Kypros on ollut EU:n jäsen vuodesta 2004, mutta EU:n lainsäädäntö ei ole voimassa Turkin miehittämällä alueella. EU:n jäsenehdokkaana Turkki ei noudata EU:n jäsenyysneuvotteluiden sille asettamia velvoitteita, kirjoittaa Kyproksen Suomen-suurlähettiläs Filippos Kritiotis. Lue lisää UP-lehdestä 3/2011.
Ulkopolitiikka-lehden numerossa 1/2011 julkaistiin mielipidekirjoitus otsikolla Antakaa meille Lopez ja sopimus. Kirjoittaja Reeta Paakkinen viittaa tekstissään laulaja Jennifer Lopezin peruuntuneeseen konserttiin siinä osassa Kyproksen tasavaltaa, jota Turkki on miehittänyt vuodesta 1974.
Paakkisen mukaan Lopez perui konserttinsa amerikankreikkalaisten reaktion vuoksi. Paakkinen pahoittelee amerikankreikkalaisten käytöstä ja listaa sitten ”kohtuuttomia rajoituksia ja pettymyksiä”, ”kauppasaarron” ja muita hankaluuksia ”Pohjois-Kyproksella”.
Lopez, kuten muutkin kansainväliset tähdet, kieltäytyi esiintymästä ymmärrettyään tilanteen luonteen. Hän ilmoitti, ettei tietoisesti tukisi ”mitään valtiota tai järjestelmää, joka polkee ihmisoikeuksia”.
Näin Turkki ja sen alainen paikallishallinto epäonnistuivat yrityksessään houkutella paikalle kansainvälisesti tunnettuja henkilöitä legitimoimaan miehitysvaltaa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 541/81 ja 550/83 ovat selkeitä: irtaantumaan pyrkivää aluetta ei tule tunnustaa tai avustaa millään keinoin.
Paakkisen väittämät kohtuuttomat rajoitukset ja pettymykset johtuvat siitä, että Turkki on vallannut ja yhä miehittää reilua kolmannesta Kyproksesta. Paakkinen ei tekstissään viittaa siihen etnisen puhdistuksen, kulttuurin tuhoamisen ja kolonisaation aiheuttamaan inhimilliseen kärsimykseen, jota Kypros on vuoden 1974 jälkeen kohdannut.
Alueet, jotka muodostivat lähes neljä viidennestä saaren taloudellisesta potentiaalista, eristettiin muusta maasta katkaisemalla sekä talous-, liikenne- että viestintäsuhteet. Suojellakseen suvereniteettiaan Kypros sulki kaikki miehitetyn alueen satamat ja lentokentät.
Paakkinen jättää tekstissään huomiotta Turkin Kyprokseen kohdistaman jakopolitiikan, jota harjoitettiin 1950-luvultalähtien, ja aluevaltauksen, jonka verukkeena oli kyproksenturkkilaisten suojelu. Turkki on käyttänyt heitä välineenään suojellakseen Kyproksella strategisia intressejään.
Kyproksen tasavallan kansalaisina kyproksenturkkilaisille myönnetään Kyproksen valtion viralliset asiakirjat, ja he pääsevät osallisiksi Euroopan unionin jäsenyyden eduista. Väitteet hyökkäyksistä ja rinnakkaiselon mahdottomuudesta kyproksenkreikkalaisten kanssa eivät vastaa todellisuutta. Alueiden välinen raja on ylitetty yli 15 miljoonaa kertaa sen jälkeen, kun alueiden välisiä liikkumisrajoituksia höllennettiin vuonna 2003. Väkivaltaisuuksia ei ole esiintynyt kertaakaan.
Käynnissä olevissa YK-neuvotteluissa Kyproksen hallitus on ilmaissut poliittista tahtoa ja tehnyt monia myönnytyksiä sellaisen ratkaisun löytämiseksi, joka yhdistäisi saaren, sen talouden, instituutiot ja kansan YK:n päätöslauselmien ja EU:n periaatteiden mukaisesti.
YK on torjunut turkkilaisen Hürriyet-päivälehden väitteet siitä, että kyproksenkreikkalaiset olisivat varastaneet asiakirjoja vaikeuttaakseen neuvotteluita. Viimeaikaiset mielenosoitukset ja mielipidekyselyt osoittavat, että myös kyproksenturkkilaiset vastustavat Turkin valtaa ja haluavat tilanteeseen ratkaisun.
Turkki ei ole kuitenkaan joustanut linjastaan eikä ole toistaiseksi vastannut niihin askeliin, joita Kypros on asiassa ottanut.
Kypros on ollut EU:n jäsen vuodesta 2004, mutta EU:n lainsäädäntö ei ole voimassa miehitetyllä alueella. EU:n jäsenehdokkaana Turkki ei edelleenkään tunnusta Kyprosta eikä noudata EU:n jäsenyysneuvotteluiden sille asettamia velvoitteita.
Kaikki miehityksen aiheuttamat rajoitukset poistetaan, kunhan Turkin joukot vetäytyvät ja Kyproksen suvereniteetti palautetaan.
Tuomas Mustikainen, Jorma Palovaara