Aikakauslehti politiikasta, taloudesta ja kansainvälisistä ilmiöistä
 

Suomen kehitysapu syynissä

Maailman keskituloiset

Joonas Pörsti/UP

New Yorkin yliopiston tuloksellisuusvertailussa Suomi sijoittui kehitysyhteistyössä häntäpäähän Kreikan ja Belgian edelle.

Kansainvälinen apuyhteisö joutui 1990-luvulla kasvavan arvoste­lun kohteeksi. Vuosikymmenien kehitysyhteistyöstä huolimatta köy­hyys näytti vain syvenevän etenkin Afrikassa.

Kritiikki johti 2000-luvun vaihteessanäyttäviin siirtoihin. Rikkaatmaat antoivat raskaasti velkaantuneiden kehitysmaiden velkoja anteeksi. Vuonna 2005 apua antavat OECD-maat sitoutuivat Pariisissa periaatteisiin, joilla kehitysyhteistyön tuloksellisuutta voitaisiin parantaa.

OECD on sen jälkeen arvioinut kahdesti jäsenmaidensa onnistumis­ta näiden periaatteiden toteuttami­sessa. Suomi on sijoittunut OECD:n vertailujen mukaan huonommin kuin muut Pohjoismaat mutta paremmin kuin muut EU-maat tai avunantajat muualla maailmassa.

Suomen kehitysyhteistyö sai OECD:lta viime vuonna kiitosta esimerkiksi avun ennakoitavuudes­ta: määrärahoja voidaan käyttää pitkäaikaisiin sitoumuksiin. Paran­nettavaa Suomella on yhteistyön alueella: Suomen tekemä kehitysyhteistyö on hajonnut liiaksi yksit­täisiin hankkeisiin ja yksiköihin eri puolille maailmaa. Niiden sijaan tulisi rakentaa laajempia ohjelmia yhdessä muiden avunantajien kanssa.

Liian monta kokkia

Kovempaa palautetta tuli viime syksynä julkaistussa New Yorkin yliopiston tutkimuksessa Rhetoric versus Reality, jonka mukaan Ruotsi ja Suomi sijoittuvat avunantajien häntäpäähän 22 maan joukossa, kun maita vertaillaan niiden yhteisesti hyväksymillä periaatteilla.

OECD:n kriteerien mukaan kehitysrahoituksen tulisi olla mahdollisimmanjulkista. Suomi sijoittuu tässä vertailussa Norjan kanssa viimeiseksi. Ulkoministeriön julkistamat tiedot kehitysrahojen käytöstä ovat tutkimuksen mukaan hyvin suurpiirteisiä.

Suomi sijoittuu huonosti myös erikoistumista arvioivassa kategori­assa. Monissa kehitysmaissa on tutkijoiden mukaan liikaa rinnakkai­sia hankkeita. Jokainen avunantaja haluaa jättää oman kädenjälkensä esimerkiksi terveys- tai koulutussek­torille, mikä imee voimavaroja apua vastaanottavan maan hallinnolta.

”Pohjoismaiden apubudjetit ovat absoluuttisesti mitattuna pienempiä kuin eräiden muiden avunantajien budjetit, mitkä voi osaltaan selittää pohjoismaisen kehitysrahoituksen sirpaloitumista”, tarkentaa New Yorkin yliopiston tutkija Claudia Williamson.

 

Kehitysyhteistyön tuloksellisuut­ta arvioivat tutkimukset eivät sinänsäkerro vielä lopputuotteesta. Tulosta voi syntyä, vaikka toiminta­tavassa olisi parantamisen varaa. Ulkoministeriön viime vuonna tilaamakonsulttiselvitys kuitenkin vahvistaa, että Suomen kehitysyhteistyö ei ole ollut erityisen tulos­hakuista.

 

Selvityksessä arvioitiin 17 Suomenrahoittamaa hanketta vuo­silta 2000–2009. Lopputulos oli, että päätöksenteko ulkoministeriön kehi­tyspoliittisella osastolla on erittäin byrokraattista ja työkulttuuria luon­nehtii riskien välttäminen. Tulosjohtaminenon heikoissa kantimissa.

 

”Avun tuloksellisuutta koroste­taan uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa”, vastaa kehitysministeri Heidi Hautala. ”Ilmiselvää on, että avun julkistaminen ja kehitysyhteis­työn avoimuus ovat tärkeitä. Julki­nen valvonta pakottaa tuloksellisuu­teen ja parantaa avun perillemenoa.”

 

Ministeriö on ryhtynyt viemään verkkosivuilleen entistä yksityiskoh­taisempaa tietoa ja seurantaa käyn­nistyneistä kehityshankkeista.

 

Avun pirstaloitumista on tarkoi­tus vähentää rajaamalla Suomen kumppanimaita kaikkein köyhimpiin maihin.

 

”Etelä- ja Keski-Amerikassa on paljon keskituloisia maita, siellä emme tee jatkossa juuri kahdenvä­listä kehitysyhteistyötä, vaan keski­tymme kaupallisiin instrumentteihin ja kansalaisjärjestöyhteistyöhön”, Hautala sanoo.
 
Ulkopolitiikka 1/2012

Mikä on länsi?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Y-kromosomin ylivalta murtuu hitaasti

Juha Mäkinen/UP

Missä Suomi on onnistunut?

Joonas Pörsti/UP

Tansanian metsät häviävät Kiinaan

Joonas Pörsti/UP

Puhdasta vettä miljoonille etiopialaisille

Joonas Pörsti/UP

Vauraus ja vakauden kaipuu

Anna-Kaisa Hiltunen/UP, kuvitus Antti Valta

Vallastaan tarkka presidentti

Tuomo Yli-Huttula

Yhdysvallat menetti aloitteen avaruudessa

Markus Hotakainen

Jättiläisen harteilla

Joonas Pörsti/UP

Mitä tapahtui "Medvedevin Venäjälle"?

Katri Pynnöniemi

Kiina käymistilassa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Köyhien arki on jatkuvaa riskien hallintaa

Pasi Nokelainen

Kiina hämmentää

Teija Tiilikainen

Ruotsi on toista maata

Hanna Ojanen

Puhtoiset veroparatiisit

Pasi Nokelainen

Luokkasotaa Ruotsissa

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Mikä vuosi tänään on?

Juha Mäkinen/UP

Hyviä uutisia ilmastosta?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Laillisuuden tuolla puolen

Juha Mäkinen/UP

Ne, joilla on rahaa

Lily Liu

Keskiluokka ryhtyi yrittäjiksi

Julia Wiræus

Kolme ateriaa päivässä

Joe Nkadaani

Kehitysyhteistyön uudet tähdet

Joonas Pörsti/UP

Suomen kehitysapu syynissä

Joonas Pörsti/UP

Irti talouskasvusta

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Uskonnollisen vasemmiston paluu

Markku Ruotsila

Euroopan unionista tuli häirikkö

Annamari Sipilä

Jumalan puolueen kannattajat

Saana-Maria Jokinen

Eurooppa loppuu Evrokselle

Reeta Paakkinen

Hyvän maineen voi ostaa

Timo Korkeamäki

Ihmisoikeuksien puolustamisesta asein

Alpo Rusi

Väliintulon hetki meni jo Syyriassa

Lauri Tähtinen

Mafiavaltiosta, hellän pilkallisesti

Vadim Kononenko

Moukarin ja alasimen välissä

Olli Ruohomäki

Diktatorinen rauhan mies

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Puolueeton Georgia vakauttaisi Etelä-Kaukasiaa

Ville Ropponen

Nationalismi kuriin

Kristiina Kouros

Puhetta Natosta

Pekka Visuri

Ulkopoliittiset syyt

Juha Mäkinen/UP

Vielä Euroopan tulevaisuudesta

Hanna Tuominen

Onko Ranska demokratia?

Anna-Kaisa Hiltunen/UP

Vaihtoehtoja talouskurille

Joonas Pörsti/UP

UP on Vuoden laatulehti 2012

Joonas Pörsti/UP