Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Pekka Haavisto: Moninapaista arvokeskustelua

Presidenttitentti

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ympäristössä mikään ei pysy paikallaan, sanoo vihreiden Pekka Haavisto.

Pekka Haavisto: Moninapaista arvokeskustelua
Kuva: Vihreät

Muuttuvassa ympäristössä ulkopolitiikan tärkeäksi kysymykseksi nousee Euroopan unionin rakenne ja toiminta. Valinkauhassa on paitsi talous myös unionin kyky yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Toiseksi isoksi kysymykseksi rauhanneuvottelijana tunnettu Haavisto nostaa konfliktit. Ne ovat hänen mukaansa ”maailman suurin kehityksen este”. Kolmanneksi nousevat lähialueemme: Itämeren merkitys Suomen turvallisuuspolitiikassa on kasvanut, ja arktisen alueen painoarvo lisääntyy.

1. Mikä on kantanne Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen?

Korostan hyvää yhteistyötä Naton kanssa ja pidän tärkeänä, että voimme olla mukana Naton johtamissa rauhanturvaoperaatioissa. En kuitenkaan näe sellaisia turvallisuusuhkia, joita vastaan Suomi voisi varautua liittymällä Natoon.

2. Millaisiin kriisinhallintaoperaatioihin Suomen tulee tulevaisuudessa osallistua?

Rauhanturvaoperaatioihin kannattaa osallistua silloin, kun operaatiossa on selkeä perspektiivi. Olen ollut kriittinen Afganistanin ISAF-operaatiota kohtaan, koska rauhanvälitykselle ei mielestäni ole annettu tarpeeksi tilaa.

Suomalaisilla rauhanturvaajilla on erityisosaamista sen ansiosta, että heillä on siviiliammatti. Siksi toimiviksi ovat osoittautuneet sellaiset operaatiot, joissa rauhanturvaajat voivat olla mukana myös siviilihankkeissa, kuten rakennuspataljoonissa.

3. Mikä on presidentin tehtävä Suomen Venäjän-suhteiden hoidossa?

Pidän tärkeänä, että presidentin perinteinen rooli hyvien Venäjän-suhteiden rakentamisessa säilyy. On tärkeää, että presidentti tuntee Venäjän johdon ja Venäjää maana ja osallistuu sitä koskevaan keskusteluun.

4. Mikä on presidentin tehtävä Suomen suhteissa nouseviin talouksiin, kuten Kiinaan?

Uusissa toimintaympäristöissä ja uusilla markkinoilla ei riitä, että edistetään Suomen vientiä. Pitää olla myös poliittinen näkemys siitä, mihin maat ja alueet ovat kehittymässä, sekä poliittisia valmiuksia vaikuttaa kehityksen suuntaan, esimerkiksi ihmisoikeus- ja turvallisuuskysymyksiin.

5. Mikä on presidentin rooli, kun otetaan kantaa kansainvälisen politiikan moraalisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen tai pakolaisuuteen?

On tärkeää, että presidentti on arvovaikuttaja. Vierastan termiä arvojohtaja, koska nykyisen verkostoituneen yhteiskunnan arvokeskustelu on moninapaista. Esimerkiksi Kekkosen aikana oli perusteltua olettaa, että presidentillä oli sellaista tietoa Kremlistä, jota tavallisella ihmisellä ei voinut olla. Wikileaksin aikana kansalaiset sen sijaan tietävät suurin piirtein sen, minkä valtiojohtajatkin.

Suomelle sopisi rooli esimerkiksi kansainvälisen talouden pelisääntöjen korjaajana. Tämä onnistuu vain, jos osaamme vaikuttaa kansainväliseen sopimusjärjestelmään.

6. Millainen Suomen oman ulkopolitiikan ja EU:n yhteisen ulkopolitiikan suhteen tulee tulevaisuudessa olla?

Pitäisin hyvänä sellaista EU:ta, joka pystyisi toimimaan omien arvojensa puolesta yhteisellä ajatuksella esimerkiksi YK:ssa, arabikadulla ja suhteessa Venäjään.

Jos EU ei tähän pysty, jäsenmailla on velvollisuus tehdä omaa ulkopolitiikkaansa. Esimerkiksi kahdenvälisillä suhteillamme Venäjään on ollut suuri merkitys ympäristökysymyksissä; olemme saaneet EU:ta mukaan pohjoiseen ulottuvuuteen.

7. Mikä on Suomen puolustusvoimien tärkein tehtävä tulevaisuudessa?

Puolustusvoimien tärkein tehtävä on oman maan turvallisuuden puolustaminen. Nykyaikaa olisi, että meillä olisi korkeassa teknisessä valmiudessa olevat, nopeaan toimintaan kykenevät joukot. En näe mahdollisuuksia suurentaa reserviä.

Esikuvia: Juho Kusti Paasikivi, "piti päänsä vaikeassa tilanteessa", Elisabeth Rehn ja Helena Ranta, "esimerkkejä oman sukupolvensa moderneista suomalaisista".

Lue myös: Professori Hiski Haukkalan juttu Ulkopolitiikan paluu

 
Ulkopolitiikka 4/2011

Kuinka monta Eurooppaa?

Teija Tiilikainen

Miksi Iranilla ei saisi olla ydinasetta?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Euroopan neljä tulevaisuutta

Joonas Pörsti/UP

Ulkopolitiikan paluu

Hiski Haukkala

Sari Essayah: Venäjä-yhteistyö on ykkönen

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Impivaaralaisuudesta aktiiviseen ihmisoikeuspolitiikkaan

Frank Johansson

Paavo Arhinmäki: Uusin aloittein kansainväliseen yhteistyöhön

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Eva Biaudet: Presidentti voi vähentää pelkoja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Pekka Haavisto: Moninapaista arvokeskustelua

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Paavo Lipponen: Globalisaation ja uusien uhkien hallintaa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sauli Niinistö: EU on Suomen menestyksen raami

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Timo Soini: EU:n varaan ei pidä jättäytyä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Paavo Väyrynen: Kohti ihmiskuntapolitiikkaa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puna-armeijan seikkailut Afganistanissa

Olli Ruohomäki

Siirtolaismyyttien murskaaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Totuus sotilasvallan ajasta

Mikael Wigell

Liittolainen helvetistä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Aidattu Amerikka

Juha Mäkinen/UP

Välimeren euromaat ajelehtivat

Raine Tiessalo

Putinismin kaikuja Ranskassa

Anaïs Marin

Berlusconin karu perintö

Jouni Kantola

Espanja sai tarpeekseen

Teemu Sinkkonen

Kroatiasta seuraava EU-maa

Rinna Kullaa

Syyrialla on edessään pitkä kamppailu

Ari Kerkkänen

Ruuhkaa Libanonin näyttämöllä

Mikko Patokallio

Kaksi erilaista Syyriaa

Kaisa Honkala

Kazakstanin pääkaupunki on kangastus

Salla Nazarenko

Japanin politiikka odottaa uudistajaa

Juha Saunavaara

Kuningas David

Charly Salonius-Pasternak

Siirtolaisuus lääkitsee ikääntyvää Eurooppaa

Lauri Seppälä

Uusi pohjoinen vetää väkeä etelästä

Kaarina Järventaus

Hyperglobalisaatio on tullut tiensä päähän

Mimosa Lankinen

Demonikratian rujot kasvot

Niina Sarkonen

Sosialismia ja päähuiveja

Kaisa Honkala

Eurooppa vei puolueettomuuden

Jaakko Blomberg

Menestyksellistä harvainvaltaa

Kari Kahiluoto

Kenialainen katse ihmisoikeuksiin

Ulla Anttila

Karhun kainalossa

Joonas Pörsti/UP

Ihmisoikeuksien inflaatio

Juha Mäkinen/UP

Kristallipallossa näkyy globaalipolitiikan vuosi 2012

Joonas Pörsti/UP

Mistä Eilen puhuttiin?

UP-lehden toimitus