Eurooppa loppuu Evrokselle

Reeta Paakkinen

Arabikevät lisäsi painetta EU:n ulkorajoilla vuonna 2011. Suurin osa EU:n alueelle pyrkivistä laittomista maahantulijoista yrittää ylittää Kreikkaa ja Turkkia erottavan Evrosjoen. Sinne moni epätoivoinen matka myös katkeaa.

Kreikan ja Turkin raja on tällä hetkellä EU:n ongelmallisin yksittäinen raja-alue. Viime vuonna EU:n alueelle pyrki laittomasti noin 120 000 ihmistä, joista yli 55 000 juuri Turkin ja Kreikan vä­lisen rajan yli. Luku on EU:n rajatur­vallisuusvirasto Frontexin mukaan lä­hes viidenneksen suurempi kuin vuotta aiemmin.

Ennen suurin osa tulijoista pyrki Turkista Kreikkaan meritse, mutta nyt suurin paine on Evrosjokea seurailevalla maarajalla.

”Viime vuonna kaikki kapasiteettim­me ja energiamme Evroksen alueella me­ni akuutin tilanteen hallintaan”, sanoo EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtaja Ilkka Laitinen.

Kuolemanjoki Evros

Joka vuosi kymmenien siirtolaisten elä­mä päättyy yritykseen päästä Evrosjoen yli EU-alueelle. Tammikuun 2012 aika­na Frontexin tietoon tuli yhteensä kolme kuolemantapausta. Lähellä rajaa sijaitse­van Edirnen kaupungin maaherra Gök­han Sözer kertoo turkkilaisen poliisin löytäneen 20 ruumista rajavyöhykkeeltä viime vuoden lokakuussa.

”Suurin osa heistä oli hukkuneita, mutta kahta heistä oli ammuttu”, Sözer sanoo.

Edirnen ulkomaalaisasioista vastaa­va poliisipäällikkö Ekrem Gülen lisää, että Turkin viranomaisten tietoon on tullut myös tapauksia, joissa laittomat rajanylittäjät olivat kertoneet Krei­kan rajavartioston pakottaneen heidät Evrosjoenrannalta takaisin veteen. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchinhaastattelemat rajanylittäjät ovat kertoneet samaa.

Ilkka Laitinen ei kommentoi väitteitä rajanylittäjien ampumisesta, mutta vah­vistaa Frontexin saavan kuukausittain raportteja kuolleina löydetyistä rajanylittäjistä. Suurin osa menehtyneistä on joko hukkunut tai paleltunut. Laitinen vakuuttaa, että Frontex saa tiedon kai­kista tapauksista, joissa rajavartijat ovat joutuneet käyttämään aseita.

”Salakuljetusbisnes on entistä jul­mempaa. Monet salakuljettajat ovat ny­kyään aseistautuneita. Tietoomme tulee kuukausittain ammuskelutapauksia ja uhkailua. Jopa rajavartioston ilma-aluk­sia kohti on ammuttu”, Laitinen kertoo.

Human Rights Watch suomi viime vuoden lopulla julkaisemassaan rapor­tissa sekä Kreikan valtiota että Frontexia siitä, että ne olivat kohdelleet rajanylit­täjiä epäinhimillisesti. Järjestön mukaan rajaviranomaiset olivat ohjanneet Turkin ja Kreikan rajan yli tulleita täpötäysiin vastaanottokeskuksiin, joiden olot olivat ala-arvoiset.

Turkkia ja Kreikkaa käytetään kauttakulkuun samoin kuin Espanjan ja Ita­lian etelärannikkoja. Etelä-Euroopan maista maahantulijat suuntaavat taval­lisesti Saksaan, Belgiaan, Britanniaan ja Ranskaan.

EU-alueelle pyritään erityisen usein juuri Kreikan kautta osittain siksi, että Dublin-sopimus on jäädytetty Kreikan osalta. Sopimuksen mukaan turvapaikkahakemuksesta on pääsään­töisesti vastuussa se EU-maa, johon hakija on ensin saapunut. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kuitenkin katsonut, ettei ihmisiä saa palauttaa muista EU-maista Kreikkaan, koska maan turvapaikkaprosessit eivät ole ajan tasalla eivätkä ihmisarvon mukaisia. Lain porsaanreikä on tehnyt Kreikasta houkuttelevan kauttakulkumaan: jos rajanylittäjä onnistuu pääsemään Krei­kan kautta muualle EU-alueelle, hänen ei tarvitse pelätä palautusta Kreikkaan.

Arabikevään aaltoja

Evrosin ylittäjien määrää on viime vuo­sina lisännyt se, että Turkki on myöntänyt viisumivapauden useille Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maille. Viisumipakon poistamisella Turkin hallituspuolue AKP pyrkii tukemaan maan taloutta ja vah­vistamaan suhteitaan lähialueen maihin.

Viime vuonna siirtolaisuutta lisäsi­vät myös useiden arabimaiden kansannousut. Arabikevään tuoksinassa EU-alueelle pyrki laittomasti lähes 60 000 ihmistä. Tunisian vallankumous aiheutti viime vuoden maaliskuussa EU:n ulkorajoille varsinaisen ruuhkan: yhden vii­kon aikana noin 5 000 tunisialaista saa­pui Italiaan Lampedusan saarelle.

Edellisvuonna EU-alueelle pyrki laittomasti noin 104 000 ihmistä. Heis­tä noin 4 400 tuli Italian merialueiden kautta.

Frontexin Ilkka Laitisen mukaan suurin osa Lampedusaan saapuneista tunisialaisista ei ollut varsinaisesti suo­jelun tarpeessa, vaan he olivat taloudelli­sia siirtolaisia, jotka pyrkivät hyötymään tilanteesta. Libyan sisällissotaa paennei­den tilanne oli toinen.

”Epävakaa poliittinen tilanne johti valvonnan vähenemiseen Pohjois-Afri­kan rajoilla ja monet päättivät käyttää tilaisuutta hyväkseen. Toisaalta suurin osa nimenomaan Libyasta Eurooppaan paenneista maahantulijoista oli selvästi suojelun tarpeessa.”

Arabikeväästä ja Turkin muuttuneis­ta viisumikäytännöistä huolimatta valta­osa Turkin kautta Kreikkaan pyrkivistä on edelleen afganistanilaisia, pakistani­laisia ja bangladeshilaisia.

Viisumivapaus jäissä

Frontexissa on pohdittu, miten mahdol­linen EU:n ja Venäjän välinen viisumi­vapaus näkyisi EU:n rajoilla. Esimerkkiä haetaan EU:n ja Albanian välisestä vii­sumivapaudesta, joka alkoi joulukuussa 2010.

Frontexin raportin mukaan käytäntö muutti Albaniasta EU-alueelle suuntautu­van laittoman rajanylityksen luonnetta. Laittomien rajanylitysten määrä väheni, mutta albanialaisten käännytykset li­sääntyivät erityisesti Kreikassa. Vuoden 2011 tammi- ja syyskuun välisenä ai­kana EU:n rajoilta käännytettiin eniten albanialaisia ja ukrainalaisia.

Yleisin syy ukrainalaisten käänny­tyksiin oli EU-alueella oleskeluun oikeuttavien asiakirjojen puute. Albanialaisia käännytettiin eniten Schengen-alueen tietojärjestelmän antaman varoituksen perusteella: järjestelmä sisältää listan muun muassa Schengen-maissa etsintä­kuulutetuista tai vaaralliseksi luokitel­luista henkilöistä.

Albania on suhtautunut pitkin ham­pain EU:n pyyntöihin tiukentaa maasta poistumisen valvontaa.

”Albanialaiset eivät lämpene aja­tukselle, että heti kun viisumivapaus on saatu, ulkomaille matkustamista pitäisi taas jollakin keinolla vaikeuttaa. Tämälienee luonnollista maassa, josta oli vuosikymmenien ajan todella vaikeata päästä ulos”, Ilkka Laitinen sanoo.

Myös Turkissa odotellaan viisumi­käytännön helpottumista. Turkkilaiset kummastelevat sitä, että EU neuvotte­lee viisumivapaudesta Venäjän kanssa, muttaei suostu keskustelemaan aiheestaTurkin kanssa, vaikka Turkki hyväksyt­tiin EU-jäsenehdokkaaksi jo vuonna 1999.

Syynä vitkasteluun on eräiden EU-jäsenten, erityisesti Itävallan, periaat­teellinen vastustus. Taustalla on ennen kaikkea sisäpoliittisia tekijöitä. Viisumi­vapaussopimus edellyttäisi jäsenvalti­oilta yksimielistä neuvottelumandaattia EU-komissiolle.

Edirnen maaherra Gökhan Sözer ko­kee viisumipakon vaikeuttavan EU:n ja Turkin rajayhteistyötä. Turkkilaiset polii­tikot, liikemiehet ja muut, joilla on asiaa naapurimaihin Kreikkaan ja Bulgariaan, tarvitsevat Schengen-viisumin.

”Tämä tuntuu kohtuuttomalta erityi­sesti, kun laittomasti rajan yli pyrkivät eivät ole turkkilaisia”, Sözer toteaa.

EU on myös pyytänyt Turkkia allekirjoittamaan Turkin ja EU:n välisen takaisinottosopimuksen ennen viisumi­vapauskeskustelujen käynnistämistä. Turkki puolestaan on ilmoittanut, ettei se allekirjoita sopimusta ennen viisumi­vapausneuvottelujen aloittamista. Tur­kin asenteen taustalla on sekä poliittisia että taloudellisia tekijöitä. Takaisinottosopimuksen noudattaminen eli Turkkiin palautettujen laittomien siirtolaisten ylläpito Turkin vastaanottokeskuksissa aiheuttaisi maalle lisäkustannuksia.

”Näillä ongelmilla on tapana lin­kittyä. Muiden rajanaapureiden, kuten Ukrainan, Valko-Venäjän ja Moldovan, kanssa yhteistyömme on sujunut ongel­mitta”, Ilkka Laitinen toteaa

Sähköposti Facebook LinkedIn Twitter Lisää