Kehitysyhteistyön nousevat tähdet

Joonas Pörsti/UP

Kiina, Intia, Brasilia ja muut nousevat maat ovat liittyneet kehitysavun antajina rikkaiden maiden rintamaan, mutta omilla ehdoillaan.

Kehitysyhteistyö oli vuosikymmeniä pääasiassa rikkaiden teollisuusmaiden klubin harrastus. Kehitysyhteistyön menetelmiä on pyritty tarkentamaan, rahavirrat ja avun kohdemaat ovat vaihdelleet, mutta avunantajien ryhmä on pysynyt suunnilleen samana.

Nyt kuvio on murtunut. Avunantajien joukkoon on liittynyt Brasilian, Intian, Meksikon ja Vietnamin kaltaisia maita, jotka ovat vasta itsekin nousemassa köyhyydestä. Kiina toteutti mittavia infrastruktuurihankkeita Afrikan ja Aasian köyhissä maissa jo kylmän sodan vuosina, mutta viiden viime vuoden aikana sen ekspansio on saanut aivan uudet mittasuhteet.

Monissa Afrikan maissa Kiina alkaa olla suurempi tekijä kuin Yhdysvallat tai Euroopan maat. Kiina viimeistelee parhaillaan Etiopian Addis Abebassa uutta loisteliasta päämajaa Afrikan unionille ‒ lahjana Afrikalle. Tansaniaan Kiina on vetänyt 300 miljoonalla eurolla valokaapeliyhteyksiä ja rakentanut pääkaupunkiin jalkapallostadionin sekä maan ulkoministeriön uuden hallintorakennuksen. Tahti on sama monissa maissa. Kiinalla tuntuu olevan pohjaton kassa, ja jälkeä syntyy nopeasti.

Kiinan toiminta huolestuttaa läntisiä avunantajia, jotka ovat uurastaneet vuosikymmeniä Afrikan perusopetuksen, terveydenhuollon ja hyvän hallinnon parissa. Kehitysmaiden kannalta tilanne on hämmentävä. Rahaa on tarjolla monista uusista lähteistä vanhojen lisäksi, mutta apuun liittyy usein ehtoja.

Kiina, Intia tai arabimaat saattavat pyytää sairaalan, koulun tai hallintorakennuksen pystyttämisestä vastapalvelukseksi oikeuksia kohdemaan energia- ja luonnonvarojen hyödyntämiseen. Useat kehitysmaat ovat vuokranneet viljelymaitaan pilkkahintaan nousevien talouksien sijoittajille. Tiedossa ei ole, mitä kulissien takana on sovittu.

Myös läntiset hyväntekijät ovat liittäneet apuun tavan takaa erilaisia ehtoja ja yritysyhteistyötä. Siksi niiden on vaikea arvostella nousevien talouksien toimintaa suoraan. Nyt lännessä on alettu puhdistaa kehitysyhteistyötä tällaisista sidoksista, koska apu näyttää menevän perille tehokkaimmin silloin, kun se perustuu vastaanottajan tarpeisiin. OECD:n tutkimuksen mukaan avun kustannustehokkuus paranee jopa kolmanneksen.

Etelä-Korean Busanissa solmittiin joulukuun ensimmäisenä päivänä sopimus, jolla avunantajien laajenevaa joukkoa yritetään koota yhteen. Sopimuksen tavoitteena on parantaa avun tuloksellisuutta lisäämällä vastaanottajamaiden sananvaltaa avun kohteista päätettäessä. Lisäksi on tarkoitus parantaa rahavirtojen läpinäkyvyyttä ja avunantajien yhteistyötä. Busanin neuvottelut ovat jatkoa Pariisissa vuonna 2005 sovituille pelisäännöille avun tehostamiseksi.

Kansainvälisellä yhteisöllä on kiire vastata YK:n vuosituhatjulistuksen tavoitteisiin. Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä tulisi puolittaa vuoteen 2015 mennessä ja kaikille tulisi esimerkiksi taata oikeus peruskoulutukseen. Maailmassa elää yhä miljardi ihmistä alle dollarilla päivässä, ja sadat miljoonat kärsivät puhtaan veden puutteesta ja nälästä.

Busanin neuvotteluja edelsi OECD-maiden puolen vuoden ponnistelu yhteisymmärryksen saavuttamiseksi avun periaatteista Kiinan ja muiden BRIC-maiden kanssa. Läntiset avunantajat haluavat edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia, avoimuutta ja hyvää hallintoa, joka palvelee myös taloudellista kehitystä. Kiinalaiset osallistuivat Busanin kokoukseen, mutta hyvin matalalla profiililla. Useimmista kokoustilanteista ja paneelikeskusteluista Kiinan edustajat jäivät pois.

Kokouksen lopputuloksena syntyi asiakirja, jossa tunnustetaan heti aluksi, että yhdessä sovitut periaatteet koskevat kehittyviä maita – niin sanottua etelän maiden välistä yhteistyötä – vain vapaaehtoispohjalta.

Kokoukseen osallistuneiden kansalaisjärjestöjen mielestä Euroopan unioni meni liian pitkälle myöntyessään tällaiseen valinnaisuuteen. EU ja sen jäsenmaat rahoittavat yli puolet globaalista kehitysavusta, joten niiden tulisi kriitikoiden mielestä pitää kiinni periaatteistaan. EU esiintyi kokouksessa muutenkin hajanaisesti, kun taas avausseremoniassa YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin rinnalla päättäväisesti puhunut Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton voitti monet kuulijat puolelleen.

Clinton sisällytti puheeseensa verhoiltua kritiikkiä Kiinan politiikkaa kohtaan. Clintonin mukaan avunsaajien kannattaisi olla ”fiksuja shoppailijoita” ja harkita kahteen kertaan, jos avun tarjoaja on kiinnostuneempi luonnonvaroista kuin kohdemaata palvelevasta kehityksestä. Neuvottelulähteiden mukaan Yhdysvallat vaati EU:ta päättäväisemmin Kiinaa tuomaan julki kehitysyhteistyönsä kohteita.

Kädenvääntö ihmisoikeuksista ei ole pelkkää retoriikkaa. Tilanne on viime vuosina heikentynyt monissa maissa. Esimerkiksi Kambodžassa on valmisteilla laki, joka kaventaa entisestään kansalaisliikkeiden toimintavapautta. Etiopiassa monet opposition edustajat viruvat kidutettuina vankiloissa.

Puutteistaan huolimatta Busanin sopimus vaikuttaa yhdeltä askeleelta eteenpäin globaalissa kehityspolitiikassa. Joustamalla periaatteistaan teollisuusmaat saivat maaniteltua nousevat BRIC-mahdit yhteiseen pöytään. OECD:n arvion mukaan kehittyvät maat kasvattavat lähivuosina kehitysmäärärahojaan 5‒7 prosenttia vuodessa, kun taas rikkaat maat junnaavat paikoillaan tai joutuvat leikkaamaan budjettejaan. Yhteistyölle on tilausta.

Rikkaiden maiden osuus on toistaiseksi 85 prosenttia globaaleista kehitysmäärärahoista, mutta asetelma muuttuu nopeasti. Busanin kokouksen isäntämaa Etelä-Korea tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miltä kehitysyhteistyön tulevaisuus saattaa näyttää.

Etelä-Korea oli Korean sodan jälkeen 1960-luvun alussa yksi maailman köyhimmistä maista. Nyt se on menestyvä tietoyhteiskunta, jonka suuryritykset Samsung, Hyundai ja Daewoo valloittavat maailmanmarkkinoita. Etelä-Korea on luvannut tuplata nykyisen 1,2 miljardin dollarin kehitysyhteistyöbudjettinsa vuoteen 2015 mennessä, suunnilleen samalle tasolle Tanskan ja Italian kanssa.

Korea sai vuosikymmenien kuluessa Yhdysvalloilta kymmeniä miljardeja dollareita apua, jotka se sijoitti viisaasti koulutukseen ja infrastruktuuriin. Jos Vietnam, Indonesia, Brasilia ja useat muut Busanin kokouksessa esiintyneet kehittyvät maat kykenevät seuraamaan Korean esimerkkiä ja jakamaan osaamistaan eteenpäin, valkoisen miehen taakka kevenee melkoisesti.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää