Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Köyhien arki on jatkuvaa riskien hallintaa

Abhijit V. Banerjee ja Esther Duflo: Poor Economics. A Radical Rethinking of the Way to Fight Global Poverty. PublicAffairs 2011, 320 s.

Pasi Nokelainen


Miljoonat lapset kuolevat vuosittain sairauksiin, jotka voitaisiin peri­aatteessa ehkäistä täysin, vieläpä hyvin halvalla. Miksi niin ei sitten tehdä?

Muun muassa tähän kysymykseen pyrkii vastaamaan Massachusetts Institute of Technologyn professoreina työskentelevä intialais-ranskalainen ekonomistikaksikko Abhijit V. Banerjee ja Esther Duflo. Heidän teoksensa Poor Economics on siitä harvinainen köyhyyt­tä käsittelevä tietokirja, että siitä on tul­lut bestseller. Lisäksi talouslehti Financial Times ja investointipankki Goldman Sachs palkitsivat sen viime vuoden parhaana talouskirjana.

Kirjoittajat arvioivat kahden aiem­man, keskenään taistelevan bestseller-ekonomistin Jeffrey Sachsin ja William Easterleyn ajatuksia: kumpi on oikeassa kehittyvien maiden ravinto-ongelmien syitä ja ratkaisuyrityksiä pohdittaessa? Entä terveys-, väestö- ja koulutuskysy­myksissä? Kumpikin saa kirjassa erä­voittoja, mutta useimmiten kumpikaan ei ole oikeassa. Taistelevien taloustieteilijöi­den näkemykset näyttävät pohjautuvan enemmän ideologiaan kuin faktoihin.

Banerjeen ja Duflon ohjenuora on selvittää, mikä kehityksessä toimii käytännössä. Kirja perustuu pitkälti kaksikon vuonna 2003 perustaman tut­kimusverkoston kokeellisiin tutkimuk­siin. Niissä sattumanvaraisesti valittuihin kehittyvien maiden kyliin tai kaupungin­osiin kohdistetaan jokin kehitysinterven­tio, esimerkiksi rokotusohjelma tai per­hesuunnittelupalvelujen järjestäminen. Ihmisten hyvinvointia mitataan ennen koetta ja sen jälkeen, ja tuloksia verra­taan mahdollisimman samankaltaisiin verrokkialueisiin, joissa interventiota ei ole tehty.

Kirja näyttää ainakin osittain ku­moavan ajatuksen siitä, että riittävän ravinnon puute aiheuttaisi köyhyyslou­kun, joka estää ihmisiä olemasta riit­tävän tuottavia vetääkseen itsensä ylös köyhyydestä. Isolla osalla esimerkiksi Kaakkois- ja Etelä-Aasian aliravituista olisi varaa tarvittavaan kalorimäärään, mutta äärimmäisen köyhätkään eivät jahtaa vain mahdollisimman halpoja kaloreita. He haluavat myös maistuvaa ruokaa. Kaikkia rahoja ei edes käytetä ravintoon, sillä pienet ilot, kuten sokeroi­tu tee, tekevät vaikeasta elämästä hieman siedettävämpää.

Entä mikä on vastaus alun kysymyk­seen? Jos esimerkiksi 95 prosenttia lap­sille tappavaksi osoittautuvista ripuleis­ta voitaisiin ehkäistä lisäämällä klooria juomaveteen, miksi niin ei tehdä aina silloinkaan, kun köyhimmätkin voivat ostaa klooria tuettuun hintaan?

Terveydessä hyödyt ajoittuvat tule­vaisuuteen, mutta kulut on maksettava tässä ja nyt. Lisäksi kloorin ostamisesta on päätettävä jatkuvasti uudestaan ja ainetta on muistettava myös käyttää. Samoista syistä myös lasten ilmainen rokottaminen jää usein vanhemmilta kesken ennen kuin lasten immuniteetti ehtii kehittyä.

Äärimmäisen köyhien elämästä piir­tyy kuva jatkuvana riskien hallintana. Intian Länsi-Bengalissa pienviljelijäper­heessä on keskimäärin kolme täyspäi­väistä työtä tekevää jäsentä, joilla on seitsemän ammattia samaan aikaan. Ta­loudellisen tehokkuuden näkökulmasta tässä ei ole järkeä – erikoistuminen ei ole mahdollista – mutta kyse onkin pa­kon sanelemasta riskien hajauttamisesta. Aina täytyy löytyä jokin vaihtoehto, jos tulot yhdestä työstä ehtyvät.

Myös kehitysmaiden suuressa perhekoossa on kyse riskienhallinnasta ja sosiaaliturvan puutteista. Banerjeen ja Duflon sanoin lapset ovat vanhemmil­leen vanhuudenturvan lisäksi vakuutuk­sia, säästötilejä ja lottokuponkeja. Muun muassa näiden syiden vuoksi perhesuun­nittelupalveluiden ja ehkäisyvälineiden saatavuus ei automaattisesti pienennä lapsilukua. Nämä havainnot eivät ole yh­tä uusia kuin kirjassa annetaan ymmär­tää, mutta ne esitetään tuoreella tavalla.

Kirjoittaja on ulkoministeriön tiedottaja ja vapaa toimittaja.

 
Ulkopolitiikka 1/2012

Mikä on länsi?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Y-kromosomin ylivalta murtuu hitaasti

Juha Mäkinen/UP

Missä Suomi on onnistunut?

Joonas Pörsti/UP

Tansanian metsät häviävät Kiinaan

Joonas Pörsti/UP

Puhdasta vettä miljoonille etiopialaisille

Joonas Pörsti/UP

Vauraus ja vakauden kaipuu

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvitus Antti Valta

Vallastaan tarkka presidentti

Tuomo Yli-Huttula

Yhdysvallat menetti aloitteen avaruudessa

Markus Hotakainen

Jättiläisen harteilla

Joonas Pörsti/UP

Mitä tapahtui "Medvedevin Venäjälle"?

Katri Pynnöniemi

Kiina käymistilassa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Köyhien arki on jatkuvaa riskien hallintaa

Pasi Nokelainen

Kiina hämmentää

Teija Tiilikainen

Ruotsi on toista maata

Hanna Ojanen

Puhtoiset veroparatiisit

Pasi Nokelainen

Luokkasotaa Ruotsissa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Mikä vuosi tänään on?

Juha Mäkinen/UP

Hyviä uutisia ilmastosta?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Laillisuuden tuolla puolen

Juha Mäkinen/UP

Ne, joilla on rahaa

Lily Liu

Keskiluokka ryhtyi yrittäjiksi

Julia Wiræus

Kolme ateriaa päivässä

Joe Nkadaani

Kehitysyhteistyön uudet tähdet

Joonas Pörsti/UP

Suomen kehitysapu syynissä

Joonas Pörsti/UP

Irti talouskasvusta

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Uskonnollisen vasemmiston paluu

Markku Ruotsila

Euroopan unionista tuli häirikkö

Annamari Sipilä

Jumalan puolueen kannattajat

Saana-Maria Jokinen

Eurooppa loppuu Evrokselle

Reeta Paakkinen

Hyvän maineen voi ostaa

Timo Korkeamäki

Ihmisoikeuksien puolustamisesta asein

Alpo Rusi

Väliintulon hetki meni jo Syyriassa

Lauri Tähtinen

Mafiavaltiosta, hellän pilkallisesti

Vadim Kononenko

Moukarin ja alasimen välissä

Olli Ruohomäki

Diktatorinen rauhan mies

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puolueeton Georgia vakauttaisi Etelä-Kaukasiaa

Ville Ropponen

Nationalismi kuriin

Kristiina Kouros

Puhetta Natosta

Pekka Visuri

Ulkopoliittiset syyt

Juha Mäkinen/UP

Vielä Euroopan tulevaisuudesta

Hanna Tuominen

Onko Ranska demokratia?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vaihtoehtoja talouskurille

Joonas Pörsti/UP

UP on Vuoden laatulehti 2012

Joonas Pörsti/UP