Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Paavo Väyrynen: Kohti ihmiskuntapolitiikkaa

Presidenttitentti

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Yksi tärkeimmistä kysymyksistä Suomen ulkopolitiikassa on, kuinka Suomi onnistuu vaikuttamaan Euroopan unionin ulkosuhteiden kehitykseen, sanoo keskustan Paavo Väyrynen.

Paavo Väyrynen: Kohti ihmiskuntapolitiikkaa
Kuva: Keskusta

”Haluan vaikuttaa siihen, että EU:n ulkosuhteissa valitaan oikea tie. Niissä tulee pyrkiä kauppaan, kehitykseen ja ympäristöön liittyvään globaaliin kestävän kehityksen strategiaan. Sen avulla unioni voi tehdä tehokasta ihmiskuntapolitiikkaa.”

Paavo Väyrynen käytti ihmiskuntapolitiikka-käsitettä alun perin vuonna 1989 väitöskirjassaan Suomen ulkopolitiikka – kansallinen doktriini ja tulevaisuuden ihmiskuntapolitiikka. Väyrynen viittaa käsitteellä globalisaation hallintaan, mitä hän piti esillä etenkin kehitysministerikaudellaan 2007–2011.

1. Mikä on kantanne Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen?

”Suomen pitäisi säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana.”

2. Millaisiin kriisinhallintaoperaatioihin Suomen tulee tulevaisuudessa osallistua?

”Suomen tulee osallistua YK:n mandaatilla toimiviin kriisinhallintaoperaatioihin. Pitäisi toimia sellaisissa rauhanturvatehtävissä, joissa ei ole kyse osallistumisesta taistelutoimintaan. Myös siviilikriisinhallintaan pitää totta kai osallistua.”

3. Mikä on presidentin tehtävä Suomen Venäjän-suhteiden hoidossa?

”Venäjän pääministerin Vladimir Putinin todennäköinen siirtyminen takaisin presidentiksi korostaa presidenttien välisten neuvottelujen merkitystä. Venäjä on tärkein naapurimme ja suurvalta, johon meillä täytyy olla hyvät suhteet.

Venäjä tarjoaa suuria mahdollisuuksia myös viennissä ja taloudellisessa yhteistyössä. Venäjällä on valtavat luonnonvarat, ja Suomella on sellaista teknologiaa, jota voidaan tarjota luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Kun Venäjä saa talouttaan ja yhteiskuntaansa uudistetuksi, maan talous voi kasvaa nopeasti, mikä avaa markkinoita ja yhteistyömahdollisuuksia.”

4. Mikä on presidentin tehtävä Suomen suhteissa nouseviin talouksiin, kuten Kiinaan?

”Nousevissa kehitysmaissa presidentillä on johtava asema, ja näin ollen Suomen presidentillä on keskeinen merkitys yhteydenpidossa näihin maihin. Täytyy muistaa, että pääministerimme on erittäin työllistetty Suomen johtamisessa ja Euroopan unionin yhteistyössä.”

5. Mikä on presidentin rooli, kun otetaan kantaa kansainvälisen politiikan moraalisiin kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen tai pakolaisuuteen?

”Presidentin on viran velvoittamana otettava kantaa esimerkiksi globaaleihin kehityskysymyksiin. Tämä kuuluu luontevasti presidentin toimivaltaan etenkin, kun presidentti pitää yhteyksiä EU:n ulkopuolisiin maihin ja osallistuu huippukokouksiin muun muassa YK:ssa.

Presidentin suunnannäyttäjän rooli ulottuu myös sisäpolitiikkaan: ihmiskuntapolitiikka sisältää kaiken sellaisen poliittisen toiminnan, jolla on merkitystä ihmiskunnan tulevaisuudelle.”

