Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Vaalit vahvistivat Turkin konsensusta

”Näpit irti internetistämme!” turkkilaiset mielenosoittajat julistivat toukokuussa Istanbulissa yhdessä viime vuosien suurimmista mielenosoituksista.

Hallituksen kaavailema internetsensuuri on jatkoa tämänvuotiselle ilmaisunvapauden rajoittamiselle: Noin 60 toimittajaa istuu vankilassa syytettynä terrorismista, ja poliittisia toimijoita on pidätetty pitkiksi ajoiksi ilman syytteitä. Freedom House -järjestön tämänvuotisessa maailmanlaajuista lehdistön vapautta arvioivassa raportissa Turkki on 196 maan ja alueen joukossa sijalla 116.

Turkkia vuodesta 2002 asti hallinnutta Oikeus- ja kehityspuoluetta AKP:ta on tähän saakka pidetty edistysmielisenä. Puolueen on katsottu tuoneen Turkkia lähemmäksi Eurooppaa antamalla tilaa poliittiselle moniäänisyydelle: sananvapauden piiriä on laajennettu lakimuutoksin ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja vähemmistöjä, kuten kurdeja, on rohkaistu mukaan päätöksentekoon.

Nyt hallitus puolustaa sananvapauden rajoittamista toteamalla, että pidätykset kuuluvat oikeusjärjestelmän toimivaltaan.

AKP:n vastustajien mielestä ilmaisunvapauden rajoitukset varmistavat epäilyt valtapuolueen islamilaisesta agendasta. Tapahtumat nähdään osana puolueen strategiaa, johon kuuluu maallista valtajärjestystä ja liberaalia politiikkaa kannattavien vastustajien eliminointi.

Sananvapauden rajoittamista ei kuitenkaan voida johtaa yksinomaan islamiin. Kyseessä on ennen muuta poliittisen konsensuksen suojelu.

AKP on pitkän valtakautensa aikana onnistunut lisäämään poliittista yksimielisyyttä maassa, joka on perinteisesti ollut jyrkästi jakautunut. Jakolinja juontuu kylmän sodan lopusta, jolloin maallistuneiden ja uskonnollismielisten poliittisten toimijoiden kommunisminvastainen allianssi hajosi ja toimijat alkoivat kilpailla keskenään.

2000-luvulla perinteisen jakolinjan tilalle on kehittynyt hatara konsensus, joka perustuu neljään periaatteeseen: liberaaliin markkinatalouteen, kansallismielisyyteen, kansainväliseen keskinäisriippuvuuteen ja maltilliseen suhtautumiseen uskontoon julkisuudessa. Mukana on kolme suurinta puoluetta, liike-elämän edustajia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita.

Vastakkainasettelujen hälventäminen on laajentanut yksimielisyyden aluetta. Konsensusta kuitenkin valvotaan nyt entistä tarkemmin, ja konsensuksen vastaiset äänet tuomitaan epäisänmaallisiksi. Yksimielisyyden suojelu menee sananvapauden edelle.

Konsensuksen ulkopuolelle suljetaan ennen kaikkea Turkin kurdimieliset toimijat. Tämä on vahvistanut yhteiskunnan etniseen identiteettiin perustuvaa jakolinjaa.

Turkin nykyinen, 1980-luvun sotilasvallankaappauksen ajalta periytyvä autoritäärinen perustuslaki määrittelee kansalaisuuden turkkilaisuuden käsitteellä. Tiukka määritelmä sulkee etnisen ja kielellisen erilaisuuden ulkopuolelleen.

Turkin hallitus on ottanut perustuslain uudistamisen yhdeksi tärkeimmistä tehtävistään. Uudistuksen on odotettu johtavan yksilölähtöiseen ja siviilioikeuksiin perustuvaan perustuslakiin, joka tunnustaa Turkin yhteiskunnan moninaisuuden.

Kesäkuisissa parlamenttivaaleissa valtapuolue sai lähes puolet äänistä ja muidenkin pääpuolueiden kannatus lisääntyi. Kurdimieliset toimijat saivat 550-jäseniseen parlamenttiin 36 paikkaa.

Vaalitulos vahvisti konsensuksen rajoja, sillä kurdit eivät nousseet perustuslakiuudistuksessa vaa’ankieliasemaan. Vaikka valtapuolue on luvannut kuunnella kaikkia tahoja perustuslakia muotoiltaessa, konsensukseen kuuluva kansallismielisyyden periaate haittaa avointa dialogia. Jos ja kun kansalaisuuden määrittelyssä ei jousteta, kurdikysymyksen ratkaiseminen käy entistä vaikeammaksi.

EU:n peräänkuuluttama entistä laajempi konsensuskenttä – avoimempi yhteiskunta, jonka päätöksenteossa otetaan huomioon eri toimijoiden äänet – ei ole vahvistanut Turkin demokratiaa. Sen sijaan se on oikeuttanut vähemmistöön jäävien poliittisten äänien tukahduttamisen.

Johanna Nykänen

Kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa Turun yliopiston poliittisen historian laitoksella.

Ulkopolitiikka 3/2011