Marc Perrin de Brichambaut: Pienaseiden leviäminen saatava kuriin

Niina Sarkonen

Etyjin pääsihteeri Marc Perrin de Brichambaut ehdottaa, että Suomen tulisi keskittyä ensi vuoden puheenjohtajuuskauden aikana pienaseiden vastaiseen taisteluun. Erityisesti entisen Neuvostoliiton maiden käytöstä poistamat pienaseet ovat suuri riski maailman konfliktialueilla.

Suomi on itse ilmoittanut nostavansa Etyjin agendalle erityisesti poliittiset ja sotilaalliset kysymykset puheenjohtajuuskaudellaan. Haluaisin tässä kirjoituksessa kiinnittää huomion ongelmaan, jonka suhteen Etyj on ollut hyvin aktiivinen, mutta missä on vielä paljon tehtävää jäljellä: nimittäin pienaseiden ja kevyiden aseiden (small arms and light weapons, SALW) leviämiseen.

Tehokkaalla yhteistyöllä voitaisiin saada aikaan paljon. Pienaseista on tullut todellisia massatuhoaseita, sillä ne aiheuttavat laajamittaisia tuhoja maailman konfliktialueilla. Ongelma on suuri erityisesti Afrikassa.

Pienaseita on suhteellisen helppo ostaa ja kuljettaa, ja ne ovat niin yksinkertaisia käyttää, että jopa lapsi oppii sen nopeasti. Pienaseiden laiton kauppa liittyy myös terrorismin leviämiseen, alueellisiin konflikteihin ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen.

Pienaseet ja niissä käytettävät ammukset valmistetaan usein täysin laillisesti kaukana konflikteista ja niiden pääasiallinen tarkoitus onkin vastata maiden normaaleihin turvallisuustarpeisiin. Konflikteissa käytettyjä pienaseita voidaan hankkia kuitenkin monia reittejä pitkin: kansallisten turvallisuusmääräysten erot, aukot lainsäädännössä ja inhimilliset virheet voivat johtaa pienaseiden päätymiseen laittomille markkinoille.

Lännen ja idän välinen varustelukilpailu 1900-luvun loppupuoliskolla nosti tavanomaisten aseiden määrän tuhansiin ja pienaseiden miljooniin. Kylmän sodan loppuun mennessä monet valtiot olivat keränneet itselleen myös valtavat varastot ammuksia, joista tuli tarpeettomia maiden turvallisuustarpeiden muuttuessa.

Tämä ongelma koskee paljon laajempaa maantieteellistä aluetta kuin entisiä Neuvostoliiton maita ja se muuttui akuutiksi 1990-luvun lopulla, kun suurin osa Etyj-valtioista hyväksyi uuden turvallisuusdoktriinin tai teki vähintäänkin huomattavia muutoksia vanhaan.

Euroopan uudessa turvallisuustilanteessa asevoimien varustuksia supistettiin, mikä kasvatti käytöstä poistettujen ja vanhentuneiden aseiden varastoja. Vaikka monet maat onnistuivatkin hävittämään ylimääräisen aseistuksen, suuria määriä pienaseita ja niiden ammuksia makaa edelleen Etyj-maiden alueella. Nämä ylijäämäaseet ovat suuri riski, ei ainoastaan näissä maissa asuville siviileille, vaan koska ne ovat myös vaarassa joutua vääriin käsiin.

Tämä kysymys on Etyjin kannalta päivänpolttava, sillä monet sen jäsenmaista ovat merkittäviä pienaseiden valmistajia ja viejiä. Monilla jäsenvaltioilla on myös ongelmia aseiden ylijäämävarastojen ja laittoman kaupan hillitsemisessä. Joidenkin arvioiden mukaan entisen Neuvostoliiton maissa säilytetään jopa 300 miljoonaa tonnia tavanomaisten aseiden käytöstä poistettuja ammuksia, usein puutteellisissa varastotiloissa.

Vuonna 2000 allekirjoitetussa Pienaseita ja kevyitä aseita koskevassa Etyj-asiakirjassa (OSCE Document on Small Arms and Light Weapons) jäsenmaat sitoutuivat varmistamaan, että pienaseita valmistetaan, kuljetetaan ja säilytetään ainoastaan kansallista ja kollektiivista puolustusta, sisäistä turvallisuutta sekä rauhanturvaoperaatioita koskevan lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Valtiot lupautuivat myös hävittämään aseiden ylijäämävarastot.

Etyj kehittelee parhaillaan uusia normatiivisia keinoja, kuten vientikontrolleja, joilla voitaisiin estää pienaseiden laiton kauppa. Järjestö on myös aloittanut avustusprojekteja, joilla halutaan tehostaa pienaseiden ylijäämävarastojen valvontaa sekä auttaa jäsenmaita tuhoamaan käytöstä poistettuja aseita.

Esimerkiksi Ukrainassa Zaporozhyen kaupungissa syttyi toukokuussa 2004 tulipalo armeijan ylijäämäammusten varastointiin tarkoitetulla alueella. 92 000 tonnin varastosta puolet räjähti ilmaan, aiheuttaen tuhoja 40 kilometrin säteellä – viisi ihmistä kuoli ja kymmenen loukkaantui. Samassa varastossa syttyi tulipaloja myös vuosina 2005 ja 2006. Ukrainan pyydettyä Etyjiltä apua ongelmaan järjestö aloitti yhteistyön paikallisten viranomaisten kanssa varastojen tyhjentämiseksi ja räjähtämättömien ammusten etsimiseksi.

Pienaseita ja kevyitä aseita koskevan Etyj-asiakirjan voimaan astumisen jälkeen 43 jäsenmaata on tuhonnut vuosina 2001–2005 huomattavan määrän aseistustaan – yhteensä noin yhdeksän ja puoli miljoonaa pienasetta. Lisäksi noin miljoona asetta kerättiin pois laittomilta hallussapitäjiltä sekä laittomasta kaupasta.

Suomella on Etyjin puheenjohtajuuskautensa aikana 2008 mahdollisuus jatkaa työskentelyä kolmen turvallisuuden alan – inhimillisen, poliittis-sotilaallisen sekä ympäristö- ja taloudellisen turvallisuuden – tavoitteiden harmonisoimiseksi. Suomen tulisi samalla varmistaa, että uusiin turvallisuusuhkiin, kuten laittomien pienaseiden leviämiseen, vastataan tehokkaalla yhteistyöllä.

Pienaseiden leviämisen pysäyttämiseen tähtääviä avustusprojekteja ja normatiivista työtä tehdään Etyjin ohella myös Natossa, EU:ssa ja YK:ssa sekä monissa alueellisissa organisaatioissa muualla maailmassa.

Kuten humanitaarisessa ja avustustyössä on huomattu ennenkin, yhteistyön koordinointi ja tietojen vaihto ovat ratkaisevan tärkeässä asemassa – niillä voidaan välttää resurssien tuhlaaminen turhaan työhön. Tarvitsemmekin selkeät säännöt kansainväliselle yhteistyölle, jotta samaa päämäärää tavoittelevien toimijoiden pyrkimykset eivät valuisi hukkaan. Panokset ovat korkeat, sillä laittomien aseiden leviämistä ja laitonta asekauppa hillitsemällä voidaan vähentää väkivaltaa, rikollisuutta ja turvattomuutta ympäri maailmaa.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää