Demonikratian rujot kasvot

Arundhati Roy: Kuuntelen heinäsirkkoja. Merkintöjä demokratiasta. Like 2011, 256 s.

Niina Sarkonen

Intia on unohtanut vuosituhansia vanhan historiansa, kulttuurien ja uskontojen keskinäisen kunnioituksen perinteen, kirjoittaa Arundhati Roy tuoreessa kirjassaan.

Intia on unohtanut vuosituhansia vanhan historiansa, kulttuurien ja uskontojen keskinäisen kunnioituksen perinteen.

Tilalle ovat tulleet kiihkonationa­lismi ja uusliberalistinen järjestys, jossa vahvat voittavat ja heikot häviävät. Ta­vallinen kansalainen ei voi enää luottaa sen paremmin poliitikkoihin, virkamie­hiin, toimittajiin, poliisiin kuin oikeuslai­tokseenkaan. Suuryritykset ovat ymmär­täneet, että ”demokraattinen valtuutus”, eli yhteisymmärrys niiden ja suurimpien puolueiden kesken, takaa yrityksille va­paat kädet ajaa omia etujaan.

Intialainen menestyskirjailija ja poliittinen aktivisti Arundhati Roy tekee synkkää synteesiä kotimaansa lähimenneisyydestäkirjassaan Kuunte­len heinäsirkkoja.

Maailman suurimman demokratian irvokkaat kasvot voi paljastaa vain in­tialainen, sillä muun maailman silmissä Intia näyttäytyy edelleen menestystarina­na. Talouskasvu on pysytellyt korkeana jopa maailmanlaajuisen taantuman aika­na, keskiluokka paisuu, ja värikylläisistä Bollywood-elokuvista on tullut muotivil­litys monissa länsimaissa. Vuonna 2010 Intian talous kasvoi 8,6 prosenttia.

Todellisuus näyttää karummalta. In­tian ympäristön tila on monin paikoin katastrofin partaalla valtion ja suuryri­tysten välinpitämättömyyden ja häikäile­mättömyyden vuoksi. Maanomistuksen yksityistämisestä kärsivät eniten köyhim­mät: moni maanviljelijä on menettänyt kaikkensa, ja vain muutaman viime vuo­den aikana 180 000 intialaista viljelijää on tehnyt itsemurhan.

Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu repeää yhä suuremmaksi. Länsi-Ghattien vuoriston kupeeseen Intian länsilaidalle rakennetaan eurooppalaistyylistä, mah­dollisesti maailman ensimmäistä täysin yksityisomisteista luksuskaupunkia La­vasaa – mutta lähes joka toinen intia­laislapsi on aliravittu.

Korruptio on laajalle levinnyttä, ei­kä erilaisia mielipiteitä katsota suopeasti. Intian politiikkaa hallitsevat kongressi­puolue sekä hindunationalistinen BJP ovat ryhtyneet avoimeen hyökkäykseen maan 150-miljoonaista muslimivähem­mistöä vastaan tavalla, jota voi kutsua kansanryhmää vastaan kiihottamiseksi.

Tuhansia on murhattu pääpuolu­eiden masinoiman hindunationalismi­kampanjan hindutvan aikana, ja ainakin 150 000 on joutunut pakenemaan kotiseudultaan. Vuodesta 2002 voimassa olleen ”terrorisminehkäisylain” (Preven­tion of Terrorist Activities Act, POTA) sal­limat mielivaltaiset pidätykset ja tuomiot ovat tehokas keino vaientaa vastustajat.

Royn mukaan POTA on ”laajavai­kutteinen antibiootti erimielisyydeksi kutsuttuun sairauteen”.

Roy tunnetaan Intiassa erityisesti Kashmirin itsenäisyyden puolestapuhu­jana ja Yhdysvaltain ekspansionistisen ulkopolitiikan ja ydinaseiden vastusta­jana. Nämä teemat näkyvät myös Kuun­telen heinäsirkkoja -esseekokoelmassa. Kirjan keskeisin kritiikki kohdistuu kui­tenkin liberaaliin demokratiaan, jossa ”demokratia ja vapaat markkinat ovat sulautuneet yhdeksi ahnaaksi eliöksi, jonka kapea mielikuvitus pyörii lähes yksinomaan voiton maksimoimisen ym­pärillä”.

Intialaisen demokratian kasvot ovat Royn mukaan vääristyneet alkuperäisen demokratian idean irvikuvaksi. Demo­kratiasta on tullut demonikratia.

Vuosina 2002–2008 kirjoitetuissa esseissä Roy kärjistää, raivoaa, unelmoi ja provosoi sielunsa kyllyydestä. Hän huolehtii Intian tulevaisuudesta palolla, jota voi tuntea vain omasta kotimaas­taan kirjoittava. Eikä tämä palo näytä sammuvan.

Kirjan viimeisessä esseessä kirjailija toteaa: ”Seisomme nyt tienhaarassa. Toi­sessa viitassa lukee ’oikeudenmukaisuus’, toisessa ’sisällissota’. Kolmatta viittaa ei ole, eikä paluuta takaisin. Valitkaa.”

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää