Armeijalla ratkaisun avaimet Syyriassa

Sanna Olli

Syyrian hallinto on vajonnut sotaan kansalaisiaan vastaan. Syyrialainen tutkija huomauttaa, että loikkaukset kertovat armeijan epävarmuudesta.

Syyrian hallinto valmistautui ramadaniin loppukesästä koventamalla otteitaanmielenosoittajista, jotka ovat kevään ja kesän ajan nousseet Bashar al-Assadin hallintoa vastaan.

Hallinnon joukot saartoivat kaupun­keja ja katkoivat vesiä, sähköjä ja tieto­liikenneyhteyksiä yhä useammilta. Parin viikon aikana tuli satoja kuolonuhreja. Humanitaarinen tilanne ja yhteiskunnal­linen infrastruktuuri kärsivät.

Ihmisoikeusjärjestöt arvioivat elo­kuun lopussa, että Syyrian turvallisuus­joukot olivat tappaneet yli 2 200 ihmistä sitten mielenosoitusten alun. Pidätettyjä on 10 000–20 000, ja noin 3 000 ihmistä on kadonnut.

Hallinto hyökkäsi esimerkiksi Ha­man kaupunkiin kranaatein ja panssari­vaunuin. Kaupungista oli vaikea saada tietoa, koska se oli saarrettu ja tietolii­kenneyhteydet olivat poikki.

”Pelkään pahoin, mitä sieltä vielä löydämme, kun yhteydet taas aukeavat”, Washingtonissa vaikuttava syyrialainen politiikan tutkija Radwan Ziadeh sanoo.

Ziadeh toimii vierailevana tutkijana George Washingtonin yliopistossa ja seu­raa Syyrian tilannetta aktiivisesti maan ulkopuolella. Hänen mukaansa armeija saattaa vielä nousta ratkaisevaksi teki­jäksi Syyrian konfliktissa.

Hajanainen oppositio

Nykyisen presidentin Bashar al-Assadin suku on hallinnut Syyriaa rautaisin ot­tein kahdessa sukupolvessa yhteensä nel­jä vuosikymmentä. Vaihtoehtoisen hal­linnon syntyminen on järjestelmällisesti estetty. Esimerkiksi lähes kaikenlainen kokoontuminen on kriminalisoitu.

Syyrian oppositiovoimat koostuvat enimmäkseen yksittäisistä ihmisistä ja yhteiskunnallisista liikkeistä, jotka ajavat al-Assadin hallinnon eroa. Aktiivisimpia ovat ihmisoikeusrikoksia dokumentoivat ryhmät.

Ainoastaan Muslimiveljeskunnalla ja kurdeilla on laajoja poliittisia pyrkimyk­siä. Muita puolueita, siinä mielessä kuin ne länsimaissa mielletään, ei opposition riveissä ole.

Oppositio on kuitenkin yksimielinen pyrkimyksissään kohti demokraattista Syyriaa.

”Oppositio haluaa nykyisen hallin­non eroa ja vaatii Syyrialle demokraat­tista tulevaisuutta, jossa yksi ryhmä ei määrää koko politiikkaa. Oppositio on kuitenkin tähän saakka torjunut ulko­puolisen aseellisen väliintulon.”

Opposition edustajat ovat tavanneet viime aikoina useasti Turkissa, mutta ei­vät ole asettaneet siirtymäkauden johto­ryhmää. He ovat katsoneet, että johto­ryhmän perustaminen asettaisi kokouk­seen osallistujat Syyriassa välittömään hengenvaaraan.

”Vaikka syyrialaiset ovat torjuneet ajatuksen aseellisesta väliintulosta, he ovat pyytäneet kansainvälisen yhteisön poliittista painostusta. Se on tärkeää henkisen paineen luomisessa Syyrian armeijalle”, Ziadeh sanoo.

Paine kovenee

Siirtymäkauden hallinto uskottiin esi­merkiksi Egyptin kansannousussa ar­meijan käsiin. Syyrian ei tule kopioida Egyptin mallia suoraan, Ziadeh sanoo. Hänen mukaansa armeija on silti myös Syyriassa ainoa kansallinen organisaatio, joka pystyy turvaamaan yhteiskunnalli­sen rauhan, jos nykyinen hallinto väistyy.

Armeijan rinnalla al-Assadit ovat on­nistuneet säilyttämään hyvin aseistetut turvallisuusjoukot, jotka ovat läheisessä yhteydessä hallintoon. Historiallisesti suurin osa Syyrian väkivaltaisuuksista on eri turvallisuusjoukkojen käsialaa.

Armeijassa sen sijaan palvelee mo­nia korkea-arvoisiakin henkilöitä, joilla ei ole yhteyksiä hallintoon.

”Armeijan joukoissa on jo epävar­muutta, josta kertovat useat loikkaami­set”, Ziadeh sanoo. Esimerkiksi seitse­män loikannutta upseeria ilmoitti kesällä syyrialaisen vapaan armeijan perustami­sesta.

Paine armeijaa kohtaan kasvaa muu­tenkin. Loppukesästä syyrialainen hakke­reista koostuva aktivistiryhmä onnistui kaappaamaan Syyrian puolustusministe­riön sivut, jotka se korvasi viestillä armei­jalle. Ryhmä kehotti armeijaa tarkkaile­maan al-Assadin toimia ja suojelemaan kansaansa.

Samoihin aikoihin al-Assad vaihtoi puolustusministerinsä, jota pidettiin hallinnon mahdollisena edustajana, jos Syyria alkaisi neuvotella ulkovaltojen kanssa.

”Kun nämä (loikanneet) henkilöt järjestäytyvät, he kykenevät tarjoamaan tilapäisen vaihtoehdon nykyhallinnolle ja painostamaan sen pois vallasta”, Zi­adeh toteaa.

Hän ei tosin näe tämän tapahtuvan nopeasti – saati verta vuodattamatta.

Uskottelua uudistuksista

Sekä YK että Arabiliitto ovat tuominneet al-Assadin hallinnon voimatoimet kan­salaisiaan kohtaan, samoin Syyrian pit­kään vaitonaisena pysynyt naapurimaa Turkki. Useat Persianlahden maat ovat vetäneet lähettiläänsä pois maasta.

Kansainvälisen yhteisön mahdolli­suuksia ja halua varsinaiseen aseelliseen väliintuloon rajaavat kuitenkin sekä opposition torjuva asenne että Syyrian alueellisten suhteiden herkkyys.

Syyria on tarjonnut maayhteyden Iranin ja Libanonin Hizbollahin väliselle šiialiitolle, mikä on hermostuttanut Isra­elia ja Saudi-Arabiaa. Lisäksi Syyria on ollut sunnimuslimien Hamas-järjestön tilapäinen kotimaa.

Kansainvälisen yhteisön väliintuloa on vaikeuttanut myös se, että Syyrial­ta puuttuvat ulkosuhteet esimerkiksi Yhdysvaltoihin. Esimerkiksi Egyptissä Yhdysvaltojen suhde maan armeijaan tarjosi suurvallalle yhteyden maahan mielenosoitusten aikanakin.

Toisaalta Arabiliiton oli helpompaa tuomita Libyan tilanne, koska liiton jä­senillä oli vähemmän poliittisia yhteyksiä Libyaan kuin Syyriaan.

”Myös al-Assadin hallinnon retoriik­ka poikkeaa Gaddafin retoriikasta. Syyria ei ole uhkaava länsimaita kohtaan, ja se on ylläpitänyt uutisointia uudistuksista, joita länsimaat ovat toivoneet”, Ziadeh sanoo.

Esimerkiksi elokuun alussa al-Assad ilmoitti, että Syyrian yksipuoluejärjestelmä puretaan.

Ziadeh ei kuitenkaan usko, että al-Assad käytännössä toteuttaisi lupaamiaan uudistuksia.

Kirjoittaja on asunut Syyriassa ja kirjoittaa opinnäytetyötään maan kansalaisyhteiskunnasta.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää