Puola valaa Eurooppaan tulevaisuudenuskoa

Varsovan uudesta jalkapallostadi­onista on tullut nähtävyys, vaik­ka työmaalla vielä urakoidaan. Diplomaateille, kaupunkilaisil­le ja kansainvälisille toimittajaryhmille esitellään rakennuksen arkkitehtuuria. Kansallisstadion muistuttaa Veikseljoen rannalla kohoavaa kruunua.

Lasikattoinen jalkapalloareena arvi­oidaan myös yhdeksi maailman kalleim­mista. Se tehnee vaikutuksen myös har­taimpiin jalkapallofaneihin ja huippupelaajiin, kun Varsovassa otellaan ensi vuoden Euroopan mestaruusturnaus. Puolalaisille järjestelyt ovat näytön paikka: ulkomaisille vieraille halutaan osoittaa, miten varattomasta maasta on kuoriutumassa itseensä uskova, hyvin­voiva kansakunta.

Näyttämisenhalu tihkuu läpi myös EU-puheenjohtajuudesta, jota Puola parhaillaan hoitaa kiertävällä puolivuo­tiskaudella. Keskustaoikeistolaisen koali­tiohallituksen pääministeri Donald Tusk tähdensi avajaispuheessaan heinäkuussa, että puolalaiset pitävät tehtävänään va­laa muihin tulevaisuudenuskoa.

”Eurooppa on maailman paras paik­ka”, Tusk teroitti Euroopan parlamen­tille.

Pääministeri sanoi uskovansa, et­tä unionin yhtenäisyyttä horjuttavasta velkakriisistä päästään kuiville. Tuskin mielestä vaikeuksia ei voi rinnastaa koettelemuksiin, jotka olivat arkipäi­vää toisen maailmansodan jälkeen rautaesiripun itäpuolella. Keski- ja Itä-Euroopan maat selvisivät vuosikymme­niä kestäneestä köyhyydestä ja sivilisaa­tion kriisistä vauraan ja vapaan lännen tuella, hän sanoi.

Puola käynnisti raskaat markkina­talousuudistukset vuonna 1990. Niiden vastineeksi maalle myönnettiin tukiluot­toja ja se sai velkojaan anteeksi. Unioniin pääseminen oli seuraava historiallinen käännekohta.

”Kiitos kuuluu kaikille, jotka uskoi­vat solidaarisuuteen yhteisen Euroopan perustana. Se on loistava oppitunti niille, jotka eivät usko, että yhdistynyt Euroop­pa löytää lääkkeet myös nykykriisiin”, Tusk linjasi.

Talous porskuttaa

EU:n ohjat siirtyivät Varsovaan poik­keuksellisen epävakaana ja haastavana aikana. Euromaita pitäisi johdattaa ulos velkakriisistä, mutta Puola ei ole rahalii­ton jäsen. Siksi sillä ei ole päätösvaltaa ongelmien ratkaisemisessa.

Euroalueen vaikeudet ovat myös loi­tontaneet Varsovaa rahaliitosta, vaikka pikainen liittyminen yhteisvaluuttaan oli yksi istuvan hallituksen päälupauksia. Puola ei toistaiseksi täytä budjettivajeelle ja inflaatiolle asetettuja rahaliiton ehtoja. Enää hallitus ei myöskään halua asettaa aikataulua złotysta luopumiselle.

”Euroon liittyminen on meille yhä keskeinen strateginen tavoite, mutta odotamme tyynempiä vesiä aikatau­lun julistamiselle”, sanoo valtiosihteeri Adam Jasser pääministerin kansliasta. Jasser kuuluu kansalaisfoorumipuolue PO:ta edustavan Donald Tuskin kanslian talousneuvostoon.

”Toisaalta omissa vaikeuksissaan luoviva euroalue ei taida olla valmis laajenemaan näin isoon maahan.”

Euroopan hyytyvän talouden elvyt­täminen on kiilannut EU-puheenjohta­jamaan ohjelmalistan kärkeen. Puola on kuulunut talouskriisiin aikana maanosan kasvuvetureihin: maan talous kasvoi 1,8 prosenttia jopa vuonna 2009, jolloin la­ma riepotteli 26:ta muuta EU-maata.

Poliittiset päättäjät ja ekonomistit ovat käyneet Varsovassa ihmettelemässä saavutusta.

”Elinvoimaisuuden haistaa heti, kun astuu junasta Varsovan rautatieasemal­la”, luonnehtii Puolan kansainvälisten suhteiden instituutin PISM:n johtaja Marcin Zaborowski.

