Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Uudet uutiskanavat horjuttavat BBC:n ja CNN:n valta-asemaa

Satelliittikanavien kasvava uutistarjonta edellyttää katsojilta entistä kriittisempää silmää. Al-Jazeera, Russia Today, France24 ja muut tulokkaat ovat BBC:n ja CNN:n ammattitaitoisia haastajia, mutta uutispainotuksissa näkyy usein rahoittajan ääni.

Internetistä huolimatta televisio on 2000-luvun väline. Viime vuosina on perustettu useita kansainvälisiä yleisöjä tavoittelevia televisiokanavia ja kilpailu yleisön huomiosta on kiihkeää. Tv:n suosiota lisää se, että monissa Lähi-idän ja Aasian maissa pääsy nettiin on rajoitettua.

Median valta on kasvanut, mutta samalla ovat myös yritykset riippumattomien tiedotusvälineiden manipulointiin ja niillä ratsastamiseen lisääntyneet. Kansainvälisiä yleisöjä tavoittelevat kanavat esittävät tietyn maan tai laajemman poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen kulttuurialueen aiheita ja näkökulmia. Ne ovat journalistisesti riippumattomia tai levittävät valtion propagandaa, joko hienovaraisesti tai suoraan.

Uudet kanavat haluavat haastaaanglosaksiset tiedotusvälineet, erityisesti BBC:n ja CNN:n, mutta – ironista kyllä – realiteetit tunnustaen lähetyskielenä on usein englanti.

Tunnetuin haastaja on qatarilainen al-Jazeera. Se aloitti englanninkieliset ympärivuorokautiset uutis- ja ajankohtaislähetyksensä viime marraskuussa. Al-Jazeera Englishia (AJE) katsotaan 80 miljoonassa kotitaloudessa. Kanavaa rahoittavat Qatarin emiiri Hamad bin Khalifa al-Thani ja mainokset.

Al-Jazeera on lyönyt itsensä läpi uutiskanavana Washingtonin ja arabijohtajien kritiikistä huolimatta. Voi kuitenkin sanoa, että BBC ja CNN ovat yhä vaikutusvaltaisimmat kanavat. Ne olivat muita ennen kansainvälisillä uutiskentillä ja edustavat dominoivaa anglosaksista kulttuuria.

Vuotta ennen AJE:ia ruutuihin ilmestyi Russia Today (RT). Sen omistaa Kremlin valvonnassa oleva RIA-Novosti-uutistoimisto. RT on myös ympäri vuorokauden uutisia lähettävä kanava ja sillä on kirjeenvaihtajia useilla mantereilla. Kanavan itsensä mukaan sillä on 90 miljoonaa katsojaa. Eurooppaan keskittyvät Deutsche Welle ja EuroNews sekä viime vuoden lopulla käynnistynyt ympärivuorokautinen France24.

BBC on maailmalla vuosikymmeniä kuultu ja katsottu uutistavaramerkki. Sitä valvova riippumaton säätiö määrittelee BBC:n strategian. Se kertoo toimivansa ”yleisön parhaaksi”. BBC:n lippulaiva on ympärivuorokautinen BBC World (BBC), jonka yleisö on yli 180 miljoonaa ihmistä.

Toisin kuin julkisrahoitteinen emo-BBC, Worldia rahoittavat mainokset sekä Britannian ulkoministeriö. Siksi kanavan laajalti arvostetun, mutta myös arvostellun journalismin ja Lontoon ulkopolitiikan yhteentörmäykset ovat toistuvia. Hyvässä muistissa on Irakin sotaan liittyen BBC:n ja silloisen pääministerin Tony Blairin raju riita sodan vaikuttimista. BBC:n uutisointia ovat arvostelleet myös muut: Israel palestiinalaisten sympatisoinnista ja globalisaatiokriitikot läntisen taloudellis-poliittisen hegemonian ylläpidosta.

24/7-uutiskanavien pioneeri CNN antaa kasvot yhdysvaltalaiselle tv-journalismille. Maailman suurimman media- ja viihdeyhtiö Time Warnerin omistama kanava löi itsensä läpi Persianlahden sodassa, kun CNN:stä tuli käsite. Syntyi ”CNN-efekti”, paikan päältä tapahtuva ”reaaliaikainen” uutisointi. Reaaliaikaisuus tuli jäädäkseen, mutta journalistisena tyylinä se herätti pian kritiikkiä. Kanavaa syytettiin pinnallisuudesta analyysien, taustoittamisten ja kontekstien jäädessä sivuun.

Kansainvälinen uutistoimitus CNN International (CNNI) pääsi vauhtiin vasta 90-luvun puolivälissä. Nyt kanava lähettää uutisia myös espanjaksi ja turkiksi, ja se lienee maailman hotellihuoneissa yleisimmin tarjolla oleva kanava.

Al-Jazeera, BBC ja CNN ovat puhutuimmat ja kiistellyimmät uutiskanavat. BBC käy edellä mainitusti kamppailua rahoittajansa valtion intressien kanssa. Al-Jazeeraa syytetään Qatarin emiirin myötäilystä ja ”terroristien” viestien levittämisestä. Konservatiivisen yhdysvaltalaisen mediaa tarkkailevan Accuracy in Media -järjestön mukaan ”Amerikka käy sotaa ja al-Jazeera on töissä vihollisen leirissä”.

Mediatutkija Michael Massingin mukaan Yhdysvaltain valtamedia, myös CNN, on ollut hampaaton esimerkiksi Irakin sodan taustojen esiin kaivamisessa. CNNI:llä kritiikistä on otettu opiksi ainakin osin. Sen visuaalinen ulkoasu jykevine tunnusäänineen ja grafiikoineen on vähemmän mahtipontisen amerikkalainen kuin aiemmin.

Sama ulkoasu, eri painotukset

TV-maailmassa uutisten visuaalinen ulospano on tärkeä viesti. Ei liene sattumaa, että monet eurooppalaiset kansalliset kanavat, mutta myös AJE ja Russia Today, näyttävät ja paikoin myös kuulostavat BBC:ltä. Oxbridge-englantia puhuvat ja hillityn näköiset uutisankkurit sekä BBC-henkinen grafiikka kertovat, että kanava välittää (näennäisesti?) globaalimpaa ajattelua kuin amerikkalaisuuden lippulaiva, Irakin sotaan liput liehuen lähtenyt CNNI.

AJE:n brittiläisyyttä selittää lisäksi se, että kanava on rekrytoinut arvostettuja toimittajia Britanniasta (muiden muassa BBC:n Rageh Omaarin ja David Frostin), mutta toki myös CNN:ltä (kuten Riz Khanin). Myös RT:llä on nimeään myöten englantilaisia ja yhdysvaltalaisia toimittajia, kuten Laura Emmett ja David Garret.

Kanavien on myös näytettävä globaaleilta. AJE:n, BBC:n ja CNN:n uutisankkureina on naisia ja miehiä eri etnisistä ja uskonnollisista ryhmistä, ja kirjeenvaihtajina on myös paikallisia englantia puhuvia toimittajia. Tässä vertailussa RT erottuu joukosta homogeenisempana.

Hiljaisina uutispäivinä kanavien uutisagendat poikkeavat toisistaan. Ulkomaanuutisten kirjo on aiheellisesti ja maantieteellisesti monipuolisempi. Myös kansalliset aiheet – jotka voivat olla myös kansainvälisesti painavia – saavat paljon ruutuaikaa, vaikka yleisö on pääasiassa ulkomaista.

CNNI raportoi yhä enemmän Yhdysvalloissa lähestyvistä presidentinvaaleista ja repiväksi käyneestä Irak-debatista. BBC seurasi tarkkaan Britannian pääministerin vaihtoprosessia ja maan tulvia. RT antaa paljon aikaa englantia puhuvalle presidentti Vladimir Putinille, joka lobbasi Sotshia vuoden 2014 talviolympialaisten isännäksi Guatemalassa.

AJE:n ”kotimaa” ovat arabimaat ja muslimit sekä muu kolmas maailma. Palkanmaksu palestiinalaishallinnolle, Gazan sieppaajien taustat, Bolivian sulavat jäätiköt, papualaisten huono asema Indonesiassa ja Aasian jalkapallomestaruusturnaus uutisoidaan paikallisia ihmisiä runsaasti haastatellen. Kanava myös kertoo, että se on sekä poliittisesti että auringonkierron mukaan ajan hermolla: kanavan uutiset lähetetään Kuala Lumpurista, Dohasta, Lontoosta ja Washingtonista.

Tietyt aiheet nousevat esiin kaikilla kanavilla. Ne voivat olla jopa välillä ennakoitavissa, vaikka uutisten esitysjärjestys vaihteleekin. Terrori-iskut Algeriassa ja Britanniassa, johtajatapaamiset, kuten Bush ja Putin kalareissullaan, Turkin kaltaisen tärkeän maan vaalit, mutta myös erityisesti länsimaalaisuus tai lännen liittolaisuus on uutisarvo sinänsä. BBC:n Gazassa siepatun kirjeenvaihtajan Alan Johnstonin ja Libyasta vapautettujen bulgarialaisten sairaanhoitajien kotiinpaluu sekä saksalaisten ja eteläkorealaisten panttivankien kohtalo Afganistanissa ovat kovia uutisia, breaking news, kanavalta toiselle.

Erot syntyvät aiheiden käsittelyssä, varsinkin kiistellyissä kysymyksissä kuten Israel, Lähi-itä, terrorismi ja Venäjä. Maantieteellis-poliittinen jakolinja on yllätyksetön. Atlantti sekä etelä–pohjoinen-akseli jakavat myös medioita.

Mikään kanava ei sanele maailman uutisagendaa. Yksittäinen suurin uutisgeneraattori on Yhdysvallat ulko- ja ilmastopolitiikkansa seurausvaikutusten kautta. Islamin ja lännen väliset suhteet monine ulottuvuuksineen ovat päivittäinen uutisaihe. Sitä käsittelee eniten AJE. Jos kanavalla on missio, se on usein itsestäänselvyytenä pidetyn sivilisaatioiden välisen törmäyksen -teorian kyseenalaistaminen.

AJE on onnistunut tässä ainakin toistaiseksi laadukkaasti sekä uutistensa kommenttiosuuksissa että ajankohtaisohjelmissaan. Kanavalla pääsevät ääneen niin Yhdysvaltain uuskonservatiivit ja israelilaiset kuin tavalliset irakilaiset ja Hamasin edustajatkin. AJE:n Gazan uimarannalla haastattelema palestiinalainen kysyy turhautuneena: ”miksi yksi ihminen, Alan Johnston, nousee otsikoihin eri puolilla maailmaa, mutta yli miljoonan gazalaisen hätä on hädin tuskin uutinen?”

Eri osapuolten näkemyseroja tuo monipuolisesti esiin myös BBC asiantuntijahaastatteluissaan ja keskusteluohjelmissaan kuten Dateline ja HARDtalk. Datelinessa käydään elävää keskustelua muun muassa Irakin öljylaista. Yksi studiovieraista totesi, että Yhdysvaltain lakiin haluama tuotannonjakosopimus PSA on niin valonarka asia, että se on kielletty Irakin naapurimaiden laeissa. Kanavien ajankohtaisohjelmat ja pitkät reportaasit ovatkin parhaimmillaan hyödyllistä ja sivistävää ajanvietettä katsojille.

AJE:lla on islam–länsi-kysymyksessä kulttuurinen kotikenttäetu altavastaajan äänen esiintuojana. Se puhuu englantia, mutta kuuntelee arabiaa. Kanavalla on myös paine ja halu näyttää. Sen on todistettava laatunsa ja riippumattomuutensa sekä lännen että arabimaailman silmissä. Myös yksi sen strategisista kilpailijoista, vaikutusvaltainen yhdysvaltalaismedia, on menettänyt uskottavuuttaan. Jos AJE pitää tasonsa, se haastaa vakavasti BBC:n ja CNNI:n.

CNN välttää yhteenottoa Bushin kanssa

Bushin hallinto on painostanut aggressiivisesti ja menestyksellä yhdysvaltalaismediaa koko vallassa olonsa ajan. CNN on sikäläisittäin liberaalissa maineessa, mutta Valkoisella talolla ei ole ollut tarvetta ottaa yhteen sen kanssa BBC:n ja Blairin malliin.

CNN on vahva mitä, missä, milloin ja miten -uutisoinnissa, mutta esimerkiksi ”terrorismia” tai Israelin toimia se kontekstoi ohuemmin kuin kilpailijat. Välillä kanavan uutisankkurit jopa ottavat räikeästi kantaa kansalaistensa puolesta. Kun he haastattelivat Iranissa hämäräperäisistä syistä pidätettyä yhdysvaltalaisprofessori Haleh Esfandiarin tytärtä, ankkurit pohtivat suorassa lähetyksessä miten he voisivat auttaa tai mitä tehdä asian eteen.

CNNI toki uutisoi kriittisesti muun muassa Irakin sodasta. Se teki kyseenalaistavan jutun Yhdysvaltain armeijan apunaan käyttämistä väkivaltaisista sunniryhmittymistä, joita Washington kutsui vain hieman aiemmin terroristeiksi. Kanava tuolaajasti esiin maan Irak-debattia, ja sen Jerusalemin kirjeenvaihtaja pohtii varovaisesti, miksi Hamasin syrjäyttäminen rauhanneuvotteluissa on ongelmallinen asia. Kanavalla myös sanotaan Lähi-idän miehitettyjä alueita miehitetyiksi alueiksi.

Toisaalta, kun Hamas vaikutti merkittävästi Johnstonin vapauttamiseen Gazassa – seikka, jota toimittaja itse ja Britannian hallitus korostivat – asia kerrottiin AJE:lla, BBC:llä ja RT:lla. CNN sen sijaan keskittyi itse vapauttamistapahtumaan ja Johnstonin kollegoiden tuntemuksiin.