6. Millainen Suomen oman ulkopolitiikan ja EU:n yhteisen ulkopolitiikan suhteen tulee tulevaisuudessa olla?

 ”Suomen ja EU:n ulkopolitiikka täydentävät toisiaan. Painopiste riippuu sektorista: esimerkiksi kauppapolitiikassa EU:lla on johtava rooli, kun taas kehityskysymyksissä Suomi voi esiintyä ulospäin hyvinkin itsenäisesti.”

7. Mikä on Suomen puolustusvoimien tärkein tehtävä tulevaisuudessa?

 ”Puolustusvoimien tärkein tehtävä on Suomen puolustaminen tarvittaessa, eli en näe, että puolustusvoimien tehtäviä olisi syytä muuttaa. Toinen tärkeä tehtävä on osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan.”

Esikuvia: Urho Kekkonen, "oman aikansa avarakatseinen valtiomies". Jimmy Carter, "aloitti senlaatuisen vastuullisen politiikan, jota Yhdysvalloissa pitäisi toteuttaa".

Lue myös: Professori Hiski Haukkalan juttu Ulkopolitiikan paluu

 
Ulkopolitiikka 4/2011

Kuinka monta Eurooppaa?

Teija Tiilikainen

Miksi Iranilla ei saisi olla ydinasetta?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Euroopan neljä tulevaisuutta

Joonas Pörsti/UP

Ulkopolitiikan paluu

Hiski Haukkala

Sari Essayah: Venäjä-yhteistyö on ykkönen

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Impivaaralaisuudesta aktiiviseen ihmisoikeuspolitiikkaan

Frank Johansson

Paavo Arhinmäki: Uusin aloittein kansainväliseen yhteistyöhön

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Eva Biaudet: Presidentti voi vähentää pelkoja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Pekka Haavisto: Moninapaista arvokeskustelua

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Paavo Lipponen: Globalisaation ja uusien uhkien hallintaa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Sauli Niinistö: EU on Suomen menestyksen raami

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Timo Soini: EU:n varaan ei pidä jättäytyä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Paavo Väyrynen: Kohti ihmiskuntapolitiikkaa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puna-armeijan seikkailut Afganistanissa

Olli Ruohomäki

Siirtolaismyyttien murskaaja

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Totuus sotilasvallan ajasta

Mikael Wigell

Liittolainen helvetistä

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Aidattu Amerikka

Juha Mäkinen/UP

Välimeren euromaat ajelehtivat

Raine Tiessalo

Putinismin kaikuja Ranskassa

Anaïs Marin

Berlusconin karu perintö

Jouni Kantola

Espanja sai tarpeekseen

Teemu Sinkkonen

Kroatiasta seuraava EU-maa

Rinna Kullaa

Syyrialla on edessään pitkä kamppailu

Ari Kerkkänen

Ruuhkaa Libanonin näyttämöllä

Mikko Patokallio

Kaksi erilaista Syyriaa

Kaisa Honkala

Kazakstanin pääkaupunki on kangastus

Salla Nazarenko

Japanin politiikka odottaa uudistajaa

Juha Saunavaara

Kuningas David

Charly Salonius-Pasternak

Siirtolaisuus lääkitsee ikääntyvää Eurooppaa

Lauri Seppälä

Uusi pohjoinen vetää väkeä etelästä

Kaarina Järventaus

Hyperglobalisaatio on tullut tiensä päähän

Mimosa Lankinen

Demonikratian rujot kasvot

Niina Sarkonen

Sosialismia ja päähuiveja

Kaisa Honkala

Eurooppa vei puolueettomuuden

Jaakko Blomberg

Menestyksellistä harvainvaltaa

Kari Kahiluoto

Kenialainen katse ihmisoikeuksiin

Ulla Anttila

Karhun kainalossa

Joonas Pörsti/UP

Ihmisoikeuksien inflaatio

Juha Mäkinen/UP

Kristallipallossa näkyy globaalipolitiikan vuosi 2012

Joonas Pörsti/UP

Mistä Eilen puhuttiin?

UP-lehden toimitus