Politiikan tutkija on palannut ko­timaahansa asuttuaan vuosia Britan­niassa ja Ranskassa. ”Täällä mennään eteenpäin. Brysselin Gare de L’Ouestillä tuntuu, että kaikki on taantumassa.”

Puolan nousevalla palvelusektorilla ovat viime aikoina menestyneet varsin­kin IT- ja rahoitusalan yritykset. Maassa on perinteisesti ollut vahvaa elintarvike-, auto-, kemikaali- ja koneteollisuutta. Hii­len tuotanto sen sijaan on viime aikoina vähentynyt.

Puolalaisten lompakot ovat silti EU:n ohuimpia. Kansantuote henkeä kohden on vain 60 prosenttia unionin keskitasosta.

Euroopan kehityspankin tuoreen tutkimuksen mukaan Puolassa kuitenkin katsellaan maailmaa valoisammin kuin muualla Euroopassa. Puolalaiset usko­vat, että heidän lapsensa kasvavat entis­tä yltäkylläisempään elintasoon. Lisäksi vain alle kolmannes puolalaisista sanoo kärsineensä viimeisimmän globaalin ra­hoituskriisin vaikutuksista.

EU-miljardit auttavat

Useat syyt ovat auttaneet Puolaa pysy­mään pinnalla. Valuutta zloty kelluu, ja sen arvon tuntuva heikkeneminen dol­lariin ja euroon nähden 2008 ja 2009 vahvisti vientiyritysten kilpailukykyä.

Lisäksi Puola on suurin edunsaaja EU:n aluekehitys- ja sosiaaliohjelmissa sekä koheesiorahastossa, joiden tarkoi­tus on kuroa umpeen unionin alueiden kehityseroja. Puolalle myönnettiin EU:n budjettikaudella 2007–2013 näistä oh­jelmista 67 miljardia euroa, eli pullein viipale rakennerahastojen 347 miljardista eurosta.

Rahastojen voima näkyy Puolassa kaikkialla. Syrjäkylien teiden varsilla seisoo ilmoitustauluja unionin tähtilip­putunnuksin. Tauluissa kerrotaan, että kuntien vedenpuhdistuslaitoksia, viemä­riverkostoja tai katukäytäviä kunnoste­taan EU:n tuella. Autoilijoita sapetta­vat loppumattomat tietyömaat, mutta montuistaan kuuluisien puolalaisteiden tasoittaminen ja levennys valtaväyliksi on sekin EU:n ansiota.

Puolan menestymistä on avittanut myös vahva kotimainen kulutuskysyntä. Yksityinen kulutus kasvoi 2,3 prosent­tia jopa taantuman pohjalla vuonna 2009. Samaan aikaan hallitus leikkasi tuloveroja, mikä vahvisti kuluttajien luottamusta.

Veronkevennysten varjopuolena valtion budjettivaje tosin leveni viime vuonna 7,9 prosenttiin ja julkinen vel­ka kohosi yli 50 prosenttiin kokonais­tuotannosta. Euroalueen vaje oli viime vuonna 6 prosenttia ja julkinen velka 85 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Valtiosihteeri Jasser luonnehtii Puolan pankkisektoria ”äärimmäisen terveeksi”. Pääosin ulkomaisten pank­kikonsernien omistamat vajaat sata puo­lalaista pankkiryhmää ovat noudattaneet emopankkejaan konservatiivisempaa luottopolitiikkaa. Tappiollisten roska­luottojen osuus on jäänyt vähäiseksi.

Puolalaiset uskovat unioniin

Puolalaiset ovat Eurobarometrin mu­kaan EU-kansalaisista kaikkein tyyty­väisimpiä unionin jäsenyyteen. Seitsemän vuotta unionissa ovat modernisoineet yhteiskuntaa peruuttamattomasti.

”Rajat ovat auki. Nuoret voivat lähteä vapaasti unionimaihin opiskele­maan ja töihin. EU voitti puolelleen jopa epäluuloiset viljelijät”, kansainvälisten suhteiden instituutin johtaja Marcin Za­borowski perustelee.

Onnistumisen tunne on antanut poliittiselle johdolle rahkeita arvostella euroaluetta velkakriisin hoidossa, vaik­ka sananvaltaa päätöksiin ei olekaan. Valtiovarainministeri Jacek Rostowski on ilmaissut julkisuudessa tyytymättö­myytensä euromaiden ponnettomuuteen kriisin taltuttamisessa. Kreikan toista tu­kipakettia hän sentään piti läpimurtona.

”Vihdoinkin euroalue osasi ennakoi­da, mutta kova urakka on yhä edessä”, valtiovarainministeri linjasi radioasema TOK FM:n haastattelussa heinäkuun lo­pussa.

Rostowski peräsi haastattelussa muun muassa tehokkaampia ja jous­tavampia apuohjelmia kuin Irlannille, Kreikalle ja Portugalille on nyt räätälöity. Esikuvaksi sopisi hänestä IMF.

”Ohjelmien pitäisi ennakoida tapah­tumia eikä auttaa vasta sitten, kun ihmi­set ovat hukkumassa”, Rostowski sanoi.

Vapauden aatetta naapureille

Vaurastuminen on antanut Puolalle eväi­tä myös ulkopolitiikkaan. Maa on ru­vennut jakamaan kehitysapua. Sitä ovat saaneet muun muassa Kiina, itänaapurit Valko-Venäjä ja Ukraina sekä Monteneg­ro ja Angola. Apusumma on toistaiseksi vaatimaton 0,08 prosenttia kokonais­tuotannosta, mutta Puola on sitoutunut korottamaan avun 0,33 prosenttiin.

”Kehitysapu kuvaa asennemuutosta: Me olemme aina olleet avunsaajia, mutta nyt on meidän vuoromme auttaa muita”, tutkija Paweł Baginski sanoo. Baginski siirtyi äskettäin ulkoministeriöstä demo­kratiaa edistävään Stefan Batory -sääti­öön, jossa hän johtaa Avoin Eurooppa -ohjelmaa. Ministeriössä hän vastasi kehitysavun käynnistämisestä.

Radosław Sikorskin johtama ulko­ministeriö on alkanut edistää Puolan mallia esikuvana siitä, miten autoritaa­risten järjestelmien ikeestä vapaudutaan ihmisoikeuksia kunnioittavaan demo­kratiaan. Oppeja tarjotaan esimerkiksi Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän orastaville demokratiavoimille.

Ensimmäiseksi oppilaaksi otettiin Tu­nisia. Nobelin rauhanpalkinnon saanut Solidaarisuus-liikkeen johtaja, entinen presidentti Lech Wałęsa matkusti loppuke­väästä Tunisiin tunnustelemaan ilmapiiriä.

Ulkoministeri Sikorski puolestaan mat­kusti ensimmäisenä EU-ministerinä Libyan kapinallisten tukikohtaan Benghaziin.

”Jos ja kun he ottavat vallan Tripo­lissa, heillä on edessä melko lailla sama kuin meillä oli 22 vuotta sitten”, Sikorski vertasi Radio Free Europen haastattelussa kesäkuussa.

Aktiivisuus Pohjois-Afrikassa osoit­taa, ettei puolalaisessa diplomatiassa enää keskitetä voimia vaatimattomasti vain kotinurkille ja unionin sisäpihalle, Paweł Baginski sanoo.

”Ensimmäistä kertaa koemme it­semme tärkeäksi ja isoksi EU-pelaajaksi, jonka suhteilla ja mielipiteillä on paino­arvoa maailmalla.”

Euroopan jako muuttuu

Nyt puolalaispoliitikkojen huomio kui­tenkin kiinnittyy sisäpolitiikkaan. Puo­lassa pidetään parlamenttivaalit 9. loka­kuuta. Hallitusvallan ennustetaan pysy­vän Donald Tuskin kansalaisfoorumilla.

Tuskin hallitus on lyönyt ennätyksen, sillä ensimmäistä kertaa vuoden 1989 demokratisoitumisen jälkeen koalitio on pysynyt koossa koko nelivuotiskau­den. PO:n junioripartnerina on pysynyt maanviljelijätaustainen Puolalainen kan­sanrintama PSL.

Suosion taustalla ovat Tuskin halli­tuksen luoma vakaus, EU-myönteisyys ja kohoava hyvinvointi. Vaalien jälkeen hallituksen on kuitenkin ryhdyttävä karsi­maan menojaan koko euroalueen tavoin.

”Yksi on selvää: kestävän kasvun edellytyksiä ei ole, jos meiltä ja muualla Euroopassa puuttuu uskottava julkinen varainhoito. Unionin rahoitus ja oma ra­hoituksemme on keskitettävä kasvun luo­miseen”, valtiosihteeri Adam Jasser toteaa.

Jako vanhoihin ja vauraisiin sekä uu­siin ja köyhiin EU-jäseniin on puolalais­asiantuntijoiden mielestä ohi. Velkakriisi jakoi kortit uudelleen.