CNN:llä kuulee avoimen kriittisiäkin ääniä, mutta niitä ei kuunnella. eetterissäLarry King Liven terrorismia käsittelevässä keskustelussa CIA:n Osama bin Laden -yksikön entinen johtaja Michael Scheuer arvosteli murskaavasti Yhdysvaltain koko Lähi-idän politiikkaa ja sokeaa tukea arabiautokraateille sekä Israelille. Studiossa ei tartuttu kertaakaan hänen kommentteihinsa eikä käyty jatkokeskustelua, vaan siirryttiin kaikessa hiljaisuudessa mainostauolle.

Tähän näkökulmavajeeseen haluavat iskeä AJE ja BBC.

BBC World haastaa yhdysvaltalaiskanavat. Sen uudistuva BBC America -kanava pyrkii olemaan vastapaino ”amerikkalaiselle tv-sisällölle”. ”Kun George Bushin kannatusluvut ovat 29 prosentissa, tarvitaan puolueetonta, brittiläistä, BBC-lähestymistapaa”, sanoo BBC-johtaja Garth Ancier. BBC:n katsojaluvut Yhdysvalloissa kasvoivat selkeästi Irakin sodan puhjettua CNN:n ja Fox Newsin rinnalla.

AJE on törmännyt Yhdysvalloissa nurkkakuntaisuuteen ja hysteriaan. Kanava tarjoaa asiakkailleen koko maassa kaksi pientä kaapelioperaattoria, joista toisen omistajaa ovat uhkailleet ihmiset ”raamattuvyöhykkeeltä”. AJE näkyy myös Pentagonin sisäisessä televisiossa. Monet johtavat poliitikot ja hallinnon korkeat virkamiehet eivät anna haastatteluja kanavalla, ja tavalliset kansalaiset saattavat soittaa työtehtävissä olevan AJE:n kuvausryhmän perään poliisin.

Keväällä AJE kuitenkin yhytti voimansa YouTuben kanssa – nykyään osaa kanavan lähetyksistä voi siten seurata myös internetin kautta.

Russia Today ei ole tietyistä samankaltaisuuksista huolimatta varteenotettava haastaja edellä mainituille. Kanava on kaukana neuvostoajan propagandasta, mutta sen riippumattomuuden rajat ilmenevät pian. RT kertoo avoimesti esittävänsä tapahtumat venäläisestä näkökulmasta. Viesti kuuluu, että Venäjä on vahva.

Kanava esimerkiksi uutisoi näyttävästi geologisesta tutkimusmatkasta Pohjoisnavalle, minkä tulokset voivat kasvattaa Venäjän talousvyöhykettä Euroopan pinta-alan verran ja tuoda valtion haltuun valtavat mineraalivarat.

Toisaalta RT antaa tilaa myös vastapuolen mielipiteille. Litvinenko-tapauksessa myös Britannian hallitus ja poikkeavat venäläiskannat pääsivät ääneen. Venäjän irtauduttua Tae-sopimuksesta Nato, puolalaiset ja yhdysvaltalaiset saivat sanoa sanottavansa. Myös venäläiset pääsivät esittämään näkemyksiään laajasti BBC:llä ja CNN:llä molemmissa tapauksissa.

Presidentti Putinia käsitellään kuitenkin silkkihansikkain, ja Kremlin vastustajat lytätään. Ajankohtaisohjelma In My Honest Opinion käsitteli Lontoossa maanpaossa asuvaa oligarkki Boris Berezovskia jutussaan ”Berezovski – Median hyväksikäyttäjä”. Ohjelman isäntä Peter Lavelle sanoi entisestä Putinin tukijasta Berezovskista, että hänen ”sanansa ovat arvottomia”, ”hän pelaa tuttuja pelejään pysyäkseen lain ulottumattomissa”, ja että hän ”on ehkä vainoharhainen”. Ohjelma ei ollut väärässä sanoessaan, että Berezovski ajaa julkisuudessa omaa asiaansa, mutta jutun sävy oli kaiku kylmän sodan ajan karkeasti hiotusta virallisesta sanasta.

Tallinnan patsaskiistaa käsittelevässä lähetyksessä toimittaja totesi, että Neuvostoliitto vapautti Viron ja muistutti, että kiista tuskin jää tähän. Kuinka Russia Today uutisoisi Tšetšenian sotaa? Saisivatko muutkin kuin Moskova-mieliset tšetšeenit mielipiteensä esiin kanavalla? Se olisi todellinen testi kanavalle.