Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Kuinka monta Eurooppaa?

Teija Tiilikainen


Selviytyykö Euroopan unioni talouskriisistä yhtenäisenä? Yhtenä synkimmistä skenaarioista on väläytelty euroalueen tai pahimmassa tapauksessa koko EU:n jakautumista. Esillä on ollut monenlaisia jakolinjoja: On vauras ja kilpailukykyinen Pohjois-Eurooppa ja talouden rakenteellisista ongelmista kärsivä etelä. On julkisen talouden hyvin hoitanut protestanttinen Eurooppa ja valtionkassan kuralle ajanut katolinen maanosa. Toisaalta on integraation syventämiseen myönteisesti suhtautuva Manner-Eurooppa ja EU-kielteinen Britannia. On aina vain tiiviimmin järjestäytyvä euroryhmä ja sen ulkopuolelle jääneet unionimaat. Kaiken kukkuraksi on integraatiomyönteinen euroeliitti ja epäilevä kansa.

Euroopan unionissa tulee aina olemaan jakolinjoja. Unionin keskeisenä tehtävänä on estää jakolinjojen politisoituminen ja sovittaa yhteen maiden välisiä eroja. EU-järjestelmä täyttää tehtävänsä silloin, kun se mahdollistaa sopivanlaisten erojen säilymisen jäsenmaiden talouksissa ja politiikassa mutta varmistaa, ettei kokonaisuus kärsi.

Talous- ja rahaliitto on nyt tarkastelun kohteena juuri tässä suhteessa. Liiton tavoitteeksi ja lähtöoletukseksi on asetettu julkisten talouksien lähentyminen. Onko se tosiasiallista ja onko kaikilla euroalueen mailla taloudelliset ja poliittiset edellytykset sopeutua laadittuihin kriteereihin? Toisaalta, jos rahaliitto Emun onnistumisen katsotaan edellyttävän myös nykyistä vahvempaa poliittista liittoa, mikä on euroalueen ulkopuolisten maiden paikka siinä?

Ulkopolitiikka-lehti kokosi erilaisia vaihtoehtoja EU:n tulevaisuudesta ja kutsui joukon asiantuntijoita punnitsemaan niitä. Keskustelun tulokset voitte lukea tästä lehdestä. Mielenkiintoista on, että liittovaltiomallilla on tukijansa niin unionin kannattajien kuin sen kriitikkojenkin joukossa.

Tässä UP-lehden numerossa tarkastellaan myös Etelä-Euroopan EU-maita. Katolisesta perinteestä huolimatta Välimeren pohjoisranta ei ole kulttuurisesti eikä taloudellisesti yhtenäinen. Mukaan mahtuu maita, joissa valtio koneistoineen on hyvin heikko, kuten Italia. Toisaalta mukana on maita, joissa valtio on erityisen vahva, kuten Ranska. Keskushallinnon ja vahvojen alueiden väliset jännitteet leimaavat vallankäyttöä Espanjassa ja Italiassa, kun taas Ranska ja Kreikka ovat esimerkkejä yhtenäisvaltiokulttuurista.

Tammikuisia presidentinvaaleja ennakoiden UP-lehti esittelee presidenttiehdokkaiden näkemyksiä ulkopolitiikasta. Vaikka eduskunta hiljattain hyväksyi presidentinvaltaa kaventavan perustuslakimuutoksen, erääseen merkittävimmistä valtaulottuvuuksista se ei koskenut: presidentin valintaan suoralla kansanvaalilla. Presidenttiehdokkaat hakevat nyt kansalta valtakirjaa vahvaan johtajuuteen, mikä näyttäisi olevan ristiriidassa muutettujen perustuslakisäännösten mukaisen presidentinvallan kanssa. Vaalitapa ja karismaattiset ehdokkaat ennakoivat suurta äänestysaktiivisuutta, mikä on hyvä asia pudonneiden äänestysprosenttien maassa.

 
Ulkopolitiikka 4/2011

Kuinka monta Eurooppaa?

Teija Tiilikainen

Miksi Iranilla ei saisi olla ydinasetta?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Euroopan neljä tulevaisuutta

Joonas Pörsti/UP

Ulkopolitiikan paluu

Hiski Haukkala

Sari Essayah: Venäjä-yhteistyö on ykkönen

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Impivaaralaisuudesta aktiiviseen ihmisoikeuspolitiikkaan

Frank Johansson

Paavo Arhinmäki: Uusin aloittein kansainväliseen yhteistyöhön

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Eva Biaudet: Presidentti voi vähentää pelkoja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Pekka Haavisto: Moninapaista arvokeskustelua

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Paavo Lipponen: Globalisaation ja uusien uhkien hallintaa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sauli Niinistö: EU on Suomen menestyksen raami

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Timo Soini: EU:n varaan ei pidä jättäytyä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Paavo Väyrynen: Kohti ihmiskuntapolitiikkaa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puna-armeijan seikkailut Afganistanissa

Olli Ruohomäki

Siirtolaismyyttien murskaaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Totuus sotilasvallan ajasta

Mikael Wigell

Liittolainen helvetistä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Aidattu Amerikka

Juha Mäkinen/UP

Välimeren euromaat ajelehtivat

Raine Tiessalo

Putinismin kaikuja Ranskassa

Anaïs Marin

Berlusconin karu perintö

Jouni Kantola

Espanja sai tarpeekseen

Teemu Sinkkonen

Kroatiasta seuraava EU-maa

Rinna Kullaa

Syyrialla on edessään pitkä kamppailu

Ari Kerkkänen

Ruuhkaa Libanonin näyttämöllä

Mikko Patokallio

Kaksi erilaista Syyriaa

Kaisa Honkala

Kazakstanin pääkaupunki on kangastus

Salla Nazarenko

Japanin politiikka odottaa uudistajaa

Juha Saunavaara

Kuningas David

Charly Salonius-Pasternak

Siirtolaisuus lääkitsee ikääntyvää Eurooppaa

Lauri Seppälä

Uusi pohjoinen vetää väkeä etelästä

Kaarina Järventaus

Hyperglobalisaatio on tullut tiensä päähän

Mimosa Lankinen

Demonikratian rujot kasvot

Niina Sarkonen

Sosialismia ja päähuiveja

Kaisa Honkala

Eurooppa vei puolueettomuuden

Jaakko Blomberg

Menestyksellistä harvainvaltaa

Kari Kahiluoto

Kenialainen katse ihmisoikeuksiin

Ulla Anttila

Karhun kainalossa

Joonas Pörsti/UP

Ihmisoikeuksien inflaatio

Juha Mäkinen/UP

Kristallipallossa näkyy globaalipolitiikan vuosi 2012

Joonas Pörsti/UP

Mistä Eilen puhuttiin?

UP-lehden toimitus