, ja selvää on, että kes­kustelu talouspolitiikan demokraattisesta legitimiteetistä on pääsemässä valloilleen.

Toinen keskeinen kysymys on, edistävätkö tehdyt toimet unionin johtajuutta globaaleilla areenoilla. Finanssikriisiin vastattiin luomalla suurten talouksien G20-rakenne. Kun tätärakennetta ryhdytään institutionalisoimaan, valtaa jaetaan uudelleen.

Tässä UP-lehden numerossa tarkastellaan muuttuvan maa­ilmanjärjestyksen keskeisiä palasia: Yhdysvaltojen suhteita Eu­rooppaan ja Kiinaan sekä toisaalta Aasian kahden nousevan suurvallan Kiinan ja Intian välisiä jännitteitä. Euroopan on ratkaistava, miten se asemoituu suhteessa Yhdysvaltojen ja Kiinan kovenevaan uhitteluun.

Euroopassa kaksi alueellista suurvaltaa, Saksa ja Puola, näyttävät kulkevan osin eri suuntiin. Puola syventää sitoutu­mistaan Eurooppaan, kun taas Saksan solidaarisuuden epäil­lään horjuvan.

Ulkopolitiikka ilmestyy ensimmäistä kertaa historiassaan kokonaan nelivärisenä. Haluamme tarjota lukijoille entistä havainnollisempia valokuvia, karttoja ja tilastografiikkaa, jotka auttavat osaltaan ymmärtämään maailmanjärjestyksen muu­toksia. Tuomme syksyn aikana hyödyllisiä uudistuksia myös lehden internet-sivuille.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää