Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä

Kirjatutka: Rauhanvälittäjät - rauhan kuninkaita ja sodan pelinappuloita

Harriet Martin: Kings of Peace, Pawns of War: The Untold Story of Peace-making. Continuum International

Rauhansopimusten allekirjoitusseremoniat palatseissa ja legendaarisiksi muodostuneet kädenpuristukset salamavalojen välkkeessä – tämä on kuva, joka suurelle yleisölle välittyy rauhanneuvotteluista.

Taustalla ovat kuitenkin vuosien ajan jatkuneet maratonneuvottelut, joissa käydään kädenvääntöä sopimuksen sisällöstä, nimikkeestä, sanamuodoista sekä sellaisista seikoista, kuten mistä ja missä neuvotellaan, ketkä istuvat neuvottelupöydässä ja missä järjestyksessä tai keiden liput ovat esillä neuvottelutiloissa. Tällaisten ongelmien ratkominen kuuluu rauhanvälittäjän arkipäivään.

Rauhanneuvottelut ovat arkaluontoisia ja sen vuoksi usein hyvin salaisia prosesseja, joista julkisuuteen päästetään vain tarkkaan harkittuja tietoja. Siksi rauhanvälittäjien osuudesta rauhanneuvotteluissa ei juuri tiedetä, vaikka rauhanvälitys toimintana on yleistynyt siinä määrin, että se on synnyttänyt jo hyllykaupalla akateemisia teoksia erilaisine teorioineen.

Harriet Martinin Kings of Peace, Pawns of War antaa harvinaisen kuvauksen kuuden rauhanvälittäjän kokemuksista viidessä vaikeassa konfliktissa – Afganistanissa, Irakissa, Kyproksella, Sudanissa, Sri Lankassa ja Acehissa.

Kirja tarjoaa mielenkiintoisia ja värikkäitä kuvauksia neuvottelijoista sekä teräviä analyyseja rauhanprosesseista ja syistä niiden onnistumisiin tai epäonnistumisiin. Martin, entinen sotakirjeenvaihtaja, on onnistunut valitsemaan kirjaansa kuusi olennaisesti toisistaan poikkeavaa rauhanvälittäjää, joiden persoonallisuudet kuvaavat osuvasti erilaisia rauhanvälittämisessä käytettäviä tekniikoita.

Rauhanvälittäjät vaihtelevat tyypiltään teräksisistä voimaneuvottelijoista hienovaraisempiin taktikoihin, jotka ohjailevat neuvotteluja kuin shakkipeliä, sekä enemmän sivuroolin ottaviin viestinvälittäjiin. Kirja onnistuu myös antamaan kuvan rauhanvälittäjän roolin äärettömästä vaikeudesta.

Välittäjän täytyy omista mielipiteistään ja arvomaailmastaan huolimatta tasapainoilla konfliktin osapuolten välillä vaikuttamatta puolueelliselta. Hänen täytyy jättää henkilökohtaisella tasolla syntyvät sympatiat ja antipatiat sivuun sekä olla immuuni osapuolten provosoinnille.

Rauhanvälittäjällä täytyy olla myös jossain määrin joustava moraali, kun ensisijalle asetetaan sopimuksen synty, eikä välttämättä sen sisältö. Kirjaan mahtuu mukaan hauskojakin anekdootteja rauhanneuvottelijasta, josta neuvottelujen fyysinen rasittavuus saa yliotteen ja joka nukahtaa kesken presidentin tuntikausia jatkuneen monologin tai norjalaisdiplomaateista nauttimassa teetä terroristeiksi syytettyjen tamilien kanssa.

Kings of Peace, Pawns of War osoittaa, kuinka rauhanvälittäjät haaveilevat olevansa rauhan kuninkaita, mutta voivatkin päätyä sodan pelinappuloiksi osapuolten valtapelissä. Kirjan esimerkkien valossa rauhanvälittäjien osa saattaa tuntua kiittämättömältä. Heidän osuutensa neuvotteluissa on olennainen, mutta kiitosta rauhansopimuksen syntymisestä jaetaan harvoin, syytökset epäonnistumisista kylläkin.

Rauhanvälittäjä voi tehdä kaiken oikein, mutta olosuhteiden ylivoimaisuuden vuoksi rauhaa ei saada silti syntymään. Tämän osoittamalla kirja näyttää myös, että rauhanvälitysteorioilla voi olla ainoastaan rajattu ja suhteellinen merkitys konfliktien ratkaisemisessa.