Espanja sai tarpeekseen
Työpaikkojen luominen – mikään muu ei käytännössä pelasta Espanjaa talouskriisistä, vaikka EU lopulta keksisikin keinot euroalueen kriisin ratkaisemiseksi, kirjoittaa Teemu Sinkkonen.
Työpaikkojen luominen – mikään muu ei käytännössä pelasta Espanjaa talouskriisistä, vaikka EU lopulta keksisikin keinot euroalueen kriisin ratkaisemiseksi.
Taantuma nosti Espanjan työttömyysluvut nopeasti huimiin lukemiin. Yleinen työttömyys Espanjassa on jo liki 22 prosenttia. Sitäkin huolestuttavampi on alle 35-vuotiaiden työttömyys, joka on koko maassa 46 prosenttia. Näin korkeat luvut ovat kestämättömiä paitsi hyvinvointivaltion ylläpitämiseen tarvittavien verotulojen myös itse järjestelmän legitimiteetin kannalta.
Nopeasti levinnyt Indignados-protestiliike (suomeksi ”Suuttuneet”) ammentaa voimansa tyytymättömien ja pettyneiden nuorten joukosta. Toistaiseksi liike on onnistunut pysymään rauhanomaisena, mutta kuinka kauan ihmisten kärsivällisyys riittää, jos edessä on vain tiukempaa vyönkiristystä ilman toivoa työpaikoista?
Hallituksen keinot työpaikkojen luomiseksi kuvastavat perinteisiä liberalistisia arvoja. Yksityissektorin ja sijoittajien toimintaa ja kustannuksia on tarkoitus helpottaa, minkä odotetaan käynnistävän talouden rattaat uudelleen. Hallitus kaavailee pääomaveron keventämistä ja työehtosopimusten vapauttamista. Julkista sektoria on määrä kutistaa purkamalla paikallis- ja itsehallintoalueiden päällekkäisyyksiä. Myös terveydenhuolto-ja opetussektoreilla pelätään leikkauksia.
Koska Espanjan pankit ovat vakavissa maksukyvyttömyysongelmissa, on todennäköistä, ettei yksityinen sektori lähde nopeaan kasvuun ilman pankkijärjestelmän pelastamista ja ulkomaisten sijoittajien paluuta. Vaikka pankit onnistuttaisiin pelastamaan, jäljelle jää kysymys siitä, mitä yksityinen sektori keksii rakennusbisneksen tilalle. Rakentaminen nosti Espanjan talouden 1990-luvulla valtavaan kasvuun.
Joka tapauksessa hallituksen on saatava nopeasti aikaan selvä käännös parempaan. Ihmisten pettymys aikaisempaan sosialistihallitukseen johtui pitkälti taantuman tuomasta tyytymättömyydestä. Jos kriisi pitkittyy hallituksen vaihdoksesta huolimatta, edessä on koko järjestelmää ravisteleva legitimiteettikriisi.
Jo tällä hetkellä kansalaisista 73 prosenttia kannattaa Indignados-liikkeen toistaiseksi epämääräisiä vaatimuksia suoran demokratian lisäämisestä ja politiikan vapauttamisesta globaalin talousjärjestelmän ohjaksista. Liikettä on kritisoitu siitä, ettei se ole saavuttanut konkreettisia voittoja.
Viime kevään kunnallisvaaleissa protestiliike ei vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseen, eikä niin käynyt marraskuisissa parlamenttivaaleissakaan. Kaikesta huolimatta protestiliikkeen kriittinen viesti on jo levinnyt yli maan rajojen, ja protestoijien määrä jatkaa kasvuaan.
Vaikka liike on vielä naiivisti kieltäytynyt entistä koordinoidummasta ja paremmin johdetusta toiminnasta, sen sisälle on syntynyt uusia, määrätietoisempia ryhmiä. Niille ei riitä iskulauseiden maalaaminen lakanoille, telttaileminen kaupunkien keskustoissa eikä loputtomien kokouksien pitäminen, vaan uudet liikkeet pyrkivät suoraan ratkaisemaan ongelmia.
Esimerkiksi häätöjä vastustava liike haluaa estää ulosottoja, joissa ihmiset jäävät heitteille. Liike auttaa häädettyjä myös tilapäismajoituksen järjestämisessä.
Jos Espanjan ongelmat pitkittyvät, vaarana on, että rakentavasti toimivien ryhmien rinnalle syntyy liikehdintää, jossa turhautuminen kanavoituu tuhoisalla tavalla. Espanja voisi ajautua Kreikan kaltaisiin levottomuuksiin tai maahan voisi nousta uusia ääriliikkeitä.
Toistaiseksi vaikuttaa siltä, että Espanjan uusi hallitus laittaa korttinsa vanhojen keinojen varaan välittämättä protestiliikkeen muutosvaatimuksista. Jos talouden elvyttäminen onnistuu puhaltamalla tuulta yksityiselle sektorille ja luomalla siten uusia työpaikkoja, protestien liikevoima vähenee.
Sähköposti
Facebook
LinkedIn
Twitter
Lisää