Palestiina yhdistää voimiaan

Tuomas Mustikainen, Jorma Palovaara

Palestiinan kilpailevat puolueet Fatah ja Hamas ovat tehneet rauhan, mutta lokakuulle kaavaillut parlamenttivaalit saattavat muuttaa kaiken. Tilanne on jännittynyt varsinkin Länsirannalla, ja Israel harjoittelee suurmielenosoituksia ja mellakoita varten. Palestiinalaiset ovat päättäneet ottaa kohtalon omiin käsiinsä.

Eri puolilta Betlehemiä lähteneet ihmisjoukot vaeltavat kohti Jeesuksen syntymäkirkon au­kiota. Kauppiaat vetäytyvät ulkoa kauppoihinsa; mustaan huntuun pukeutunut tyttö katselee vakavana mielenosoittajia, jotka huutavat isku­lauseita.

Mielenosoittajat seuraavat vanhankaupungin kapeilla kaduilla ajavaa pakettiautoa. Sen katolle on viritetty äänentoistolaitteet, ja kiihkeä nuorukainen huutaa kovaääniseen: ”Palestiinalaiset, yhdistykää, tämän konfliktin on loputtava!”

Palestiinalaisten tyytymättömyys näkyi Länsirannan katukuvassa pitkin kevättä. Mielenosoituksia järjestettiin, ja Israelin hallinto valpastui: se teki sel­väksi, että armeija harjoittelee tilannetta, jossa kaikki Länsirannan palestiinalais­kaupungit vallattaisiin laajojen mielen­osoitusten kukistamiseksi.

Kovaääniseen huutava nuori mies on paikallisen Fatahin tukeman vasemmis­tolaisen nuorisojärjestön puheenjohtaja Bilal Alafinde. Jeesuksen syntymäkirkon aukiolla Alafinde laskeutuu auton päältä.

”Tänne on saatava demokratia, jotta Yhdysvallat ei voi käyttää veto-oikeut­taan sillä perusteella, että palestiinalais­ten on saatava ensin omat asiansa kun­toon. Nyt ei saa antaa periksi. Ei nyt, kun arabimaailma muuttuu. Meilläkin on mahdollisuus”, Alafinde julistaa.

Suurin osa Betlehemin useasta tu­hannesta mielenosoittajasta oli opiskelijoita, joita yhdistää paitsi koulutus myös avarakatseisuus. Samaan aikaan heidän kanssaan tuhannet muut palestiina­laisnuoret kokoontuivat Ramallahissa, Hebronissa ja muissa Länsirannan kau­pungeissa.

Vanhemmat betlehemiläiset tyytyivät seuraamaan mielenosoitusta sivummalta. Vanhempi sukupolvi on nähnyt, kuinka aiemmat poliittiset yhdistymisyritykset ovat kaatuneet. Se tekee varovaiseksi.

Kohti yhteishallitusta

Nuorten mielenosoitukset ja arabikevään myllerrys saivat palestiinalaispuolueet – maltillisen mutta korruptoituneen Fa­tahin ja terroristijärjestöksi luokitellun Hamasin – tekemään sovun myöhemmin keväällä.

Sovusta neuvoteltiin pitkään pöydän alla, ja varsinainen sopimus yhteishalli­tuksen muodostamisesta allekirjoitettiin viimein toukokuussa Kairossa.

Suurin este puolueiden yhdistymisel­le oli, että palestiinalaisten presidentti Mahmud Abbas on pitänyt valtaa jo kaksi ja puoli vuotta yli virallisen presi­denttikauden. Siksi Hamas piti Fatahin hallintoa laittomana. Samasta syystä Hamas ilmoitti aiemmin boikotoivansa Palestiinaan suunniteltuja vaaleja.

Nyt sen sijaan puhutaan jopa palestiinalaisten turvallisuusjoukkojen yhdistämisestäja vankien vapauttami­sesta puolin ja toisin.

Aiemmin Israelin kanssa neuvotellut Fatah on nyt hankalassa välikädessä, sillä Israel ei aio suostua yhteistyöhön yhteishallituksen kanssa. Israelin päämi­nisteri Benjamin Netanjahu on kutsunut yhteishallitusta ”terrorismin voitoksi”. Netanjahun mukaan Fatahin on valittava joko Hamas tai Israel.

YK päättää valtioasemasta

Sovun tehneiden puolueiden on määrä järjestää palestiinalaisalueilla parlamenttivaalit lokakuussa. Alun perin vaalit piti järjestää jo heinäkuussa, muttakoska Fatahin ja Hamasin yhteiselo ei lähtenyt käyntiin odotetusti, vaa­leja siirrettiin.

Sekä Fatah että Hamas ajavat Palestiinan valtion perustamista, mutta puolu­eiden välit ovat jäyhät: Fatah pelkää Ha­masin hyökkäyksiä Israeliin, ja Hamas taas ei usko, että Fatah olisi vähemmän korruptoitunut kuin ennen.

Kaikesta huolimatta palestiinalaisten pääministeri Salam Fayyad on ilmoitta­nut, että palestiinalainen yhteiskunta on valmis yhdistymään kansallisvaltioksi syyskuussa. Syyskuuta pidetään taka­rajana, koska palestiinalaiset aikovat silloin viedä kysymyksen valtion pe­rustamisesta YK:hon. Yleiskokoukselta on tarkoitus saada hyväksyntä valtion asemalle.

Palestiinalaisen Birzetin yliopiston journalismin linjan johtaja Walid Shurafa arvioi, ettei Fatahin ja Hamasin sopu kes­tä kovin pitkään. Shurafa vieraili Turussa maailman lehdistönvapauden päivänä.

”Puolueiden agendat ovat liian eri­laisia. Islamistien ja Fatahin kannatta­jien ajatukset eroavat niin radikaalisti toisistaan, että puolueiden liitto kaatuu ennen pitkää. Ikävä kyllä Israel haluaa juuri näin käyvän. On Israelin etu, että puolueet kahnaavat keskenään”, Shurafa sanoo.

Shurafa on tutkinut Hamasia ja jul­kaissut puolueesta kirjan aiemmin tänä vuonna. Kirjassaan hän tutkii, miten Hamas taivuttelee jäseniään tukemaan puolueen tavoitteita.

”Tekee Hamas mitä tahansa, se on islamistien mielestä ihanteellista ja ide­aalia. Fatahilla on maallisempi linja, ja siksi puolueet joutuvat ennen pitkää törmäyskurssille. En usko, että vaaleja pidetään koskaan.”

Ei paluuta entiseen Palestiinaan

Fatahin ja Hamasin välirikko juontaa vuoden 2006 parlamenttivaaleihin, jotka Hamas voitti.

Länsivaltiot ja Israel eivät hyväksyneet Hamasia palestiinalaisten joh­toon, koska pitivät islamilaista puoluet­ta liian radikaalina. Lopulta tilanne äityi sisällissodaksi, ja vuotta myöhemmin Hamas ajoi Fatahin pois Gazasta.

Israel pidätti vaalien jälkeen 64 Ha­masin parlamentaarikkoa ja toimitti hei­dät vankilaan. Niin kävi muiden muassa Mohammad Totahille, Ahmad Atounille ja Hamas-ministeri Khaled Abu Arafa­hille. Neljän vankilavuoden kuluttua heidät vapautettiin – mutta sitten Israel karkotti heidät miehittämästään Itä-Jerusalemista.

Miehet kääntyivät Punaisen Ristin puoleen ja saivat järjestöltä suojapaikan. Nyt he asuvat Itä-Jerusalemissa Punaisen Ristin sisäpihalle pystytetyssä teltassa.

”Pidätyksen syyksi riitti se, että pää­simme Hamasin jäseninä parlamenttiin. Vankilasta päästyämme saimme kuu­kauden aikaa pakata tavaramme ja poistua kodeistamme Itä-Jerusalemista. Hamas-poliitikkoina meidät määriteltiin epälojaaleiksi Israelia kohtaan”, Totah kertoo.

Ennen jämähtämistään Punaisen Ristin suojiin miehet istuivat vankilassa nelisen vuotta. Moni heistä oli jo tätä ennen istunut poliittisessa vankeudessa vuosikausia. Siitä huolimatta miehet ovat valmiita toimimaan Palestiinan valtion puolesta.

”Fatah oli aiemmin todella korrup­toitunut, ja koska ihmiset alkoivat kyl­lästyä siihen, minun oli pakko lähteä mukaan Hamasin toimintaan. Jokaisen on tehtävä jotain, jotta tilanne muuttuisi. Miehitys ei jätä meitä ainakaan, jos em­me tee mitään”, Totah sanoo.

Israelin juutalaissiirtokunnissa Län­sirannalla elää arviolta puoli miljoonaa ihmistä, ja palestiinalaisalueiden ympä­rillä on noin 600 tarkastuspistettä, jotka estävät liikkumisen Israelin puolelle.

”Tiedän, ettemme voi saada samanlaista Palestiinaa kuin ennen. Olen demokratian ja uusien vaalien kannalla, mutta ennen sitä palestiinalaisten on vahvis­tuttava. Yhteishallituksen perustaminen on ainoa tie päästä ulos Israelin miehi­tyksestä”, Hamas-ministeri Abu Arafah toteaa.

Hamas-johtajien mukaan parlamentti-ja presidentinvaalien järjestäminen ilman Hamasin ja Fatahin rauhaa veisi pales­tiinalaisten asiat nykyistä pahempaan solmuun. Tilannetta hankaloittaa se, että Hamas luokitellaan lännessä terroristi­järjestöksi. Fatahin kerrotaan neuvotte­levan kulissien takana kuumeisesti siitä, että Hamas saataisiin pois Euroopan unionin terroristijärjestöjen listalta.

Totahin mielestä palestiinalaisten ny­kyinen pääministeri ei kuitenkaan tiedä, mitä puhuu sanoessaan, että palestiina­laiset ovat syyskuussa valmiita kansallis­valtion perustamiseen.

”Emme ole niin valmiita kuin hän väit­tää, mutta olemme valmiita vapauteen.”

Totahilla on epäilyksensä myös loka­kuun parlamenttivaaleista, jotka saatta­vat aiheuttaa samanlaista jälkipyykkiä kuin vuoden 2006 vaalit.

”Minua pelottaa, että Israel pidättää taas ihmisiä, jotka lähtevät ehdolle tai pääsevät parlamenttiin.”

”Puolueet pelkäävät”

Samanlainen pelko on palestiinalais­kauppias George Handalilla, joka tup­ruttelee tupakkaansa ja pelaa pasianssia puodissaan Betlehemissä.

Handal on entinen ihmisoikeusaktivisti, opettaja ja Fatahin jäsen. Enää hän ei usko palestiinalaispäättäjien tekemisiin eikä ole kovin luottavainen Pales­tiinan tulevaisuuden suhteen.

”En aio äänestää Fatahia enkä Ha­masia. Kummatkin ovat huonoja vaihto­ehtoja. Fatah on korruptoitunut ja toimii mafian kanssa, enkä hyväksy sellaista toimintaa. Luovutin puoluekirjani, koska Fatah haluaa olla voima, joka pitää kan­san kurissa. Hamasin ääri-islamistinen maailmankuva taas ei ole tavallisen mus­limin maailmankuva, se on ihan jotain muuta”, kristitty Handal sanoo.

Kauppiaaksi Handal ryhtyi, koska ihmisoikeuksien ajaminen koitui hänen turmiokseen kymmenen vuotta sitten. Opettajana työskennellessään Handal piti konferensseja, mielenosoituksia ja keskustelutilaisuuksia. Niihin saapui poliiseja ja palestiinalaishallinnon väkeä. Mielenilmausten takia Handal joutui eroamaan opettajan virastaan.

Suuri osa palestiinalaisista on tyyty­mätön hallintonsa toimiin. Palestiinalais­hallinto kerää Länsirannalla asuvilta ve­roja, mutta esimerkiksi terveydenhuolto ei toimi verovaroin vaan kansainvälisellä avustusrahoituksella. Eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten rahallisesta tuesta osa häviää tietymättömiin hallinnon eri por­taissa.

”Fatah-poliitikoista on tullut ihmisiä, jotka ostavat itselleen puolen miljoonan dollarin tontteja ja rakentavat kahden, kolmen miljoonan dollarin linnoja”, Handal sanoo.

Osaksi tämän takia myös osa Länsi­rannalla asuvista äänesti Hamasia vuoden 2006 vaaleissa. Politiikassa mukana ol­leen Handalin mielestä yhteishallituksessa toimiminen tulee olemaan hankalaa. Ha­masin hallintoalueella Gazassa ei Länsi­rannan tapaan esimerkiksi kerätä veroja.

Handalin mukaan Fatahin ja Hama­sin yhdistyminen kielii vain palestiina­laishallinnon pelosta.

”He pelkäävät menettävänsä otteen­sa kansaan. Palestiinalaishallinto haluaa yhdistyä, jotta he välttäisivät sen, mitä muissa arabimaissa tapahtui.”

Mutta nuoriso uskoo muutokseen. Heitä puolueiden yhdistyminen ei pelota.

”Arabimaailma elää”, sanoo Betlehe­missä mieltään osoittanut Ala Alhomouz.

32-vuotias muslimi asui kymmenen vuotta Kanadassa, mutta muutti viime syksynä takaisin Betlehemiin ja kotiin­sa Aidan pakolaisleiriin. Se on pysyvä asuinalue, niin kuin suurin osa muista­kin Palestiinan niin kutsutuista leireistä.

”Palestiinalaiset ovat kenties avarakatseisempia kuin koskaan. Jos haluamme muutosta, kuka muu siihen pys­tyisi kuin nuoriso?”

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää