Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Vaalit vahvistivat Turkin konsensusta

Johanna Nykänen


”Näpit irti internetistämme!” turkkilaiset mielenosoittajat julistivat toukokuussa Istanbulissa yhdessä viime vuosien suurimmista mielenosoituksista. 

Hallituksen kaavailema internetsensuuri on jatkoa tämänvuotiselle ilmaisunvapauden rajoittamiselle: Noin 60 toimittajaa istuu vankilassa syytettynä terrorismista, ja poliittisia toimijoita on pidätetty pitkiksi ajoiksi ilman syytteitä. Freedom House -järjestön tämänvuotisessa maailmanlaajuista lehdistön vapautta arvioivassa raportissa Turkki on 196 maan ja alueen joukossa sijalla 116. 

Turkkia vuodesta 2002 asti hallinnutta Oikeus- ja kehityspuoluetta AKP:ta on tähän saakka pidetty edistysmielisenä. Puolueen on katsottu tuoneen Turkkia lähemmäksi Eurooppaa antamalla tilaa poliittiselle moniäänisyydelle: sananvapauden piiriä on laajennettu lakimuutoksin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja vähemmistöjä, kuten kurdeja, on rohkaistu mukaan päätöksentekoon. 

Nyt hallitus puolustaa sananvapauden rajoittamista toteamalla, että pidätykset kuuluvat oikeusjärjestelmän toimivaltaan. 

· 

AKP:n vastustajien mielestä ilmaisunvapauden rajoitukset varmistavat epäilyt valtapuolueen islamilaisesta agendasta. Tapahtumat nähdään osana puolueen strategiaa, johon kuuluu maallista valtajärjestystä ja liberaalia politiikkaa kannattavien vastustajien eliminointi. 

Sananvapauden rajoittamista ei kuitenkaan voida johtaa yksinomaan islamiin. Kyseessä on ennen muuta poliittisen konsensuksen suojelu. 

AKP on pitkän valtakautensa aikana onnistunut lisäämään poliittista yksimielisyyttä maassa, joka on perinteisesti ollut jyrkästi jakautunut. Jakolinja juontuu kylmän sodan lopusta, jolloin maallistuneiden ja uskonnollismielisten poliittisten toimijoiden kommunisminvastainen allianssi hajosi ja toimijat alkoivat kilpailla keskenään. 

2000-luvulla perinteisen jakolinjan tilalle on kehittynyt hatara konsensus, joka perustuu neljään periaatteeseen: liberaaliin markkinatalouteen, kansallismielisyyteen, kansainväliseen keskinäisriippuvuuteen ja maltilliseen suhtautumiseen uskontoon julkisuudessa. Mukana on kolme suurinta puoluetta, liike-elämän edustajia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita. 

Vastakkainasettelujen hälventäminen on laajentanut yksimielisyyden aluetta. Konsensusta kuitenkin valvotaan nyt entistä tarkemmin, ja konsensuksen vastaiset äänet tuomitaan epäisänmaallisiksi. Yksimielisyyden suojelu menee sananvapauden edelle. 

Konsensuksen ulkopuolelle suljetaan ennen kaikkea Turkin kurdimieliset toimijat. Tämä on vahvistanut yhteiskunnan etniseen identiteettiin perustuvaa jakolinjaa. 

Turkin nykyinen, 1980-luvun sotilasvallankaappauksen ajalta periytyvä autoritäärinen perustuslaki määrittelee kansalaisuuden turkkilaisuuden käsitteellä. Tiukka määritelmä sulkee etnisen ja kielellisen erilaisuuden ulkopuolelleen. 

Turkin hallitus on ottanut perustuslain uudistamisen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistään. Uudistuksen on odotettu johtavan yksilölähtöiseen ja siviilioikeuksiin perustuvaan perustuslakiin, joka tunnustaa Turkin yhteiskunnan moninaisuuden. 

Kesäkuisissa parlamenttivaaleissa valtapuolue sai lähes puolet äänistä ja muidenkin pääpuolueiden kannatus lisääntyi. Kurdimieliset toimijat saivat 550-jäseniseen parlamenttiin 36 paikkaa. 

Vaalitulos vahvisti konsensuksen rajoja, sillä kurdit eivät nousseet perustuslakiuudistuksessa vaa’ankieliasemaan. Vaikka valtapuolue on luvannut kuunnella kaikkia tahoja perustuslakia muotoiltaessa, konsensukseen kuuluva kansallismielisyyden periaate haittaa avointa dialogia. Jos ja kun kansalaisuuden määrittelyssä ei jousteta, kurdikysymyksen ratkaiseminen käy entistä vaikeammaksi. 

EU:n peräänkuuluttama entistä laajempi konsensuskenttä – avoimempi yhteiskunta, jonka päätöksenteossa otetaan huomioon eri toimijoiden äänet – ei ole vahvistanut Turkin demokratiaa. Sen sijaan se on oikeuttanut vähemmistöön jäävien poliittisten äänien tukahduttamisen. 

Johanna Nykänen 
Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Turun yliopiston poliittisen historian laitoksella.
 
Ulkopolitiikka 3/2011

Askel eteenpäin, toinen taakse

Joonas Pörsti/UP

Suomi korostaa Palestiinan kysymyksessä neuvottelutarvetta

Juha Mäkinen/UP

Suomesta puuttuu keskustelukulttuuri

Erkki Pennanen

Epäluulon kierre

Mikael Mattlin

Talouskriisin alta paljastuu uusi maailmanjärjestys

Teija Tiilikainen

Vihreä valta väistyy

Juha Mäkinen/UP

Lähi-idän palapeli etsii kokoajaa

Janne Hopsu

Euroopan rasismi rehottaa

Heta Muurinen

Velka voi tiivistää EU-rivejä

Katarina Sehm-Patomäki

Yhden miehen demokratia

Juha Mäkinen/UP

Leo Riski: Saksa joutuu yhä syvemmälle Eurooppaan

Anna-Kaisa Hiltunen

Kapinaan!

Niina Sarkonen

Kuninkaalliset sotajoukot

Juha Mäkinen

Vallan ja kaupan meri

Lauri Seppälä

Kehitysyhteistyön nousevat tähdet

Joonas Pörsti/UP

Amerikka meni rikki

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Jättiläiset horjuvat

Joonas Pörsti

Intia varustautuu Kiinan pelossa

Janne Halttu

Vaalit vahvistivat Turkin konsensusta

Johanna Nykänen

Armeijalla ratkaisun avaimet Syyriassa

Sanna Olli

Millainen on professorien maailma?

Anna-Kaisa Hiltunen

Maailmannäyttämön ammattilaiset

Anna-Kaisa Hiltunen

Hyökkäävää energiapeliä

Pami Aalto

Kuninkaasta ei saa puhua

Sirpa Nyberg

Palestiina yhdistää voimiaan

Tuomas Mustikainen, Jorma Palovaara

Puola valaa Eurooppaan tulevaisuudenuskoa

Pilvikki Kause

Klaanit hallitsevat Venäjää

Joonas Pörsti

Verkostojen valtio

Vadim Kononenko

Turkki miehittää kolmasosaa Kyproksesta

Filippos Kritiotis

Tosipohjainen jännäri varjotaloudesta

Pasi Nokelainen

Ruhtinas rauhaa rakentamassa

Jyrki Ruohomäki

Rauhanvälityksen opas ruotsalaisittain

Raimo Väyrynen

Demokratiaa voidellaan valheilla

Hiski Haukkala

Tanssia käärmeiden päällä

Janne Hopsu

Tuppisuisuus on väistynyt

Juha Mäkinen

Maailman laidalle ja takaisin

Anna-Kaisa Hiltunen

Leo Riski

Anna-Kaisa Hiltunen

Neljä tulevaisuudenkuvaa

Joonas Pörsti

Daniel Hamilton

Joonas Pörsti

Maailmanpolitiikan kartanlukija

Anna-Kaisa Hiltunen

Vallan runollinen kriitikko

Anna-Kaisa Hiltunen

Eurooppalainen rakenneteoreetikko

Anna-Kaisa Hiltunen

Aktivistiprofessorit vs. uusliberalismi

Anna-Kaisa Hiltunen

Käytännönläheinen akateemikko

Anna-Kaisa Hiltunen