Pekka Haavisto: Moninapaista arvokeskustelua
Presidenttitentti
Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ympäristössä mikään ei pysy paikallaan, sanoo vihreiden Pekka Haavisto.
Muuttuvassa ympäristössä ulkopolitiikan tärkeäksi kysymykseksi nousee Euroopan unionin rakenne ja toiminta. Valinkauhassa on paitsi talous myös unionin kyky yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.
Toiseksi isoksi kysymykseksi rauhanneuvottelijana tunnettu Haavisto nostaa konfliktit. Ne ovat hänen mukaansa ”maailman suurin kehityksen este”. Kolmanneksi nousevat lähialueemme: Itämeren merkitys Suomen turvallisuuspolitiikassa on kasvanut, ja arktisen alueen painoarvo lisääntyy.
1. Mikä on kantanne Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen?
Korostan hyvää yhteistyötä Naton kanssa ja pidän tärkeänä, että voimme olla mukana Naton johtamissa rauhanturvaoperaatioissa. En kuitenkaan näe sellaisia turvallisuusuhkia, joita vastaan Suomi voisi varautua liittymällä Natoon.
2. Millaisiin kriisinhallintaoperaatioihin Suomen tulee tulevaisuudessa osallistua?
Rauhanturvaoperaatioihin kannattaa osallistua silloin, kun operaatiossa on selkeä perspektiivi. Olen ollut kriittinen Afganistanin ISAF-operaatiota kohtaan, koska rauhanvälitykselle ei mielestäni ole annettu tarpeeksi tilaa.
Suomalaisilla rauhanturvaajilla on erityisosaamista sen ansiosta, että heillä on siviiliammatti. Siksi toimiviksi ovat osoittautuneet sellaiset operaatiot, joissa rauhanturvaajat voivat olla mukana myös siviilihankkeissa, kuten rakennuspataljoonissa.
3. Mikä on presidentin tehtävä Suomen Venäjän-suhteiden hoidossa?
Pidän tärkeänä, että presidentin perinteinen rooli hyvien Venäjän-suhteiden rakentamisessa säilyy. On tärkeää, että presidentti tuntee Venäjän johdon ja Venäjää maana ja osallistuu sitä koskevaan keskusteluun.
4. Mikä on presidentin tehtävä Suomen suhteissa nouseviin talouksiin, kuten Kiinaan?
Uusissa toimintaympäristöissä ja uusilla markkinoilla ei riitä, että edistetään Suomen vientiä. Pitää olla myös poliittinen näkemys siitä, mihin maat ja alueet ovat kehittymässä, sekä poliittisia valmiuksia vaikuttaa kehityksen suuntaan, esimerkiksi ihmisoikeus- ja turvallisuuskysymyksiin.
5. Mikä on presidentin rooli, kun otetaan kantaa kansainvälisen politiikan moraalisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen tai pakolaisuuteen?
On tärkeää, että presidentti on arvovaikuttaja. Vierastan termiä arvojohtaja, koska nykyisen verkostoituneen yhteiskunnan arvokeskustelu on moninapaista. Esimerkiksi Kekkosen aikana oli perusteltua olettaa, että presidentillä oli sellaista tietoa Kremlistä, jota tavallisella ihmisellä ei voinut olla. Wikileaksin aikana kansalaiset sen sijaan tietävät suurin piirtein sen, minkä valtiojohtajatkin.
Suomelle sopisi rooli esimerkiksi kansainvälisen talouden pelisääntöjen korjaajana. Tämä onnistuu vain, jos osaamme vaikuttaa kansainväliseen sopimusjärjestelmään.
6. Millainen Suomen oman ulkopolitiikan ja EU:n yhteisen ulkopolitiikan suhteen tulee tulevaisuudessa olla?
Pitäisin hyvänä sellaista EU:ta, joka pystyisi toimimaan omien arvojensa puolesta yhteisellä ajatuksella esimerkiksi YK:ssa, arabikadulla ja suhteessa Venäjään.
Jos EU ei tähän pysty, jäsenmailla on velvollisuus tehdä omaa ulkopolitiikkaansa. Esimerkiksi kahdenvälisillä suhteillamme Venäjään on ollut suuri merkitys ympäristökysymyksissä; olemme saaneet EU:ta mukaan pohjoiseen ulottuvuuteen.
7. Mikä on Suomen puolustusvoimien tärkein tehtävä tulevaisuudessa?
Puolustusvoimien tärkein tehtävä on oman maan turvallisuuden puolustaminen. Nykyaikaa olisi, että meillä olisi korkeassa teknisessä valmiudessa olevat, nopeaan toimintaan kykenevät joukot. En näe mahdollisuuksia suurentaa reserviä.
Esikuvia: Juho Kusti Paasikivi, "piti päänsä vaikeassa tilanteessa", Elisabeth Rehn ja Helena Ranta, "esimerkkejä oman sukupolvensa moderneista suomalaisista".
Lue myös: Professori Hiski Haukkalan juttu Ulkopolitiikan paluu
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää