Siirtolaisuus lääkitsee ikääntyvää Eurooppaa

Lauri Seppälä

Euroopan työikäinen väestö vähenee vuoteen 2060 mennessä jopa 110 miljoonaa eli yli Saksan, Hollannin ja Belgian yhteenlasketun väkimäärän verran. Elintaso mantereella taittuu, ellei työvoimapulaa paikata maahanmuutolla.

Väestön ikääntyessä työvoimapulasta kärsinevät etenkin terveydenhoito- ja palvelusektorit. Euroopan komission mukaan kolme neljäsosaa EU:n työ­voimasta on vuoteen 2020 mennessä sijoittunut palvelutehtäviin, esimerkiksivakuutusalalle, terveydenhuoltoon, vähittäiskauppaanja koulutusalalle.

Maahanmuuttoasioiden ja ulko­maankaupan asiantuntija Martin-Éric Racine Euroopan muuttoliikeverkostos­ta EMN:stä toteaa, että uutta työvoimaa tarvitaan tulevaisuudessa lähes kaikilla matalapalkka-aloilla, fyysisesti raskaissa ja vaarallisissa töissä sekä rakennusalalla.

Amerikkalaisen Newsweek-lehden mukaan yrityksillä eri puolilla Euroop­paa on jo nyt vakava pula insinööreistä, teknikoista, käsityöläisistä ja muista am­mattiosaajista. Koko maanosassa on nyt noin neljä miljoonaa avointa työpaikkaa.

Aleneva väestökehitys saattaa Euroo­pan parlamentin mukaan viedä vuosit­tain reilun prosentin Euroopan kansan­tulosta vuosina 2031–2050.

EU vetää kouluttamattomia

Euroopan muuttoliikeverkoston mukaan useimmat EU-maat pitävät maahanmuut­toa osaratkaisuna työvoimapulaan. Vaih­telua on kuitenkin siinä, missä määrin maahanmuutto katsotaan toivottavaksi strategiseksi keinoksi vastata työmark­kinoiden tarpeisiin.

Esimerkiksi Tšekissä ja Ranskassa maahanmuuttoa hyödynnetään aktiivi­sesti kansantalouden tarpeiden täyttämi­sessä. Ranskassa on käytössä säännöl­lisesti päivitettävä luettelo ulkomaista työvoimaa tarvitsevista toimialoista.

Toista linjaa noudattavat esimerkiksi Espanja, Puola, Bulgaria ja Unkari. Niis­sä korostetaan ensisijaisesti kansallisen työvoiman roolia työvoimapulan paik­kaamisessa. Maahanmuuton käytölle työvoiman tarpeen täyttäjänä ei ole laa­dittu strategiaa, koska maahanmuuttoa ei katsota välttämättömäksi.

Euroopan nykyisistä siirtolaisista huo­mattava osa on kouluttamatonta työ­voimaa. Euroopan komission mukaan kehittyneisiin maihin muuttavista kou­luttamattomista siirtolaisista noin 85 prosenttia päätyy Eurooppaan ja vain 5 prosenttia Yhdysvaltoihin. Vastaa­vasti koulutetuista maahanmuuttajista 55 prosenttia päätyy Yhdysvaltojen in­novatiivisille rannikkoalueille ja vain 5 prosenttia Eurooppaan.

Matalasti koulutettujen siirtolaisten suuri määrä Euroopassa selittyy pääosin Afrikan maantieteellisellä läheisyydellä, sanoo sisäministeriön maahanmuutto-osastolla työskentelevä projektipäällikkö Hannu-Pekka Huttunen.

Myös kieli on merkittävä tekijä: mo­nissa Afrikan maissa ranska on virallinen kieli, joten ranskaa puhuvat afrikkalai­set pyrkivät Euroopan ranskankielisiin maihin. Toisaalta siirtolaiset lähtevät Eurooppaan paremman toimeentulon perässä, koska minimitoimeentulon saa­vuttaminen kotimaassa on vaikeaa.

”Vetotekijänä ovat Euroopan lohkoutu­neet työmarkkinat, jotka vetävät myös heikosti koulutettuja. Etelä-Euroopassa esimerkiksi kasvihuoneviljelmille suun­tautuu paljon matalasti koulutettuja ihmisiä”, sanoo Siirtolaisuusinstituutin johtaja Ismo Söderling.

Sininen kortti avaa ovet

Euroopassa on kuitenkin jo herätty kilpailuun ammattitaitoisista työnteki­jöistä. Osassa EU:ta on jo käytössä Blue Card eli sininen eurooppalainen työsken­telykortti, jonka tarkoitus on houkutella lahjakasta, ammattitaitoista ja koulu­tettua työvoimaa. Kortti on tarkoitettu Euroopan unionin laajuiseksi työluvaksi korkeaa pätevyyttä vaativiin tehtäviin.

Työskentelykortilla pyritään lisää­mään EU-maiden houkuttelevuutta eri­tyisesti suhteessa Yhdysvaltoihin, Ka­nadaan ja Australiaan. Uusi lupa takaa EU:n ulkopuolelta muuttaville korkeasti koulutetuille siirtolaisille ja näiden per­heille kohdemaan kansalaisiin rinnas­tettavat oikeudet esimerkiksi sosiaali­turvaan ja koulutukseen.

Sisäministeriön Huttunen tähdentää, että Eurooppa kilpailee Yhdysvaltojen kanssa tulevaisuudessa ennen muuta hoi­va-alan työntekijöistä, etenkin, jos presi­dentti Barack Obaman terveydenhoito­uudistus menee läpi. Euroopan komis­sio arvioi terveydenhuollon työvoima-vajeeksi noin miljoona ammattilaista vuonna 2020.

Esimerkiksi Suomi hakee parhaillaan sairaanhoitajia Filippiineiltä. Toistaiseksi Suomi on kuitenkin ollut sairaanhoitajien ammattitaidon viejämaa: Suomalaisiasairaanhoitajia on ulkomailla noin neljä kertaa enemmän kuin ulkomaisia sai­raanhoitajia on Suomessa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan Suomes­sa oli vuonna 2008 alle tuhat ulkomaista hoitajaa. Heidän osuutensa kaikista kou­lutetuista on vain prosentti.

Valtion taloudellinen tutkimuskeskus Vatt arvioi, että Suomi tarvitsee sosiaali- ja terveysalalle vuoteen 2025 mennessä jopa 120 000 työntekijää lisää. Tulevaa työvoimantarvetta on kuitenkin vaikea ennustaa sekä Suomessa että muualla Euroopassa.

”Keskustelu ulkomaisten työntekijöi­den määrästä ei saa syrjäyttää keskus­telua siitä, kuinka kotimainen työllisyys ja työvoiman määrä saadaan kasvuun. Jatkuvasti hoetaan mantran tavoin työ­voimapulaa, mutta loppujen lopuksi kyse on siitä, onko tulevaisuudessa ylipäätään riittävästi työpaikkoja erilaisten rakenne- ja globaalien markkinamuutosten vuok­si”, sanoo työ- ja elinkeinoministeriön neuvotteleva virkamies Pekka Tiainen.

Maahanmuuttoa vastaan

Samalla kun siirtolaisia kaivataan tekemään Eurooppaan töitä ja tuomaan uusiaajatuksia talouselämään, maahanmuuton vastaisuus on lisääntynyt. EU-uutisointiin keskittyvän EurActiv-sivustonmukaan esimerkiksi Espanjassa, Italiassa ja Britanniassa yli 65 prosenttia vastaajista oli viimekeväisen kyselyn mu­kaan ainakin jossain määrin sitä mieltä, että maassa on liikaa maahanmuuttajia.

Moni pelännee, että siirtolaiset tiu­kentavat kilpailua Euroopan työpaikois­ta. Euroopan muuttoliikeverkoston mu­kaan siirtolaisvirrat kuitenkin seuraavat tarkasti kohdemaan taloudellista tilan­netta ja työllistymismahdollisuuksia. Siksi ongelmaa esimerkiksi kouluttamattoman työvoiman ylitarjonnasta ei pitäisi olla.

Esimerkiksi Slovakiassa, jossa on ky­syntää lähinnä korkeasti koulutetuille, EU:n ulkopuolelta tulleiden matalasti koulutettujen maahanmuuttajien osuus on pieni, vain neljä prosenttia muut­taneista. Vastaavasti Espanjassa, jossa matalasti koulutetun työvoiman kysyntä on ollut suurta, matalasti koulutettujen maahanmuuttajien osuus EU:n ulkopuo­lelta tulleista on 40 prosenttia.

Muuttoliikeverkoston Martin-Éric Racinen mukaan Eurooppa ei houkuttele erityisesti mitään tiettyä ammattiryhmää. Sen sijaan Eurooppa torjuu valtaosan huippuosaajista, koska Euroopassa kat­sotaan kaikkien huippupaikkojen kuulu­van luonnostaan eurooppalaisille.

”Myös matalasti koulutettu euroop­palainen kokee olevansa itseoikeutettu saamaan huipputyöpaikan, minkä joh­dosta työnantajilla ei ole muuta vaih­toehtoa kuin yrittää vastentahtoisesti saada ulkomailta ihmisiä tekemään matalapalkkaiset ja raskaat hommat”, Racine katsoo.

Racine näkee, että moni ulkomaa­lainen osaaja joutuu lähtemään takaisin kotimaahansa heti, kun kantaväestön työttömyysprosentti nousee hitusenkin.

”Maahanmuuttoviranomaisten va­kiintuneena käytäntönä on keksiä mah­dollisimman pian syitä olla myöntämät­tä oleskeluluvan jatkoa”, hän sanoo. Se tekee siirtolaisten oleskelusta tilapäistä, vaikka heidän työvoimaansa tarvittai­siinkin.

Vastuu kehitysmaista

Siirtolaisuudella on merkittäviä vaiku­tuksia myös muuttajien lähtömaissa. Esi­merkiksi Afrikan maat ovat 1980-luvun jälkeen luovuttaneet yli kolmanneksen koulutetusta työvoimastaan teollisuus­maihin, arvioi YK:n alainen Afrikan talouskomissioECA.

Samaan aikaan Saharan eteläpuoli­sen Afrikan valtiot käyttävät yli kolme miljardia euroa vuodessa teknisen avun ostoon – muun muassa yli 100 000 ulkomaisen asiantuntijan palkkaamiseen.

Aivovuoto verottaa monilta Afrikan mailta niitä inhimillisiä voimavaroja, jotka tarvittaisiin rakentamaan vahvalle taloudelle välttämättömiä instituutioita ja infrastruktuureja. Siksi siirtolaisuus­keskustelussa ei pitäisi keskittyä vain Euroopan tulevaan työvoimantarpee­seen, sanoo Kehitysyhteistyöjärjestöjen EU-yhdistyksen Kehys ry:n toiminnan­johtaja Rilli Lappalainen.

Asiaa täytyy tarkastella myös kehitys­maiden aivovuodon, EU-alueella ta­pahtuvan kiertomuuton ja siirtolaisten lähettämien rahavirtojen hyödyntämisen kannalta.

”Rekrytointi EU:n alueelle ei saa va­hingoittaa peruspalvelujen eikä varsin­kaan terveydenhuollon ja muun tärke­än työvoiman saatavuutta kolmansissa maissa. EU:n tulisi laatia eettistä rekry­tointia koskevat kriteerit tämän estämi­seksi”, Lappalainen toteaa.

Nykyisellään etenkin Afrikan maat kärsivät terveydenhuollon ammattilais­ten maastamuutosta. YK:n väestörahas­ton UNFPA:n mukaan esimerkiksi Sam­biassa on koulutettu 600 lääkäriä vuo­den 1964 itsenäistymisen jälkeen, mutta heistä vain 50 harjoittaa yhä ammattiaan Sambiassa.

Kaikkiaan Afrikasta lähtee Ghanan yliopiston selvityksen mukaan vuosittain noin 70 000 korkeasti koulutettua. Esi­merkiksi Somalian ja Gambian korkeas­ti koulutetuista yli puolet on muuttanut ulkomaille.

Koko Saharan eteläpuolisen Afrikan 600 miljoonan asukkaan palveluksessa on nykyisin vain 20 000 tiedemiestä ja insinööriä.

Hannu-Pekka Huttusen mukaan Suo­men sisäministeriö ei ole ollut kovin kiin­nostunut kolmansien maiden kärsimästä aivovuodosta. ”Kyseessä on tietysti eetti­nen ongelma: onko oikein imeä esimer­kiksi terveydenhoitohenkilökuntaa mais­ta, joilla olisi tarve pitää heistä kiinni?”

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää