Vuoteen 2030 mennessä noin kaksi kolmesta maailman keski­luokkaisesta asuu Aasian ja Tyynenmeren alueella.Kiinassa on Brookingsin laskujen mukaan nyt noin 150 miljoonaa keskiluokkaista. Vuoteen 2021 mennessä heidän määränsä on kasvanut noin 670 miljoonaan. Kiinan lisäksi keskiluokka paisuu etenkin Intiassa, Indonesiassa ja Vietnamissa. Vuoteen 2030 mennessä noin kaksi kolmesta maailman keski­luokkaisesta asuu Aasian ja Tyynenmeren alueella.Vuoteen 2030 mennessä noin kaksi kolmesta maailman keski­luokkaisesta asuu Aasian ja Tyynenmeren alueella.

Kun Aasia keskiluokkaistuu, kulu­tuksen painopiste siirtyy lännestä itään. Kharasin mukaan maailman eniten ku­luttavien maiden kärkikymmenikössä on vuonna 2030 enää neljä perinteistä teollisuusmaata. Eniten kulutetaan sil­loin Intiassa ja Kiinassa, neljänneksi eniten Indonesiassa. Yhdysvallat kiilaa edelleen kolmanneksi.

Kulutuksen mukana itään keskittyy taloudellista valtaa. Entistä suurempi globaali keskiluokka lupaa kuitenkin vaurautta koko maailmalle, Kharas sanoo.

”Rikkaat maat hyötyvät, kun niiden yritykset tuottavat tavaroita ja palvelui­ta Aasian keskiluokkaisille kuluttajille. Uuden keskiluokan elintaso nousee, ja keskiluokkaisten riski pudota takaisin köyhyyteen pienenee.”

Mutta entä ympäristö: kuinka maa­ilma kestää entistä suuremman joukon entistä kiivaammin luonnonvaroja ku­luttavaa keskiluokkaa?

Kiinan ekologinen jalanjälki on nel­jän viime vuosikymmenen aikana nelinkertaistunut. Maa kuluttaa luonnonvaroja ja tuottaa jätettä tuplasti niin paljon kuin sen omat resurssit ja ympä­ristön kantokyky kestävät, toteaa yhdys­valtalainen Global Footprint Network -järjestö.

Kharas sanoo kuitenkin uskovansa teknologian kehitykseen ja esimerkiksi energiatehokkuuden paranemiseen. Kiina sijoittaa jo vihreään teknologiaan enemmän kuin mikään muu maa maail­massa ja hallitsee noin puolta maailman tuulivoimamarkkinoista.

Vapauden arvo nousee

Taloudellisen hyvinvoinnin lisäksi keski­luokkaistumisen on yhteiskuntatieteissä katsottu levittävän ympärilleen vapaan maailman ihanteita. ”Ei keskiluokkaa, ei demokratiaa”, lausui esimerkiksi yhdys­valtalainen yhteiskuntatieteilijä Barring­ton Moore 1960-luvulla, ja moni tutkija on sittemmin ollut samaa mieltä.

Vakauden ja demokratian sekä sa­nanvapauden arvostus lisääntyy sitä mukaa, kun kansa keskiluokkaistuu. Yhdysvaltaisen Pew Research Center -tutkimuslaitoksen mukaan keskitulois­ten maiden keskiluokkaiset asukkaat arvostavat demokraattisia instituutioita ja henkilökohtaisia vapauksia enemmän kuin alemmat tuloluokat.

”Kivutessaan keskiluokkaan ih­miset alkavat arvostaa niin sanottu­ja itseilmaisuarvoja”, sanoo Pew’n apulaisjohtaja Richard Wike. Termillä self-expression values hän viittaa esi­merkiksi sananvapauteen ja keskinäi­seen yhteiskunnalliseen luottamukseen. Uudella keskiluokalla on niihin varaa.

Esimerkiksi Chilessä Pew’n kysely­tutkimukseen vastanneista keskiluok­kaisista 80 prosenttia piti rehellisiä monipuoluevaaleja hyvin tärkeinä, kun taas alemman tuloluokan vastaajista re­hellisiä vaaleja piti tärkeinä noin kaksi kolmesta. Intiassa sananvapautta ar­vosti lähes joka toinen keskiluokkainen mutta vain reilu kolmannes alemmasta tuloluokasta.

Vielä tarkempi kuva vaurastumisen ja arvojen muuttumisen suhteesta piirtyy Michiganin yliopiston valtio-opin pro­fessorin Ronald Inglehartin tutkimuk­sesta. Inglehart on tarkastellut ihmisten arvoja lähes sadassa maailman maassa 1980-luvulta nykypäivään. Hän puhuu tutkimuksessaan niin sanotun moderni­saatioteorian puolesta.

1800-luvulla alkunsa saaneen mo­dernisaatioteorian mukaan yhteiskun­tien muutos on suoraviivaista. Nopea talouskasvu, koulutustason ja eliniänodotteen nousu, kaupungistuminen sekä ammatillinen erikoistuminen muodosta­vat itseään voimistavan kierteen, joka muuttaa arvoja, tekee yhteiskunnista avoimia ja poliittisista instituutioista demokraattisia.

Inglehartin mukaan yhteiskuntien vaurastuminen muuttaa arvoja kahdes­sa vaiheessa.

Teollistuessaan yhteiskunnat siirty­vät ensin perinteisistä, yhteisöllisyyttä ja uskonnollisuutta korostavista arvois­ta maallistuneisiin, rationaalisuutta ko­rostaviin arvoihin. Tietoyhteiskuntaan siirryttäessä korostuvat sananvapaus ja demokratia – siis samat itseilmaisuarvot kuin Pew’n tutkimuksessa.

Inglehartin mukaan demokratian ja liberaalien arvojen suosio johtuu siitä, että tietoyhteiskuntaan siirtyminen edellyttää koulutustason nousua, joka puolestaan johtaa entistä itsenäisempään ja kriittisempään ajatteluun. Samaan ai­kaan talouskasvu turvaa ihmisten toi­meentuloa, mikä mahdollistaa sen, että ihmisillä on varaa ajatella muutakin kuin päivästä toiseen selviämistä.

Kun omaa ajattelua vaativa tietotyö vielä ruokkii oman elämän parantamisen halua ja poliittisen osallistumisen taitoa, ihmiset alkavat entistä todennäköisem­min myös toimia demokraattisen yhteis­kunnan puolesta, Inglehart väittää.

Turvallisuus ennen kaikkea

Demokratiatoiveiden tiellä on kuitenkin muutama mutta. Kunkin maan historia ja yhteiskunnallinen sekä kulttuurinen dynamiikka vaikuttavat modernisoitumi­sen tahtiin, todetaan sekä Inglehartin että Pew Research Instituten tutkimuksissa.

Esimerkiksi Kiinassa koko yhteis­kunnan laajuista muutosta jarruttaa monen asiantuntijan mukaan etenkin kollektivistinen poliittinen kulttuuri. Lisäksi Kiinan avautumista hankaloittaa vuosituhantinen byrokraattisten hallintojen ja auktoriteetin kunnioituk­sen perinne, kirjoittaa maailmankuulu yhteiskuntatieteilijä Francis Fukuyama Foreign Affairs -lehden tämän vuoden ensimmäisessä numerossa.

Tietysti myös maan johdolla on kä­tensä pelissä. Ronald Inglehartin mukaan autoritaarinen hallinto ei modernisaation kierteessäkään välttämättä kaadu, vaikka hallinnon legitimiteetti kansan silmissä murenisi: niin kauan, kun autoritaariset eliitit kontrolloivat armeijaa ja poliisi­voimia, ne voivat tukahduttaa demokra­tialiikkeet.

Lisäksi keskiluokalla itsellään on eräs ominaispiirre, joka voi jarruttaa keskiluokkaistuvien yhteiskuntien demokratisoitumista.

Keskiluokka on tutkimusten pe­rusteella hyvin turvallisuushakuinen. Se haluaa yhteiskunnallista vakautta, yksityisomaisuuden suojaa ja sellaista talouspolitiikkaa, joka turvaa yhteiskunnan taloudellisen tasapainon.

Keskiluokka pelkää muutosta.

Keskiluokka pelkää muutosta.

Kulman takana köyhyys

Pew’n arvotutkimuksessa keskituloisten maiden keskiluokka sanoo yleisten ar­vojensa muutoksesta huolimatta arvos­tavansa henkilökohtaisessa elämässään eniten vapautta nälästä ja köyhyydestä.

Mihin jäivät sananvapaus ja yksilön oikeudet toteuttaa itseään?

”Keskiluokkaan nousseilla ihmisillä on edelleen hyvässä muistissa se, millais­ta on olla köyhä”, Richard Wike vastaa. Hänen mukaansa uusi globaali keski­luokka on vielä keskiluokan tulorajojen hännillä. Siksi arjessa tärkeämpää on se, riittääkö leipä, kuin se, mitä hallitus te­kee tai jättää tekemättä.

Tätä selitystä tukevat esimerkiksi Maailmanpankin tilastot. Niiden mu­kaan suurella osalla kehitysmaiden uu­sista keskiluokkaisista on käytössään kahdesta kuuteen dollaria päivässä.

Samaa tulkintaa tukee myös se Pew’n tutkimustulos, jonka mukaan keski- ja matalatuloisten arvot eroavat toisistaan eniten vauraimmissa keskituloluokan maissa.

Esimerkiksi Chilessä, Venäjällä ja Etelä-Afrikassa – keskituloisten maiden listan yläpäässä – keskiluokkaiset arvos­tavat poliittisia vapauksia huomattavasti enemmän kuin matalatuloiset. Vähem­män vauraissa maissa, kuten Egyptissä, Brasiliassa ja Intiassa, matala- ja keski­tuloisten arvot eivät eroa toisistaan yhtä paljon.

”Vauraissa keskituloluokan maissa keskiluokan asema on ehtinyt institutionalisoitua ja arvoilla on ollut aikaa muuttua”, Wike sanoo.

Francis Fukuyama luonnehtii uutta globaalia keskiluokkaa suorastaan itse­keskeiseksi. Keskiluokkaan kivunneet haluavat Fukuyaman mukaan ennen kaikkea turvata oman asemansa ja ta­loudellisen hyvinvointinsa, jopa muun yhteiskunnan hyvinvoinnin uhalla.

Fukuyama ottaa esimerkiksi Kiinan ja Thaimaan. Niissä keskiluokka vas­tustaa kiivaasti oman maansa köyhän väestön vaatimuksia yhteiskunnallisesta tulonjaosta. Siksi ainakin osa keskiluok­kaisista on asettunut autoritaaristen hallintojen puolelle siinä uskossa, että hallinnot puolustavat keskiluokan etuja köyhiä vastaan.

Brasilialainen Antônio Donizete do Amaral sanoo seuraavansa yhteiskunnal­lisista kysymyksistä tarkimmin talouskriisiä ja sitä, kuinka brasilialaisten eläkkeiden käy. Hän kieltää olevansa kiinnostunut politiikasta.

”Tulevaisuudessa haluan vain eläk­keelle ja lepäämään”, Amaral toteaa.

”Tulevaisuudessa haluan vain eläk­keelle ja lepäämään.”

Kansalaisoikeuksien puutetta hän kuitenkin suomii, ja valittelee osaval­tiossaan sijaitsevan São José dos Cam­posin kaupungin köyhien kohtaloa. Esimerkiksi Pinheirinhon epävirallisen asuinalueen asukkaat kärsivät poliisin väkivallasta.

”Ei meillä ole oikeuksia. Poliisi on aina väkivaltainen, joten emme voi ko­koontua ja vaatia oikeuksiamme.”

 -------------------------------------------------------------------

Mikä keskiluokka?