Klaanit hallitsevat Venäjää

Joonas Pörsti

Poliittisen järjestelmän uudistuspaineet kasvavat Venäjällä vaalivuoden alla, sanoo tutkija Nikolai Petrov.

Venäjän öljytuloista riitti 2000-luvun ensimmäisellä vuosikym­menellä jaettavaa valtaapitävien piirin ohella koko kansalle. Presidentti Vladimir Putinin hallinnon suosio pysyi vakaana niin kauan kuin palkat, eläkkeet ja muut tulonsiirrot kasvoivat.

Loppuvuodesta 2008 alkanut talous­kriisi on verottanut pääministeriksi siir­tyneen Putinin ja valtapuolue Yhtenäi­sen Venäjän suosiota. Viime maaliskuun aluevaaleissa puolueen kannatus putosi alle 50 prosenttiin, kun se vielä vuoden 2007 vaaleissa oli yli 60 prosenttia.

”Puolueen kahden kolmasosan absoluuttinen enemmistö on uhattuna joulukuun duumanvaaleissa, sanoo Moskovan Carnegie-keskuksen tutki­ja Nikolai Petrov. ”Yhtenäinen Venäjä tarvitsee kumppanikseen jonkin uuden puolueen.”

Tällaiseksi sopisi jokin parlamentin ulkopuolelle jääneistä pienistä oikeisto­puolueista, kuten Oikeistovoimien liit­to, jota keskiluokka ja yrittäjät voisivat äänestää. Puolueen pitäisi olla valtapuo­lueen hallittavissa ja siitä riippuvainen.

Kremlin vaikeutena on löytää tällai­sen puolueen johtamisesta kiinnostunut henkilö, joka olisi äänestäjien mielestä uskottava, Petrov arvioi.

Valta on jaettu Venäjällä klaanien kaltaisten ryhmittymien ja verkostojen kesken. Osa verkostoista on Petrovin mukaan alueellisia, toisissa lojaalisuus perustuu yhteisiin vuosiin valtion tur­vallisuuspalvelussa tai yksinkertaisesti perhesiteisiin. Verkostot hallitsevat vah­voja valtionyrityksiä ja miehittävät hal­linnon avainpaikat omilla ehdokkaillaan.

Esimerkkinä perhesiteiden merki­tyksestä Petrov mainitsee Kremlissä varapääministeri Viktor Zubkovin ja puolustusministeri Anatoli Serdjukovin ympärille muodostuneen valtakeskitty­män. Zubkov oli Putinin läheinen avus­taja jo Pietarin-vuosina, ja Serdjukov on naimisissa Zubkovin tyttären kanssa.

Petrovin mukaan Putin on eräänlainen ylin tuomari, jonka tehtävä on vaalia klaanien välistä voimatasapainoa.

Kilpailevia klaaneja on laskutavan mukaan seitsemästä kymmeneen. ”Jos jokin klaaneista saisi yliotteen, Putinista tulisi sen panttivanki. Tasapainon vuoksi hän pyrkii säilyttämään ne kaikki.”

Eri ryhmittymät ovat pystyneet pää­sääntöisesti sopimaan vallanjaosta kes­kenään, mutta niiden välinen kilpailu on koventumassa. Petrovin mukaan tämä näkyy esimerkiksi Moskovassa, jossa entisen pormestarin Juri Lužkovin lähipiirilleen kaappaamaa valtavaa maa­omaisuutta jaetaan nyt muiden klaanien kesken. Medvedev erotti Lužkovin Mos­kovan pormestarin virasta vuosi sitten.

”Lužkovin maaomaisuus on tähän saakka ollut viimeinen jakamaton pala piirakkaa. Kun se on jaettu, klaanit käy­vät toistensa kimppuun”, Petrov sanoo.

Venäjän hallintoon kohdistuu yhä kasvavia paineita, jotka purkautuvat ennen pitkää jonkinasteisena kriisinä, Petrov ennustaa.

Öljyn hinta on pysytellyt tänä vuon­na enimmäkseen yli sadassa dollarissa tynnyriltä, mutta se riittää vain juokse vien menojen rahoittamiseen, ei taloudel­le välttämättömiin uusiin investointeihin. Lisäksi hallintoa on keskitetty kovakäti­sesti, minkä vuoksi se on muuttunut yhä tehottomammaksi.

”Järjestelmä kriisiytyy väistämättä. Monet hallinnon osat ajavat vain omaa etuaan. Presidentin nimittämät kuver­nöörit ovat aiempaa lojaalimpia hal­litukselle, mutta heiltä puuttuu yhteys paikallisiin poliittisiin voimiin ja siksi kyky ratkaista alueensa ongelmia.”

Venäläiset alkavat kyllästyä epärehel­lisiin viranomaisiin ja vuodesta toiseen vallassa pysyviin naamoihin. ”Pienetkin vastoinkäymiset, kuten aluehallinnon määräämät verojen tai oluen hinnan ko­rotukset, voivat tässä tilanteessa sytyttää äkkinäisiä mellakoita.”

Uusi sopimus tarpeen

Venäjällä on ollut vuosia voimassa kir­joittamaton vallanpitäjien ja kansalais­ten välinen yhteiskuntasopimus: valtio takaa kansalaisille aiempaa paremman elintason eikä puutu heidän yksityisiin asioihinsa, kunhan kansalaiset eivät puu­tu valtion asioihin, kuten politikointiin ja vaalien järjestämiseen.

”Kaikki tiesivät, että Juri Lužkov oli roisto, mutta hänen ansiostaan meidän moskovalaisten elämä oli monin tavoin parempaa. Ihmiset painoivat villaisella sen, että pormestarin vaimo oli maan rikkain liikenainen”, Petrov kuvaa.

Vanha sopimus näyttää nyt tulevan vähitellen tiensä päähän, kun kansalais­ten tyytymättömyys hallintoon kasvaa. ”Nykyisen kaltainen järjestelmä ei ky­kene uudistamaan itseään. Se on raken­teeltaan epävakaa.”

Yhtenä oleellisena syynä järjestelmän rapautumiseen on valtionyhtiöiden ja hallinnon nimityskäytäntö. Nimitykset eivät perustu ehdokkaiden kykyihin tai tuottavuuteen vaan lojaalisuuteen. Avoi­miin paikkoihin nimitetään sukulaisia ja tuttavia.

Venäjän malli on yhdistelmä neuvos­tohallintoa ja modernia järjestelmää. Stali­nin mahti perustui valtaapitävien joukon, nomenklatuuran, jatkuviin puhdistuksiin ja rangaistuksiin, joiden avulla hallinnon tehokkuutta kyettiin pitämään yllä. Petro­vin mukaan Venäjän vaihtoehtoina on nyt palata tällaiseen järjestelmään tai siirtyä moderniin yhteiskuntaan, joka perustuu avoimuuteen ja vapaisiin vaaleihin.

”Kukaan Venäjän nykyisen eliitin jäsenistä ei ole kiinnostunut palaamaan stalinismiin”, Petrov sanoo. Hallinnolle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin sallia jon­kinasteinen poliittinen kilpailu.

Aika voi loppua kesken

Petrovin mukaan Putinin puolue kannat­taa yhteiskunnan ja talouselämän uudis­tamista, mutta ei ole valmis maksamaan sen toteuttamisesta minkäänlaista hintaa.

Venäjän suurille yhtiöille nykyinen tilanne sopii hyvin: kun kilpailua ei ole, länsimaiset yhtiöt eivät ole niiden kiu­sana. Ne voivat jakaa tuotot vapaasti omassa piirissään.

Monet yritykset voisivat toisaalta hyötyä kilpailun lisäämisestä ja rajojen avaamisesta kansainvälisille markki­noille. Näiden yritysten johtajat ovat ryhmittyneet presidentti Dmitri Med­vedevin ympärille mutta ovat edelleen vähemmistössä.

”Medvedev ei johda heitä, mutta hänestä on tullut tämän modernisointia edustavan leirin symboli”, Petrov sanoo.

”Yhteiskunnan uudistaminen on Venäjällä väistämätöntä, mutta en usko, että uudistuksia johdetaan ylhääl­tä. Myös alhaalta alkaviin uudistuksiin on vaikea uskoa, koska luottamus on heikolla pohjalla eikä järjestäytyneitä kansalaisliikkeitä ole.” Vain kriisi voi pakottaa Venäjän uudistumaan.

”Itse asiassa kriisi on jo käynnissä, ja hallinnon on pakko palauttaa joitakin federalismin ja poliittisen kilpailun muo­toja”, Petrov katsoo. Venäjällä saatetaan esimerkiksi palata kuvernöörien valin­taan vapailla vaaleilla, johon Medvedev on viitannut.

Petrov uskoo, että uudistukset voi­vat kuitenkin olla jopa nopeampia, jos Putin nousee presidentiksi ensi vuoden vaaleissa. Putinilla on käytössään enem­män valtaa kuin Medvedevillä.

”Putinia voi verrata tsaariin, mutta hä­nen on silti otettava huomioon klaanien välinen voimatasapaino. Jos klaanit kallis­tuvat siihen, että poliittista järjestelmää on uudistettava, Putin vie uudistukset läpi.”

Iso kysymys kuuluu, onko Venäjän nykyisellä hallinnolla riittävästi aikaa en­nen kuin se ajautuu nykyistä syvempään kriisiin ja tulee jonkun toisen hallinnon syrjäyttämäksi, Petrov sanoo.

Uudistuspainetta kuitenkin purkaa muuttoliike. Joidenkin arvioiden mukaan Venäjältä on muuttanut seitsemän vuo­den aikana yli miljoona ihmistä. ”Nuo­ret venäläiset muuttavat länteen töihin ja hankkivat uuden kansalaisuuden.”

Muuttajien mukana maa menettää lahjakkaimpia kykyjään. Samalla yh­teiskunnan uudistaminen siirtyy, kun lähtijät suuntaavat energiansa uuteen kotimaahansa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää