Puola on selvinnyt finanssikriisistä tähän mennessä pää pystyssä, osin EU:n rakennerahastojen avulla. Nyt Puola yrittää rohkaista muuta Eurooppaa velkakriisin selvittämiseksi.
Varsovan uudesta jalkapallostadionista on tullut nähtävyys, vaikka työmaalla vielä urakoidaan. Diplomaateille, kaupunkilaisille ja kansainvälisille toimittajaryhmille esitellään rakennuksen arkkitehtuuria. Kansallisstadion muistuttaa Veikseljoen rannalla kohoavaa kruunua.
Lasikattoinen jalkapalloareena arvioidaan myös yhdeksi maailman kalleimmista. Se tehnee vaikutuksen myös hartaimpiin jalkapallofaneihin ja huippupelaajiin, kun Varsovassa otellaan ensi vuoden Euroopan mestaruusturnaus. Puolalaisille järjestelyt ovat näytön paikka: ulkomaisille vieraille halutaan osoittaa, miten varattomasta maasta on kuoriutumassa itseensä uskova, hyvinvoiva kansakunta.
Näyttämisenhalu tihkuu läpi myös EU-puheenjohtajuudesta, jota Puola parhaillaan hoitaa kiertävällä puolivuotiskaudella. Keskustaoikeistolaisen koalitiohallituksen pääministeri Donald Tusk tähdensi avajaispuheessaan heinäkuussa, että puolalaiset pitävät tehtävänään valaa muihin tulevaisuudenuskoa.
”Eurooppa on maailman paras paikka”, Tusk teroitti Euroopan parlamentille.
Pääministeri sanoi uskovansa, että unionin yhtenäisyyttä horjuttavasta velkakriisistä päästään kuiville. Tuskin mielestä vaikeuksia ei voi rinnastaa koettelemuksiin, jotka olivat arkipäivää toisen maailmansodan jälkeen rautaesiripun itäpuolella. Keski- ja Itä-Euroopan maat selvisivät vuosikymmeniä kestäneestä köyhyydestä ja sivilisaation kriisistä vauraan ja vapaan lännen tuella, hän sanoi.
Puola käynnisti raskaat markkinatalousuudistukset vuonna 1990. Niiden vastineeksi maalle myönnettiin tukiluottoja ja se sai velkojaan anteeksi. Unioniin pääseminen oli seuraava historiallinen käännekohta.
”Kiitos kuuluu kaikille, jotka uskoivat solidaarisuuteen yhteisen Euroopan perustana. Se on loistava oppitunti niille, jotka eivät usko, että yhdistynyt Eurooppa löytää lääkkeet myös nykykriisiin”, Tusk linjasi.
Talous porskuttaa
EU:n ohjat siirtyivät Varsovaan poikkeuksellisen epävakaana ja haastavana aikana. Euromaita pitäisi johdattaa ulos velkakriisistä, mutta Puola ei ole rahaliiton jäsen. Siksi sillä ei ole päätösvaltaa ongelmien ratkaisemisessa.
Euroalueen vaikeudet ovat myös loitontaneet Varsovaa rahaliitosta, vaikka pikainen liittyminen yhteisvaluuttaan oli yksi istuvan hallituksen päälupauksia. Puola ei toistaiseksi täytä budjettivajeelle ja inflaatiolle asetettuja rahaliiton ehtoja. Enää hallitus ei myöskään halua asettaa aikataulua złotysta luopumiselle.
”Euroon liittyminen on meille yhä keskeinen strateginen tavoite, mutta odotamme tyynempiä vesiä aikataulun julistamiselle”, sanoo valtiosihteeri Adam Jasser pääministerin kansliasta. Jasser kuuluu kansalaisfoorumipuolue PO:ta edustavan Donald Tuskin kanslian talousneuvostoon.
”Toisaalta omissa vaikeuksissaan luoviva euroalue ei taida olla valmis laajenemaan näin isoon maahan.”
Euroopan hyytyvän talouden elvyttäminen on kiilannut EU-puheenjohtajamaan ohjelmalistan kärkeen. Puola on kuulunut talouskriisiin aikana maanosan kasvuvetureihin: maan talous kasvoi 1,8 prosenttia jopa vuonna 2009, jolloin lama riepotteli 26:ta muuta EU-maata.
Poliittiset päättäjät ja ekonomistit ovat käyneet Varsovassa ihmettelemässä saavutusta.
”Elinvoimaisuuden haistaa heti, kun astuu junasta Varsovan rautatieasemalla”, luonnehtii Puolan kansainvälisten suhteiden instituutin PISM:n johtaja Marcin Zaborowski.
Politiikan tutkija on palannut kotimaahansa asuttuaan vuosia Britanniassa ja Ranskassa. ”Täällä mennään eteenpäin. Brysselin Gare de L’Ouestillä tuntuu, että kaikki on taantumassa.”
Puolan nousevalla palvelusektorilla ovat viime aikoina menestyneet varsinkin IT- ja rahoitusalan yritykset. Maassa on perinteisesti ollut vahvaa elintarvike-, auto-, kemikaali- ja koneteollisuutta. Hiilen tuotanto sen sijaan on viime aikoina vähentynyt.
Puolalaisten lompakot ovat silti EU:n ohuimpia. Kansantuote henkeä kohden on vain 60 prosenttia unionin keskitasosta.
Euroopan kehityspankin tuoreen tutkimuksen mukaan Puolassa kuitenkin katsellaan maailmaa valoisammin kuin muualla Euroopassa. Puolalaiset uskovat, että heidän lapsensa kasvavat entistä yltäkylläisempään elintasoon. Lisäksi vain alle kolmannes puolalaisista sanoo kärsineensä viimeisimmän globaalin rahoituskriisin vaikutuksista.
EU-miljardit auttavat
Useat syyt ovat auttaneet Puolaa pysymään pinnalla. Valuutta zloty kelluu, ja sen arvon tuntuva heikkeneminen dollariin ja euroon nähden 2008 ja 2009 vahvisti vientiyritysten kilpailukykyä.
Lisäksi Puola on suurin edunsaaja EU:n aluekehitys- ja sosiaaliohjelmissa sekä koheesiorahastossa, joiden tarkoitus on kuroa umpeen unionin alueiden kehityseroja. Puolalle myönnettiin EU:n budjettikaudella 2007–2013 näistä ohjelmista 67 miljardia euroa, eli pullein viipale rakennerahastojen 347 miljardista eurosta.
Rahastojen voima näkyy Puolassa kaikkialla. Syrjäkylien teiden varsilla seisoo ilmoitustauluja unionin tähtilipputunnuksin. Tauluissa kerrotaan, että kuntien vedenpuhdistuslaitoksia, viemäriverkostoja tai katukäytäviä kunnostetaan EU:n tuella. Autoilijoita sapettavat loppumattomat tietyömaat, mutta montuistaan kuuluisien puolalaisteiden tasoittaminen ja levennys valtaväyliksi on sekin EU:n ansiota.
Puolan menestymistä on avittanut myös vahva kotimainen kulutuskysyntä. Yksityinen kulutus kasvoi 2,3 prosenttia jopa taantuman pohjalla vuonna 2009. Samaan aikaan hallitus leikkasi tuloveroja, mikä vahvisti kuluttajien luottamusta.
Veronkevennysten varjopuolena valtion budjettivaje tosin leveni viime vuonna 7,9 prosenttiin ja julkinen velka kohosi yli 50 prosenttiin kokonaistuotannosta. Euroalueen vaje oli viime vuonna 6 prosenttia ja julkinen velka 85 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Valtiosihteeri Jasser luonnehtii Puolan pankkisektoria ”äärimmäisen terveeksi”. Pääosin ulkomaisten pankkikonsernien omistamat vajaat sata puolalaista pankkiryhmää ovat noudattaneet emopankkejaan konservatiivisempaa luottopolitiikkaa. Tappiollisten roskaluottojen osuus on jäänyt vähäiseksi.
Puolalaiset uskovat unioniin
Puolalaiset ovat Eurobarometrin mukaan EU-kansalaisista kaikkein tyytyväisimpiä unionin jäsenyyteen. Seitsemän vuotta unionissa ovat modernisoineet yhteiskuntaa peruuttamattomasti.
”Rajat ovat auki. Nuoret voivat lähteä vapaasti unionimaihin opiskelemaan ja töihin. EU voitti puolelleen jopa epäluuloiset viljelijät”, kansainvälisten suhteiden instituutin johtaja Marcin Zaborowski perustelee.
Onnistumisen tunne on antanut poliittiselle johdolle rahkeita arvostella euroaluetta velkakriisin hoidossa, vaikka sananvaltaa päätöksiin ei olekaan. Valtiovarainministeri Jacek Rostowski on ilmaissut julkisuudessa tyytymättömyytensä euromaiden ponnettomuuteen kriisin taltuttamisessa. Kreikan toista tukipakettia hän sentään piti läpimurtona.
”Vihdoinkin euroalue osasi ennakoida, mutta kova urakka on yhä edessä”, valtiovarainministeri linjasi radioasema TOK FM:n haastattelussa heinäkuun lopussa.
Rostowski peräsi haastattelussa muun muassa tehokkaampia ja joustavampia apuohjelmia kuin Irlannille, Kreikalle ja Portugalille on nyt räätälöity. Esikuvaksi sopisi hänestä IMF.
”Ohjelmien pitäisi ennakoida tapahtumia eikä auttaa vasta sitten, kun ihmiset ovat hukkumassa”, Rostowski sanoi.
Vapauden aatetta naapureille
Vaurastuminen on antanut Puolalle eväitä myös ulkopolitiikkaan. Maa on ruvennut jakamaan kehitysapua. Sitä ovat saaneet muun muassa Kiina, itänaapurit Valko-Venäjä ja Ukraina sekä Montenegro ja Angola. Apusumma on toistaiseksi vaatimaton 0,08 prosenttia kokonaistuotannosta, mutta Puola on sitoutunut korottamaan avun 0,33 prosenttiin.
”Kehitysapu kuvaa asennemuutosta: Me olemme aina olleet avunsaajia, mutta nyt on meidän vuoromme auttaa muita”, tutkija Paweł Baginski sanoo. Baginski siirtyi äskettäin ulkoministeriöstä demokratiaa edistävään Stefan Batory -säätiöön, jossa hän johtaa Avoin Eurooppa -ohjelmaa. Ministeriössä hän vastasi kehitysavun käynnistämisestä.
Radosław Sikorskin johtama ulkoministeriö on alkanut edistää Puolan mallia esikuvana siitä, miten autoritaaristen järjestelmien ikeestä vapaudutaan ihmisoikeuksia kunnioittavaan demokratiaan. Oppeja tarjotaan esimerkiksi Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän orastaville demokratiavoimille.
Ensimmäiseksi oppilaaksi otettiin Tunisia. Nobelin rauhanpalkinnon saanut Solidaarisuus-liikkeen johtaja, entinen presidentti Lech Wałęsa matkusti loppukeväästä Tunisiin tunnustelemaan ilmapiiriä.
Ulkoministeri Sikorski puolestaan matkusti ensimmäisenä EU-ministerinä Libyan kapinallisten tukikohtaan Benghaziin.
”Jos ja kun he ottavat vallan Tripolissa, heillä on edessä melko lailla sama kuin meillä oli 22 vuotta sitten”, Sikorski vertasi Radio Free Europen haastattelussa kesäkuussa.
Aktiivisuus Pohjois-Afrikassa osoittaa, ettei puolalaisessa diplomatiassa enää keskitetä voimia vaatimattomasti vain kotinurkille ja unionin sisäpihalle, Paweł Baginski sanoo.
”Ensimmäistä kertaa koemme itsemme tärkeäksi ja isoksi EU-pelaajaksi, jonka suhteilla ja mielipiteillä on painoarvoa maailmalla.”
Euroopan jako muuttuu
Nyt puolalaispoliitikkojen huomio kuitenkin kiinnittyy sisäpolitiikkaan. Puolassa pidetään parlamenttivaalit 9. lokakuuta. Hallitusvallan ennustetaan pysyvän Donald Tuskin kansalaisfoorumilla.
Tuskin hallitus on lyönyt ennätyksen, sillä ensimmäistä kertaa vuoden 1989 demokratisoitumisen jälkeen koalitio on pysynyt koossa koko nelivuotiskauden. PO:n junioripartnerina on pysynyt maanviljelijätaustainen Puolalainen kansanrintama PSL.
Suosion taustalla ovat Tuskin hallituksen luoma vakaus, EU-myönteisyys ja kohoava hyvinvointi. Vaalien jälkeen hallituksen on kuitenkin ryhdyttävä karsimaan menojaan koko euroalueen tavoin.
”Yksi on selvää: kestävän kasvun edellytyksiä ei ole, jos meiltä ja muualla Euroopassa puuttuu uskottava julkinen varainhoito. Unionin rahoitus ja oma rahoituksemme on keskitettävä kasvun luomiseen”, valtiosihteeri Adam Jasser toteaa.
Jako vanhoihin ja vauraisiin sekä uusiin ja köyhiin EU-jäseniin on puolalaisasiantuntijoiden mielestä ohi. Velkakriisi jakoi kortit uudelleen.
Tuomas Mustikainen, Jorma Palovaara