Kroatiasta seuraava EU-maa

Rinna Kullaa

Presidentti Ivo Josipović on vahvistanut demokraattisia arvoja.

Euroopan unioni saa todennä­köisesti puolentoista vuoden kuluttua uuden jäsenmaan Länsi-Balkanilta. Kroatian on tarkoitus allekirjoittaa EU-jäsenyyssopimus joulukuun jälkipuoliskolla ja liittyä unioniin heinäkuussa 2013.

Kroatia jätti jäsenhakemuksensa vuonna 2003, aloitti jäsenyysneuvot­telut 2005 ja sai ne päätökseen tämän vuoden kesäkuussa. Eurokriisin keskellä jäsenyyssopimuksen ratifioinnista ei odo­teta helppoa.

Kroatia on osa entistä Jugoslavi­aa, josta se irrottautui vuonna 1992. Useimmat kroatialaiset pitävät maataan keskieurooppalaisena huolimatta sen välimerellisestä sijainnista Adrianmeren rannalla.

Kroatia on osallistunut Keski-Eu­roopan suurvaltojen vaiheisiin osmanien Balkanin-valloituksista lähtien 1400-lu­vulla. Habsburgien valtakuntaa suojellut sotilasraja kulki Kroatian läpi. Ennen en­simmäistä maailmansotaa Kroatia kuului Itävalta-Unkariin ja sodan jälkeen Jugo­slaviaan.

Kroatian voi perustellusti sanoa kokeneen entisen Jugoslavian maista voimakkaimman poliittisen muodon­muutoksen kommunismin romahdettua. Puoluekenttä ja maan poliittinen kult­tuuri muovattiin 1990-luvun kuluessa uudelleen.

Kansallismielisyys jää taakse

Itsenäisyyden alkuvuosia määritteli kol­me poliittista periaatetta: ei kommunis­mille, ei Jugoslavialle ja kyllä Euroopalle.

Balkanin sotien aikana kolman­nes Kroatian alueesta oli miehitettynä. Maassa oli yli 400 000 pakolaista, ja Kroatiassa suoritettiin etnisiä puhdis­tuksia.

Sotia ja demokratisoitumista seurasi talouslama, joka raivasi tilaa kasvavalle korruptiolle. Luottamus demokraattisiin instituutioihin heikkeni, kun taas kato­linen kirkko palautti vaikutusvaltaansa yhteiskunnassa.

Toisin kuin monissa muissa entisis­sä kommunistivaltioissa, Kroatian po­litiikkaan muodostui nopeasti selkeän oikeistolainen ja vasemmistolainen vaih­toehto. Kristillisen ja kansallismielisen identiteetin puolesta liputtanut Kroatian demokraattinen liitto HDZ hallitsi maa­ta 1990-luvulla. Sosiaalidemokraattinen SDP nousi Kroatian toiseksi suurimmaksi puolueeksi. SDP antoi äänen myös so­danaikaisten mullistusten köyhdyttämil­le ja syrjäyttämille väestönosille.

Vuosina 2003–2009 pääministerinä toiminut Ivo Sanader uudisti oikeisto­konservatiivista HDZ-puoluetta EU-myön­teisemmäksi. Siihen saakka oikeisto oli tukeutunut politiikassaan etniseen identi­teettiin. Sanaderin jälkeen Kroatiassa on ollut vahva EU-myönteinen vaihtoehto sekä puoluekentän oikealla että vasem­malla laidalla. Sanader on nyt syytteessä laajamittaisesta korruptiosta.

Kroatian EU-jäsenyyttä jarruttivat paikallisten oikeusistuimien korruptio ja rajakiistat Slovenian kanssa. Kään­nekohta ajoittui vuoteen 2010, jolloin presidentiksi valittiin arvoperustaista politiikkaa ajava SDP:n Ivo Josipović. Hänen päätavoitteensa on vahvistaa de­mokratiaa, oikeusvaltiota ja yhteiskun­nallista solidaarisuutta.

Josipovićin mukaan Kroatian vah­vuuksia ovat menneisyys osana Jugo­slaviaa ja etniset vähemmistökulttuurit. Josipović on pyytänyt anteeksi kroaat­tien Balkanin sotien aikana tekemiä julmuuksia. Hän on noussut nykyisellä 83 prosentin kannatuksellaan Kroatian suosituimmaksi poliitikoksi. Maan de­mokraattisen kulttuurin vahvistumisesta kertoo se, että Josipovićin edustamat ar­vot on hyväksytty laajalti.

Poliittisia muutoksia on tukenut Kroatian pankkisektorin onnistunut sääntely EU:n talouskriisin aikana. Maan budjettivaje on suuri, mutta Kroatia on aloittamassa talouden rakenteelliset uu­distukset.

Kroatian lähihistoria osoittaa, että poliittinen kulttuuri voi muuttua, jos puolueet ja puoluekenttä uudistuvat, ta­lous on vakaalla pohjalla ja maalla on taitavia poliittisia johtajia.

Kroatia kärsii edelleen korruptiosta, mutta maa on osoittanut kykynsä uudis­tua lyhyessä ajassa merkittävästi valmis­tautuessaan EU-jäsenyyteen.

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää